Miten miehenne ovat jättäneet teidät pitkästä avioliitosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas törmäsin oman eroni jälkeen (jossa mies jättäjänä) Tinderissä moniin "sohvalla nukkujiin" eli miehiin, jotka kertoivat nukkuvansa sohvalla ja että ero on tulossa. Mitä enemmän heidän kanssaan viestitteli, sitä epäselvämmäksi jäi, että tiesivätkö naiset että liitto oli tullut päätökseen ja että oltiinko siellä oikeasti edes erottu. Joku ihme välitila, jossa varmistellaan ennen lähtöä, että saako siihen vierelleen jonkun, ennen ei lähdetä.

Kun sitten kyselin, että onko eroa käsitelty, niin vakiovastaus aina oli, että on käsitelty jo vuosia, täysin kuollut liitto. Eli mitään erotyöskentelyä ei oltu tehty, katseltiin vaan uutta. Olin silloin kolmekymppinen, ja nämä tällaiset miehet järjestäen 40-50v. 

 

 

Mikä se naisen osuus on siinä välitilassa? Nukutaan sohvalla ja se on sitten ihan ok liitto eikä ero uhk

Se nainen varmaan pyörittää työtään ja lapsia ja kotia sillä aikaa, kun mies yrittää saada uutta naista deittipalstalta.

Lähti  lenkille eikä palannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas törmäsin oman eroni jälkeen (jossa mies jättäjänä) Tinderissä moniin "sohvalla nukkujiin" eli miehiin, jotka kertoivat nukkuvansa sohvalla ja että ero on tulossa. Mitä enemmän heidän kanssaan viestitteli, sitä epäselvämmäksi jäi, että tiesivätkö naiset että liitto oli tullut päätökseen ja että oltiinko siellä oikeasti edes erottu. Joku ihme välitila, jossa varmistellaan ennen lähtöä, että saako siihen vierelleen jonkun, ennen ei lähdetä.

Kun sitten kyselin, että onko eroa käsitelty, niin vakiovastaus aina oli, että on käsitelty jo vuosia, täysin kuollut liitto. Eli mitään erotyöskentelyä ei oltu tehty, katseltiin vaan uutta. Olin silloin kolmekymppinen, ja nämä tällaiset miehet järjestäen 40-50v. 

 

 

Mikä se naisen osuus on siinä välitilassa? Nukutaan s

Mä olin tuo nainen. Nukutin yhteistä kuopustamme illat ja yöt, lapsi oli tosi huono nukkumaan. Mies siirtyi sohvalle loppuvaiheessa vihaisesti, kun "ei saanut nukkua rauhassa". Mitäs siinä teet, kun on lapset hoidettavana ja nelikymppinen mies kiukuttelee, ettei saa unta ja liikuntaa tarpeeksi. Sitten kun kuljet sohvan ohi, onkin puhelimella. Erosta ei oltu kertaakaan puhuttu, oli vain huonosti nukkuva kuopus ja rankka vaihe. Sitten mies lähtikin ja perusteli mm. siten, ettei meillä ollut enää mitään yhteistä, hänhän on nukkunut sohvallakin vikat kuukaudet! 

Arvaa olinko toivonut, että olisi auttanut nukutuksissa ja tukenut? Ollut vierellä? Ei auttanut eikä tukenut, vaikka pyysin. Kiukutteli vain ja puhui unentarpeestaan. Etsikin jo uutta seuraa.

Ps. Kolmekymppisenä hän oli ihana ja tukeva puoliso.

Summa summarum: se että joku nukkuu sohvalla ja tinderöi, ei kerro mitään muuta kuin sen, että joku on tehnyt päätöksen nukkua sohvalla ja tinderöidä. Jos suhteessa on ongelmia, niitä ei ratkaista ainakaan nukkumalla sohvalla ja tinderöimällä.

Huh, mikä ketju, ja erinomaista lääkettä tuoreisiin sydänsuruihin. Olen eronnut lähes 6 vuotta sitten avoliitosta, joka kesti 7 vuotta. Lyhyt liitto verrattuna ketjun muihin kokemuksiin, mutta yhteistä on miehen ikä: hän täytti 40 kun aloitti jääkylmän kohtelun ja roikotti puoli vuotta löysässä hirressä, kunnes minä jouduin tekemään eropäätöksen. Erilleenmuutosta vain pari viikkoa myöhemmin julkisti somessa suhteen nykyiseen vaimoonsa ja lapsensa äitiin. Näinä kuutena eron jälkeisenä vuotena olen ollut useasti ihastunut ja kerran yrittänyt seurustelua. Kaikki nämä miehet ovat olleet emotionaalisesti saavuttamattomissa. Erityisesti 40-vuotiaat ja sitä vanhemmat etsivät juurikin sieltä "sohvalta käsin" tai korkeintaan joitain kuukausia sitten eronneina laastaria tai exän korvaajaa vakituiseen seksiin, kotitöihin ja lastenhoitoavuksi isäviikoille. Nuorempiakin kokeilin, mutta ne ovat yhtä sitoutumishaluttomia ja hakevat vanhemmista naisista vain seksiseuraa tai hyväksyntää. Parisuhteet ja niiden etsiminen ei vain maksa vaivaa, parempi elää yksin loppuelämä, kunhan pitää huolen siitä ettei ole kuitenkaan yksinäinen.

N40+

nosto

Vierailija kirjoitti:

Rauhallinen, ongelmaton, hyvä pitkä suhde. Kaikki hienosti.

Mutta yhtäkkiä kesken rauhallisen, mukavan illan mies "ei rakasta enää". Ei halua erota mutta ei rakasta, ei tiedä miksi ei - eikä osaa sen enempää selittää.

Totesin järkyttyneenä että minä rakastan enkä ymmärrä mistä tämä tuli. Ilmeni ettei osaa sanoa mutta ei halua keskustella asiasta pariterapiassa tms. mikä itselleni vähimmäisehto.

Olin ihan murskana, en edes palasina. En siinä on keksinyt muuta kuin toimia. Hommasin nopeasti asunnon ja muutin. Tavarat yms kadottivat merkityksensä.

Mies rupesi äkkiä perumaan puheitaan. Kuulisittepa miten nyt rakastaakin kun olen poissa... Ei tiedä miksi edes sanoi niin. Olen elämänsä nainen yhä. Ei ole toista, tekisi ihan mitä tahansa että palaisin jne.

Soittelee tikusta asiaa, tulisi koko ajan auttamaan jne. En halua. Minä suren ja ikävöin yhä, reilusti yli vuosi mennyt, mutta en ole vakavasti aja

Jos ei mitään oikeaa pettämistä ole ilmennyt, niin ehkä sä voisit ajatella että mies on alkanut tulla vähän vanhuuden höperöksi ja itse asiassa tarvitsee tukea elämässään, sinun tukeasi. 

Vierailija kirjoitti:

En miehenä näe mitään outoa siinä, että mies jossain kohtaa haluaa uuden, tuoreemman ja sitä myöten haluttavamman puolison. Oma arkistuva vaimo alkaa kyllästyttää pakosti jossain kohtaa, ja jos ei olisi lapsia tai yhteistä omaisuutta, niin lähtisi monikin mies aika satavarmasti uuden naisen matkaan piankin. Muistakaa naiset, mikään ei ole pysyvää ja toista ei voi omistaa.

Jos on menty avioliittoon, niin kyllä siinä on lupauduttu sen kumppanin omistettavaksi, ja ihan yksinomistusoikeudella. 

Vierailija kirjoitti:

Erityisesti 40-vuotiaat ja sitä vanhemmat etsivät juurikin sieltä "sohvalta käsin" tai korkeintaan joitain kuukausia sitten eronneina laastaria tai exän korvaajaa vakituiseen seksiin, kotitöihin ja lastenhoitoavuksi isäviikoille. 

Tämä.

Mun mies halusi oman elämän. Ei paljon painaneet kolme yhteistä lasta ja yli 20 vuoden parisuhde. Kai ne sitten oli mun elämää, ei hänen. Puolen vuoden kuluttua oli tulossa takaisin, eipä tarvinnut miettiä et otanko. 

Ystävän mies oli ilmoittanut et tämä (perhe-elämä) ei ole sitä mitä hän haluaa ja muutti viikon kuluttua pois, oli jo asuntokin valmiiksi katsottuna. Ja uusi nainen kuten myöhemmin paljastui. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies halusi oman elämän. Ei paljon painaneet kolme yhteistä lasta ja yli 20 vuoden parisuhde. Kai ne sitten oli mun elämää, ei hänen. 

Kuulin tuon saman. Kuulin myös, ettei olisi koskaan halunnut lapsia. Viikko-viikko-isyys kuulemma sopisi paremmin. Alkuun ei ottanut lapsia säännöllisesti, vasta sitten kun uusi nainen oli muuttanut sisään. Uusi nainen lupasi "auttaa" miestä lapsiviikkoina. Ja siellä se hyörii illat meidän lasten kanssa, kun lasten isä on ylitöissä. Business as usual, vain nainen vaihtui. Lapsilla oli aikalailla sopeutumista, äitiä kun ei ihan samalla tavalla voi vaan vaihtaa - tai ilmeisesti ex:n mielestä voi.

Välillä mietin näitä lapsettomia nuoria naisia, jotka lähtee tuohon bonusäidin rooliin. Häiritseekö kuvio yhtään?

Monta tarinaa. Kun nainen jättää miehen pitkästä suhteesta, on kaikki kertomassa, että kyllä miehen olisi pitänyt tajuta. Kyllä nainen on varoittanut ja viestinyt etukäteen jne. jne.

Kun roolit on toisinpäin, niin vika on yksin miehen. 

Niinhän sitä sanotaan: nainen löytää erossa itsensä, mies uuden naisen.

Vierailija kirjoitti:

Monta tarinaa. Kun nainen jättää miehen pitkästä suhteesta, on kaikki kertomassa, että kyllä miehen olisi pitänyt tajuta. Kyllä nainen on varoittanut ja viestinyt etukäteen jne. jne.

Kun roolit on toisinpäin, niin vika on yksin miehen. 

No niinhän se meneekin noin.

Kun mies lähtee, hän monesti lähtee yllättäen ja nimenomaan siten, että toinen nainen on jo salaa hommattuna. Mies ei siinä kohtaa mitään puhele eikä varoittele, kun mies haluaa sen eron ja uuden naisen. Siinä kohtaa ei mitään pariterapioita tehdä. Mies ei myöskään useimmiten puhu siinä uuden naisen etsintävaiheessaan, hän on hiljaa, etääntyy, tiuskii, on kylmä jne. riippuen siitä, miten tämä etsintäretki sujuu kussakin vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies halusi oman elämän. Ei paljon painaneet kolme yhteistä lasta ja yli 20 vuoden parisuhde. Kai ne sitten oli mun elämää, ei hänen. Puolen vuoden kuluttua oli tulossa takaisin, eipä tarvinnut miettiä et otanko. 

No otitko?

Parin henkisen yhteyden, ystävyyden ja jaetun arvomaailman merkitys korostuu kun iän karttuessa molemmilla biologiset muutokset jylläävät hormonitoiminnassa ja ulkonäkö muuttuu. Toiselle anteeksi anto ja kultainen sääntö oman olemisen ohjenuorana auttaa pysymään yhdessä maailman myrskyissä. 

Näin yli viisikymppisenä miehenä joka on 25 vuotisessa avioliitossa, ketjussa kuvailtu tyly käytös vaimoa kohtaan tuntuu kovin vieraalta. Vaikka ero tulisikin, on vaimon kanssa eletty elämä kuitenkin arvossapidettävää. Usein vaimo on myös miehen lasten äiti, jonka jo itsessään pitäisi hillitä miehen taipumusta tylyyn käytökseen. Vaikka oma liittoni on tietääkseni onnellinen, koetin kuvitella tilanteen jossa tiemme erkanisivat. En vain pystynyt kuvittelemaan mitään syytä miksi tuossa tilanteessa olisin laittanut tikkua ristiin uuden naisystävän, tai jopa vaimon löytämiseksi. Tilannehan olisi äärettömän epäreilu myös tuolle uudelle naiselle, koska kaikkea hänessä ja hänen tekemisisään helposti peilataan aiempaan parisuhteeseen. 

nosto

Olin kesätöissä asiakaspalvelijana yhdessä ns. ravitsemusliikkeessä, kun siellä kävi säännöllisesti yksi nainen. Kerran hän purskahti itkuun ja kertoi, että mies jättänyt, ei kuulemma rakasta enää. Joku tunsi sattumoisin tämän miehen, joka kävi satunnaisesti samassa paikassa, ja mites ollakaan, kävi siellä ostoksilla ihan joku ihan eri nainen mukana.