Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi tehdä lapsen vielä nelikymppisenä?
29.12.2024 |
Tätä ihmettelen nyt kun olen itse 44-vuotias ja vähintään esivaihdevuodet jyllää ja voimat on loppu. Omat lapseni ovat jo tukevasti aikuisia. En käsitä, miten joku voi jaksaa nelikymppisenä ja vanhempana pikkulapsiarkea, kun hyvä jos itse jaksan työpäivän ja sitten vain maata suunnilleen sohvalla. Ehkä vielä ymmärtää, jos on pitkään haaveillut lapsesta ja saa sitten kauan toivotun esikoisen, mutta jos isoja lapsia n jo ennestään, niin kuka voi haluta aloittaa jälleen saman rumban.
Kommentit (195)
Hyvin jaksoin ja hyvin jaksan nyt ihanaa teiniä lähes kuuskybäsenä. Joka päivä katson onnellisena lasta, että tuollaisen vielä sain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi saadaan Lahjana.
Kaikki ei saa.
40 vee voi olla vielä samassa kunnossa kuin 30 vee. Silloin ei voi aavistaa, mitä on edessä. Parissa vuodessa se muuttuu, mutta pahaa-aavistamattomat ei usko.
Ei voi kuin suositella, että jättäkää ne tekemättä. Älkää ainakaan suunnitelko varta vasten pikkulapsiaikaa näille ikävuosille 40+. Kun hormonitoiminta hyytyy, tällaiset asiat kuin vellinkeitto ja perseenpesu lakkaa kiinnostamasta. Kiinnostaa mummojutut, kuten verkkaiset illanvietot ja kevyt virkistävä ulkoilu.
Vierailija kirjoitti:
Samaa ihmettelen. Olen 40 ja ihan ok kunnossa, mutta en todellakaan pystyisi yövalvomisiin. Nuorempana ei haitannut vetää parikin viikkoa putkeen jollain neljän tunnin unilla, nyt yksi huonommin nukuttu yö pilaa seuraavat kaksi viikkoa.
Sain 43-vuotiaana toisen lapsen. Olin rento mutsi, eikä yöheräilyt minua hetkauttaneet. Ei kaatuneet seinät päälle, en halunnut omaa aikaa. Kukin tyylillään
Liian myöhäistä alkaa olla, on jo kahden sukupolven välinen ero lapsiin eli täysin pihalla nykymenosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksoin ja hyvin jaksan nyt ihanaa teiniä lähes kuuskybäsenä. Joka päivä katson onnellisena lasta, että tuollaisen vielä sain.
No mutta teinistä ei ole kiva että äiti on kuusikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
40 vee voi olla vielä samassa kunnossa kuin 30 vee. Silloin ei voi aavistaa, mitä on edessä. Parissa vuodessa se muuttuu, mutta pahaa-aavistamattomat ei usko.
Ei voi kuin suositella, että jättäkää ne tekemättä. Älkää ainakaan suunnitelko varta vasten pikkulapsiaikaa näille ikävuosille 40+. Kun hormonitoiminta hyytyy, tällaiset asiat kuin vellinkeitto ja perseenpesu lakkaa kiinnostamasta. Kiinnostaa mummojutut, kuten verkkaiset illanvietot ja kevyt virkistävä ulkoilu.
Tunnetko monta kaksikymppistä, joiden lempiasia on perseenpesu ja vellinkeitto?
Velliä ei muuten enää juuri keitellä. Eikä vauvalla ole persettä vaan pylly.
Omankin takaliston pesen päivittäin, kiinnosti tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain nuorimman, neljänne lapsen 39v ja tosi mukavasti mennyt. Hän on kohta 9v ja aivan ihana tyttö
Ap, mä ihmettelen ihan samaa! Oon sisimmässäni ihan hiljaisen äimistynyt ( tai suorastaan tyrmistynyt, vaikka en sitä näytä mitenkään), kun joku haluaa ja saa lapsen yli neljäkymppisenä. En itse ole väsynyt, vaan hyvässä kunnossa ja voimissa, olo on pirteä ja hyvä, mutta olisi aivan järkyttävää nyt pitkästi yli nelikymppisenä saada lapsi ja alkaa kaikki uudelleen. Voi k a u h i s t u s. Jos nyt tulisi lapsi niin seitsemän vuoden päästä hänellä alkaisi vasta ekaluokka -kaikki kouluvuodet vielä edessä, ja sitä ennen yövalvomiset, uhmaiät jne. Tästä saavutetusta vapaudesta olisi kyllä niin kamalaa luopua, vaikka tiedän toisaalta, että rakastaisin yli kaiken sitä lasta joka syntyisi -jos nyt syntyisi. Nyt on seuraavan sukupolven vuoro lisääntyä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen kollega teki kuudennen lapsen 42v. Hyvin näytti jaksavan. Nyt on mummi ja hoitelee lapsenlapsia aktiivisesti.
Äitien homma ei lopu koskaan. Moni unelmoi kuinka hauskaa on sitten, kun lapset ovat aikuisia ja heidän kanssaan on mukavaa. Todellisuudessa silloin tulevat lapsenlapset ja heidän hoitonsa. Eikä jaksaminen silloin enää olekaan samalla tasolla.
Miten niin "tulee lapsenlapsien hoito"? Ei kai kukaan nainen enää nykypäivänä hoida lapsenlapsiaan? Emme elä missään 1800-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
40 vee voi olla vielä samassa kunnossa kuin 30 vee. Silloin ei voi aavistaa, mitä on edessä. Parissa vuodessa se muuttuu, mutta pahaa-aavistamattomat ei usko.
Ei voi kuin suositella, että jättäkää ne tekemättä. Älkää ainakaan suunnitelko varta vasten pikkulapsiaikaa näille ikävuosille 40+. Kun hormonitoiminta hyytyy, tällaiset asiat kuin vellinkeitto ja perseenpesu lakkaa kiinnostamasta. Kiinnostaa mummojutut, kuten verkkaiset illanvietot ja kevyt virkistävä ulkoilu.
Täytyy sanoa, että 20-vuotiaana ajatus vaipparallista oli hyvin vieras. Kuinka moni sen ikäinen on kiinnostunut sellaisesta? Tarkemmin ajateltuna, missä iässä se on houkuttelevaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sain viimeisen lapseni 40 vuotiaana.Ihanaa aikaa,Ossi jo rennosti toimia ja nauttia vauvasta.Isommat lapset innolla hoitivat kuopusta kun kasvoi.Pelkästään hyviä aikoja.Nyt lapsenlapsia joita mielelläni hoidan.
Miten se sinun vaginaasi kaivaa, jos joku sinulle tuntematon henkilö hankkii lapset eri ikäisenä kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua huomata, että ehkä olen sittenkin ollut nuorekas ja hyväkuntoinen. Tunsin itseni ihan kakaraksi, kun lapset syntyi ollessani 35-41.
Vinkki AP:lle: Tee lapsi, niin saat muutaman vuoden tauon siihen p*skaduuniisi.
Vierailija kirjoitti:
Vinkki AP:lle: Tee lapsi, niin saat muutaman vuoden tauon siihen p*skaduuniisi.
Kiitos vinkistä, jota jätän kuitenkin noudattamatta. Kuten aloitusviestissäni mainitsin, niin kärsin vähintään esivaihdevuosista, jollei peräti vaihdevuosista. Raskautuminen ei siis olisi kovin todennäköistä. Toisekseen olen niin poikki p*skatyöstäni, etten jaksaisi lasta hoitaa. En jaksaisi valvoa vauvan kanssa, silä p*skatyö on johtanut unettomuuteen. Ja p*skatyöhön paluu olisi edessä muutaman vuoden kuluttua ja lisänä sopassa olisi kiukkuava ja uhmaava tarhaikäinen vänisemässä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en uskaltaisi, riski lapsen kehitysvammaan olisi niin suuri. Sain kolme tervettä lasta ikävuosinani 28-31, se oli oikein hyvä ikä ja elämänvaihe synnyttää ja elää vauva-arkea.
N45
Se riski on keskimäärin suurempi kuin nuorempana, mutta edelleen se riski on hyvin pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri teki. Lapsille vain ikävä kun isovanhemmat on kuolleet ennen kuin lapsi täyttää edes kymmentä. Mulla kuolivat kun olin 17 v ja oon tosi kade kun joillain on isovanhemmat elossa kun itse on joku 30 v.
Meillä toinen pappa oli kuollut jo ennekuin synnyin ja toinen kuoli kun olin tosi pieni. En silti koe että jäin vaille mitään.
Et vain tiedä mistä jäit paitsi.
Etenkään jos alakouluikäisellä ei ole enää yhtään mummoa ja ukkia ja kavereitten mummit on oman äidin ikäisiä.
Tulevaisuudessa ei ole mikään poikkeus, että äiti on "vanhempi". Enemmänkin alkaa olla poikkeus jos näin ei ole. Eli mitään outoa ja ihmeellistä siinä ei ole nyt tai varsinkaan tulevaisuudessa.
Olen syövän sairastanut ylipainoinen täti, joka sai 36-vuotiaana esikoisen. Nyt olen 43 ja esivaihdevuosissa, mutta jaksaisin ihan helposti toisen raskauden seurauksineen, jos se vaan onnistuisi vielä.
En tajua, miten joku voi olla noin rapakunnossa, vaikka elämästä vielä puolet jäljellä.
Kaikki eivät ole yhtä rapakuntoisia kuin sinä, ap.