Lue keskustelun säännöt.
Onko yleistä että välit viilenee sisarukseen joka ollut lapsena ikävä sinua kohtaan?
01.01.2025 |
Veljeni on täyttämässä 40 ja olen saanut osakseni ikävää painetta miksen ole jatkuvasti hänen kanssa tekemisissä. Jotenkin vasta nyt silmät auenneet kun muistelen lapsuuttamme. Veljeni kohteli minua opportunisesti: jos olimme ulkomaan lomalla missä ei ollut muita nuoria kohteli hän minua kuin ystävää. Sitten taas aina kun oli mahdollisuus muuhunkin seuraan, kohteli hän minua kuin ilmaa.
Veljeni menetti myöhemmin kaikki nuoruutensa tiiviit ja läheiset ystävyyssuhteensa päihteiden käytöstä johtuvan sairastumisen myötä. En ole siirtynyt täyttämään tuota tyhjiötä jos seurani nyt sitten kelpaisikin.
Mietin vaan onko tällainen yleistäkin?
Kommentit (6)
Minusta on normaalia ja hyväksyttävää että sisaruksilla on omat kaverit. Etenkin kun kyseessä on eri ikäiset ja eri sukupuolet. Ihmettelen vanhempia jotka pakottavat isosisaruksen ottamaan nuoremman sisaruksen aina mukaansa. Pakottavat ja pitävät isosisarusta lastenvahtina 24/. Isommalla sisaruksella ei ole mitään yksityisyyttä. Ei omia kavereita. Ei omaa aikaa. Isomman sisaruksen menot määräytyvät pienemmän sisaruksen hoidontarpeen mukaan. Aina on oltava valmiina palvelukseen. Se on mielestäni väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia olla pitämättä kaltoinkohtelevasta ihmisestä. Sen tunteen tehtävä on suojella sinua häneltä, että et menisi hänen lähelleen ja antaisi satuttaa itseäsi.
Koska ilkeily on jatkunut vielä aikuisenakin, en koskaan ota yhteyttä, mutta hän lähettelee tekstareita ja on kuin meillä olisi hyvätkin välit.
Mulla on kaksi sisarusta ja ihan ns normaali lapsuus, mutta silti vaan me kasvettiin erilleen.
Teininä lähennyimme sisaruksen kanssa joiksikin vuosiksi. Aikuisena hän ei halunnut hyväksyä, että olemme nyt samanveroisia, vaan luuli voivansa edelleen määräillä. Kun olimme lapsia niin hän kohteli minua aika huonosti. Enimmäkseen se oli semmoista alaspainamista ja mitätöintiä. Aloin sitä ajatella vasta myöhemmin aikuisena, että sisaruksen kohtelu minuun on vaikuttanut varmasti itseluottamuksen jonkin verran. Toisaalta on vanhempien syytä, ettei siihen puututtu, ja sitten taas sitä pidettiin normaalina siihen aikaan, joten turha tässä syyllisiä haeskella. Harmittaa se kuitenkin.