Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle tositarkoituksella

Oot liekinheitin 🔥

Vierailija kirjoitti:

Tulen luoksesi jos niin haluat. Sisääsikin, koska sua haluan.

Väärin kirjoitettu. Olis pitänyt kirjoittaa, koska sua rakastan🙂 Huti meni.

Olet kuin makea ja herkullinen berliininmunkki 😋 Saisinpa maistaa palan.

Vierailija kirjoitti:

Olet kuin makea ja herkullinen berliininmunkki 😋 Saisinpa maistaa palan.

:D

Vierailija kirjoitti:

Olet kuin makea ja herkullinen berliininmunkki 😋 Saisinpa maistaa palan.

Olet kuin menojalka, joka ei vipata. T. Löydän paremman

Vierailija kirjoitti:

Olet kuin makea ja herkullinen berliininmunkki 😋 Saisinpa maistaa palan.

Ota pois vitriinistä, niin onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kirjoita yhtäkään viestiä sulle enää. Siis irl. Sait mut hiljenemään sanojesi myötä. Toivottavasti olet nyt tyytyväinen. Vaikka perään ruikutatkin. Tosi ristiriitaista käytöstä aikuiselta mieheltä. "Tuu älätuu tuu tuu älätuu. Tuu silloin kun haluun." 🤦 Antaa olla.

Älä ol tommone. Olen ujo ja murjottu. :(

Murjottu miten ? Tyhmä minä. Oon niin s*atanan anteeksantavainen ja lempeä aina uudestaan ja uudestaan. Mut nyt sait mut sanattomaks. En uskalla sanoa sulle enää sanaakaan. Ja tämä pitää irl. Antaa olla. Mun harmittaa, näin meissä tosi kovan potentiaalin.

Vierailija kirjoitti:

Oot liekinheitin 🔥

Tiesin, että olen tulinen, mutten sitä, että noin tulinen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tää on niin vaikeaa?.

Jos olisi vaan tilapäisesti, ja sitten kaikki paranee.

Rakas, ihanaa päivää sulle! 🧡

Olet mun piispanmunkki, ihana turkulainen openainen 😘 

Vierailija kirjoitti:

Järkiavioliitot onnistuvat paremmin kuin intohimoon perustuvat.

Parhaiten toimii sellainen suhde, joka sisältää isosti molempia.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset avioliitot, joissa mies rakastaa naista enemmän kuin nainen miestä, ovat kaikkeinj onnellisimpia.

TÄMÄ!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkiavioliitot onnistuvat paremmin kuin intohimoon perustuvat.

Parhaiten toimii sellainen suhde, joka sisältää isosti molempia.

 

Vanhemmiten halut haihtuvat joka tapauksessa. Pääasia on, että toiseen voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkiavioliitot onnistuvat paremmin kuin intohimoon perustuvat.

Parhaiten toimii sellainen suhde, joka sisältää isosti molempia.

 

Vanhemmiten halut haihtuvat joka tapauksessa. Pääasia on, että toiseen voi luottaa.

Kenellä haihtuu kenellä ei. Halu ja intohimo on myös hyvin paljon sitä kuinka henkisesti toiseen suhtautuu ja miltä hän tuntuu. Eli ei, ikinä ei enää pelkän hyvältä ystävältä tuntuvan kanssa suhteeseen. Ihan syystä onnellisiin suhteisiin tarvitaan myös "sitä jotain", mikä se todellinen liima on. Sivulta.

Vierailija kirjoitti:

Kaipauksia luottamuksesta lyhyt kertomus:

 

Haluaisin itsekkin uskoa ihmisistä hyvää. Valitettavasti elämä on opettanut, että keneenkään ei voi luottaa. Toki olen tavannut myös luotettavia ihmisiä elämässäni. Valitettavasti niitä on liian vähän. Jos joudut sanomaan muille olevasi luotettava et todennäköisesti sitä oikeasti ole.

 

Ihmisen perusluonne ja keinotekoiset alkukantaiset reaktiot, joilla halutaan viestiä omasta olemassa olostaan muille kertovat kuitenkin todella paljon ihmisestä. Se miten käyttäydyt ja millaisen tarinan itsestäsi muille luot on se tapa miten haluat ohjata muiden kokemusta sinusta ja samalla löydät sisäisen hyväksynnän teoillesi.

 

Allekirjoitan kaiken, mutta katson ehkä vähän eri näkökulmasta asiaa. Kun kehenkään ei voi luottaa, niin pitää luottaa itseensä. Ja kun voi oikeasti luottaa itseensä, niin silloin sillä ei ole enää niin väliä ettei voi luottaa muihin ja saa sen vapauden uskoa hyvää, koska vaikka uskoisi väärin niin tietää selviävänsä eli voi luottaa itseensä siinäkin. Aivan kaikki maailmassa lähtee lopulta itsestä ja elämä on prosessi jossa kehitytään. Jokainen on virheellinen ja vain sillä on väliä tekeekö asialle jotain vai oikeuttaako itselleen sen ettei kehity. Mielestäni tuo on se ero hyvän ja pahan välillä, ei niinkään teot, koska jokainen tekee pahaa. On todella helppoa käyttää niitä lapsellisia ajatusrakenteita, joiden avulla voi oikeuttaa itselleen mitä vaan. Ne on jokaisella aika automaatiolla olemassa. Vaatii todellisen heräämisen että pyrkii niistä eroon. Tietoisuutta. Se on prosentuaalisesti todella pieni joukko, jolla se oma pää on käyty niin perusteellisesti läpi että ihminen todella on oikea ihminen. Ja vaikuttaa siltä että se on aina kivun kautta.

Tuossa tekstissä oli elementtejä siitä, että on tultu tietoiseksi ja ollaan kynnyksellä, jossa joko muutetaan asiat tai palataan takaisin olotilaan jossa ei tarvitsisi olla tietoinen. Se on kai kriittisin askel. Helppoa on olla korjaamatta itseään, mutta silloin joutuu elämään sen naamariin kanssa ja on lopulta vahingollinen ihminen muille vaikka kuinka olisi ulkoisesti symppis. Eipä se toinen tiekään helppo ole, mutta se on ainoa mikä johtaa mihinkään hyvään. Ja vaikka olisi tuollaista tuskaa sisällään esim perheen hajottamisesta, niin sekin tuska muuttuu prosessissa. Kaikki sen prosessin läpikäyneet ovat varmasti kantaneet tuskaa, se ei tee kelvottomaksi ketään. 

Jepjep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset avioliitot, joissa mies rakastaa naista enemmän kuin nainen miestä, ovat kaikkeinj onnellisimpia.

TÄMÄ!!

Tasapainoinen nainen ei edes rakastu epätoivoisen tarvitsevasti. Sellaista miestä ei vain ole maailmassa olemassakaan, että naiselle kävisi noin.

Joidenkin naisten (ja miesten) ongelma on sisäinen tyhjyys ja epätasapaino, liika tarvitsevuus ja ripustautuminen rakkauteen. Ei ole tarvetta edes vertailla mitään noin typerää kuin ~kumpi rakastaa enemmän~, jos on normaali tasapainoinen ihminen joka seisoo omilla jaloillaan ja arvostaa niin itseään kuin muita, eikä ripustaudu ja ole needy.

Sivusta tietysti, koska tuollaisia juttuja en edes mieti, kuin ap........

Kaivattuni voisi olla vaikka kermatäytteinen munkki varovasti nautittuna vahvan kahvimukillisen kanssa.

Tasapainoinen nainen ei edes rakastu epätoivoisen tarvitsevasti. Sellaista miestä ei vain ole maailmassa olemassakaan, että naiselle kävisi noin.

Olet oikeassa, tasapainoinen nainen ei koskaan rakastu tarvitsevasti mutta voi rakastua epätoivoisesti. Tämä on kuitenkin harvinaista ja kun tämä tapahtuu, miehessä on oltava sitä jotakin.