Sinä joka olet elänyt pitempään sekä parisuhteessa että sinkkuna, kummassa tilassa olit onnellisempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna saa tehä mitä vaan millon vaan

Paitsi harrastaa seksiä rakastamansa kumppanin kanssa.

Mikäs sen estää?

Vierailija kirjoitti:

Naimisissa olen ylivoimaisesti onnellisin. Ei mikään voita rakastavaa kumppania, jonka tukeen voi aina luottaa ja jonka kanssa on yhdessä kasvatettu myös lapsi. 30 yhteistä vuotta on takana. 

Vain yksi lapsi???! Miksi mennä naimisiin jos ei tahdo isoa perhettä? Moni jaksaa itsekin kasvattaa 3-4 lasta. Kaikkea sitä kuulee.

Sinkkuna. Vapaus olla oma itsensä on parasta 

Parisuhteessa. Jos en olisi tässä onnellisempi, olisin mieluummin sinkku

Parisuhteessa. Sitä onkin siunaantunut about viidennes tai alle aikuisvuosistani. En olisi sinkku, jos olisi muita vaihtoehtoja.  

Sinkkuna paljooooon parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna saa tehä mitä vaan millon vaan

Paitsi harrastaa seksiä rakastamansa kumppanin kanssa.

No vaikka sen seksikaupan kumisen lihakimpaleen kanssa joka tuossa aikaisemmin mainittiin.

Parisuhteessa. Ei minulla mitään sinkkuutta vastaankaan ollut ja sitä kesti noin 15 vuotta. Nyt kohta 5 vuotta parisuhteessa ja olen onnellisempi nyt.

Monet tuntuvat sanovan, että saavat sinkkuina tehdä mitä haluavat. En itse koe, että parisuhde rajoittaisi tätä mitenkään. Teen asioita joita haluan, nyt vain rakastamani ihmisen kanssa. Parisuhde on tietenkin kompromissi ajan käytön suhteen mutta ne epämieluisammatkin asiat teen rakkaan ihmisen kanssa.

Monet valittavat puolison perheestä. Ei minulla ole mitään pahaa sanottavaa heistä. Todella mukavia ihmisiä.

Olen miettinyt, että se ei voi aina olla vika toisessa kun parisuhde ahdistaa. Eiköhän se syy omaan ahdistukseen löydy ihan siitä kun peiliin katsoo. Joko on väärän ihmisen kanssa yhdessä tai on aivan liian itsekäs omaan napaan tuijottaja ilman kykyä kompromisseihin.

Ehdottomasti parisuhteessa. Mutta olin sinkkuna ainakin tuonna 26v saakka koska olen kai sitten tosi nirso ja halusin löytää sen oikean ihmisen. 

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna. Vapaus olla oma itsensä on parasta 

Ainakin normaalissa parisuhteessa saa ihan vapaasti olla oma itsensä

Sinkku, ehdottomasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna saa tehä mitä vaan millon vaan

Paitsi harrastaa seksiä rakastamansa kumppanin kanssa.

Ei ole mitään rakkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna saa tehä mitä vaan millon vaan

Paitsi harrastaa seksiä rakastamansa kumppanin kanssa.

Mikäs sen estää?

No vaikka se, ettei ole sopivaa fwb-kaveria.

Ehdottomasti sinkkuna. Parisuhdeaikoina onnellisuus tuli lähinnä alkoholista, jota ilman miesten kanssa toimiminen oli nihkeää ja vastenmielistä

Nykyään minulla ei ole yhtäkään miespuolista kontaktia poislukien pakolliset työasiat ja olen hyvin onnellinen, tasapainoinen. Enkä käytä alkoa

Parisuhteessa oli parempi. Sinkkuna oli koko ajan päällä stressi, melkein paniikki siitä, saanko ikinä lapsia. Nyt, kun lapsiluku on täynnä, en ole ollut sinkkuna, joten en osaa sanoa, miltä se nyt tuntuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna saa tehä mitä vaan millon vaan

Paitsi harrastaa seksiä rakastamansa kumppanin kanssa.

Mikäs sen estää?

 

No vaikka se, ettei ole sopivaa fwb-kaveria.

Miehet ovat kovin kiinnostuneita tästä. Oleko koittanut etsiä fwb-kaveria miehistä? Lapsia ei ole kuitenkaan tarkoitus tehdä, niin et tarvitse hedelmällistä naista

Sinkkuna.

Pidän omasta rauhasta ja siisteydestä. Omanlainen sisustus ja omat rutiinit ovat tärkeitä. En halua suorittaa elämääni, vaan elämässä tulee olla aikaa myös oleiluun, pohdiskeluun ja kiireettömiin kävelyretkiin luonnonhelmassa sekä käsitöiden tekemiseen. Joka kerta miesten mukana elämään on tullut levottomuutta, hälinää, meteliä, suorittamista ja liikaa aikatauluja vapaa-aikaan. Viimeisimmän eron jälkeen päätin pysyä sinkkuna ja osoittautui elämäni parhaaksi päätökseksi. 

parisuhde

olin yksinäinen nuori, ei ole ollut koskaan suuria tukiverkostoja yms. Yksin kotona istuin koko teini-iän ja nuoruuden. Oikeastaan halusin jo tuossa päälle 20v löytää suhteen ja yritin epätoivoisesti netistä mutta kaikki halusi vain seksiä. En ole koskaan halunnut harrataa irtopanoja eikä ne kiinnosta. Sitten tuossa vähän päälle 25v tapasin kivan miehn netissä, sitä kautta tutustuttiin ja oltu yhdessä nyt 8v- Olen tosi onnellinen ja tehdään kaikki asiat yhdessä melkein kun ollaan molemmat sellaisia kaverittomia kotihiiriä.

Sinkkuus parikymppisenä oli elämäni onnellisinta aikaa. Kaikki tuntui olevan mahdollista, elämä auki. Nyt 14 vuotta parisuhteessa ja naimisissa. 

Täysi-ikäisestä olen ollut paristi pari vuotta sinkku ja muutoin aina suhteessa. Jos suhteessa on kunnioitusta, luottamusta, intohimoa ja ystävyyttä peittoaa se sinkkuelämän mennen tullen. Kaikki on huomattavasti helpompaa ja mukavampaa.