Voiko koko tunne-elämä vain kuolla?
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Ei, vain elävät voi kuolla.
Ei fyysisesti vaan henkisesti.
Vierailija kirjoitti:
Voi
Miten sen saa takaisin ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi
Miten sen saa takaisin ?
Luulen että ensin kannattaa pohtia taustasyyt sille miksi tunne-elämä/tunteet ovat vain kuolleet. Onko taustalla mt-ongelmia, vai mitä. Itselleni tulee jaksoja kun tunne-elämä on latteaa, mutta se johtuu masennuksestani.
Sitä minäkin olen miettinyt. Näin kävi toistuvien vastoinkäymisten ja parisuhteen päättymisen jälkeen.
Millainen elämäntilanne on ollut ennen tätä hetkeä? Tunnottomuus on täysin normaalia joskus. En tiedä mitä tarkoitat mutta voi olla myös vain sellainen olo ettei mikään tunnu miltään. Kai tässä vaikuttaa persoonallisuuserotkin ja useasti sanoitamme fiiliksemme erilaisin tavoin, sekin täytyy ottaa huomioon. Kaikki ei ole aina loppuelämän tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Sitä minäkin olen miettinyt. Näin kävi toistuvien vastoinkäymisten ja parisuhteen päättymisen jälkeen.
Ihan normaalia prosessointia. Aikansa kutakin.
Vierailija kirjoitti:
Millainen elämäntilanne on ollut ennen tätä hetkeä? Tunnottomuus on täysin normaalia joskus. En tiedä mitä tarkoitat mutta voi olla myös vain sellainen olo ettei mikään tunnu miltään. Kai tässä vaikuttaa persoonallisuuserotkin ja useasti sanoitamme fiiliksemme erilaisin tavoin, sekin täytyy ottaa huomioon. Kaikki ei ole aina loppuelämän tilanteita.
Tuntuu kuin olisin ns. elävä kuollut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen elämäntilanne on ollut ennen tätä hetkeä? Tunnottomuus on täysin normaalia joskus. En tiedä mitä tarkoitat mutta voi olla myös vain sellainen olo ettei mikään tunnu miltään. Kai tässä vaikuttaa persoonallisuuserotkin ja useasti sanoitamme fiiliksemme erilaisin tavoin, sekin täytyy ottaa huomioon. Kaikki ei ole aina loppuelämän tilanteita.
Tuntuu kuin olisin ns. elävä kuollut
No sinä nyt olet sellaisessa tunnetilassa nyt. Mikä johti tähän? Ovatko nämä passiivisemmat tunnetilat sinulle ennestään vieraita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen elämäntilanne on ollut ennen tätä hetkeä? Tunnottomuus on täysin normaalia joskus. En tiedä mitä tarkoitat mutta voi olla myös vain sellainen olo ettei mikään tunnu miltään. Kai tässä vaikuttaa persoonallisuuserotkin ja useasti sanoitamme fiiliksemme erilaisin tavoin, sekin täytyy ottaa huomioon. Kaikki ei ole aina loppuelämän tilanteita.
Tuntuu kuin olisin ns. elävä kuollut
No sinä nyt olet sellaisessa tunnetilassa nyt. Mikä johti tähän? Ovatko nämä passiivisemmat tunnetilat sinulle ennestään vieraita?
Ovat ennestään vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen elämäntilanne on ollut ennen tätä hetkeä? Tunnottomuus on täysin normaalia joskus. En tiedä mitä tarkoitat mutta voi olla myös vain sellainen olo ettei mikään tunnu miltään. Kai tässä vaikuttaa persoonallisuuserotkin ja useasti sanoitamme fiiliksemme erilaisin tavoin, sekin täytyy ottaa huomioon. Kaikki ei ole aina loppuelämän tilanteita.
Tuntuu kuin olisin ns. elävä kuollut
No sinä nyt olet sellaisessa tunnetilassa nyt. Mikä johti tähän? Ovatko nämä passiivisemmat tunnetilat sinulle ennestään vieraita?
Ovat ennestään vieraita.
Voisitko ehkä vastata kysymykseeni? Nyt sinä opit sitten uutta. Joskus joillakin menee hieman lujaakin ja on hauskaa, sitten tuleekin erilaisia tunnelmia. Ei kenelläkään koko elämää ole vain hyvä fiilis ja hauskaa.
Voi. odota. Yritä ruokkia kaunista itsessäsi. Käy taidenäyttelyissä, teatterissa, elokuvissa, kaikessa spontaanikulttuurissa, missä voi kohdata muita ihmisiä. Mene kirkkoon, mene jumalanpalvelukseen, mene tuomasmessuun. Mene ehtoolliselle. Mene ortodoksikirkon jumalanpalvelukseen. Mene suolle. Mene metsään. Mene kaappiin istumaan. Kirjastoon? Tule sinkkujen kohtaamisiin?
Kyllä, ne menee ikäänkuin pois päältä että ihminen suojelisi itseään romahtamiselta eikä menettäisi toimintakykyään.
Voi. Tunne-elämä voi jäädä jopa kokonaan syntymättä. Se on kasvuympäristön ja kasvatuksen tulos. Se on vähän sellainen sisäsyntyinen lobotomia. Näennäisesti toimiva tyhjän ilmeen omaava ihmiskuori, joka käy koulut,tekee työtä, syö, paskoo, nukkuu. Saattaa jopa lisääntyä, koska on sanottu, että niin kuuluu tehdä. Lopulta kuolee. Varsinaisia elämyksiä, iloja, suruja, onnea tai oikein mitään muutakaan tunnetta ei ole.
SSRI lääkkeillä ainakin onnistuu helposti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen elämäntilanne on ollut ennen tätä hetkeä? Tunnottomuus on täysin normaalia joskus. En tiedä mitä tarkoitat mutta voi olla myös vain sellainen olo ettei mikään tunnu miltään. Kai tässä vaikuttaa persoonallisuuserotkin ja useasti sanoitamme fiiliksemme erilaisin tavoin, sekin täytyy ottaa huomioon. Kaikki ei ole aina loppuelämän tilanteita.
Tuntuu kuin olisin ns. elävä kuollut
Sama. Tämä lienee itsellä seurausta siitä, että ihan liian pitkään (aina?) sitä on ollut elossa, mutta ei elä.
Mene lenkille ja urheile niin et masennu lisää.
Ei, vain elävät voi kuolla.