Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle tositarkoituksella

Vierailija kirjoitti:

Miten voi samalla haluta ja ei haluta jotain, onkohan kenellekään tuttu pohdinta? 

On. Joka toinen hetki haluan, joka toinen taas ajattelen, että en jaksa enää laittaa itseäni likoon tai että hänessä on muka jokin vika jonka takia homma epäonnistuisi pitkässä juoksussa tai että minulla ei ole mitään annettavaa tai milloin mitäkin. On tämä kaipurointi yhtä hemmetin vuoristorataa.

Aina. Sinua. Kukaan ei ymmärrä mua niin kuin sinä.

Minä.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi samalla haluta ja ei haluta jotain, onkohan kenellekään tuttu pohdinta? 

On tuttua. Mitä tarkoitat tarkemmin ottaen?

Koska sä pelkäsit niin työnsit mua pois. Olisin ollut sulle täydellinen.

Koska sä pelkäsit omia tunteitasi niin et kertonut niistä.

Näin sut vilaukselta tänään. Siitä tuli hyvä mieli.

Pidit mua tyhmänä koska olin hiljaisuudessa enkä puhunut kaikkea. Yritin ymmärtää sinua.

Muikkunen, misäs oot?

Sinä et ymmärtänyt minua ja sitä kuinka fiksu olen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos kysyisit minulta tunteistani, ei olisi mitään syytä kieltää. Sanoisin, mitä tunnen. Yhdellä ehdolla, joka on se, että tieto pysyisi meidän välisenämme.

Näillä ehdoilla itsekin tunnustaisin. Riittäisi tieto. 

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ymmärtänyt minua ja sitä kuinka fiksu olen. 

Keneltä tää? 

En ollut tarpeeksi.

Mitään.

Olikin liian hyvää.

Ollakseen totta.

Vierailija kirjoitti:

Jos valehtelet koko ajan, miten muistat, mitä olet kenellekin sanonut?

Tästä tulee mieleen että miten valehtelu halutaan käsittää tässä, sielun paljastamista kevyempänä jutteluna vai kompulsiona keksiä jotain todellisuudesta irrallisia tarinoita? Jälkimmäiseen sortuvat saattavat uskoa ne todeksi taikka vain olla piittaamatta niistä vanhoista kun uutta settiä tulee. Ensimmäinen taas, no.. sitä nojaa seuraansa.

Siihen osaan omaa itseä (tai sitä kuuluisaa totuutta) joka tiettyyn yhteyteen sopii. :P

Onko se edes tuota sitten vai puuttuuko vain yhteys jonka perimmäisyyttä ei kukaan voisi kiistää? Ken tietää.

En vain loukkaannu koko ajan kaikesta. Sitten olitkin niin rehellinen että järkytit minua. Olit niin rehellinen että sinua jopa nauratti. Tämä tappoi tunteeni. En ollut sinulle täydellinen koska vartaloni ei ollut sellainen josta unelmoit. Sitten löysit unelmavartaloitasi mutta itkit niitä sairaita naisia minulle. Huomasin kyllä mitä yrität mutta loukkasit minua liikaa. Et ollut kiinnostunut myöskään minusta ihmisenä tai elämästäni, siitä mitä minulle kuuluu. Hait vain aina huomiota mutta minun antamani huomio ei riittänyt. Olisi pitänyt varmasti palvoa vain sinua ja esittää jotakin bimboa. Vartaloni olisi tuskin kuitenkaan siitä mieluisammaksi sinulle muuttunut. 

Hyviä öitä tästä sitten eteenpäinkin. En enempää häiritse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ymmärtänyt minua ja sitä kuinka fiksu olen. 

Keneltä tää? 

J:ltä

Vierailija kirjoitti:

Pelkään, että heitän hellyyttäni täällä vain hukkaan.

Täällä? No shit? :0

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ymmärtänyt minua ja sitä kuinka fiksu olen. 

Keneltä tää? 

 

J:ltä

Noinkohan? :P

Sellaista se elämä on. Aina kun kiinnostun jostakin miehestä, hän ei kiinnostu minusta riittävästi. Ne miehet jotka kiinnostuvat minusta, eivät sytytä minua vaikka olisivatkin mukavia ihmisiä. Kaikki on aina väärin. Olen mieluiten yksin jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatketaanko? Eräälle ihmiselle. 

Mistä? Siitä kun vielä oli välittömät välit vai siitä kun kytevä hiillos roihahti uudelleen? 

Jotenkin kaipaan niihin välittömiin väleihin, mut ei sinne menneisyyteen enää pääse, vaikka haluaisi.

Tottakai pääsee,taksit ja bussit kulkee.

Hah. Olin silloin aikamoinen pissis. Muistelin just tänään aiemmin sitä aikaa