Miten miehenne ovat jättäneet teidät pitkästä avioliitosta?

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin mies muuttui tarpeettoman kylmäksi ja julmaksi, kun oli löytänyt toisen naisen.

18 yhteistä vuotta ei tuntunut merkitsevän mitään. Jättäminen oli vain ilmoitus minulle. Takaisin ei ole ikinä vinkunut.

Semmoista ihmettelen, että eikö miehet siis kiinny tällaiseen pitkäaikaiseen kumppaniin, jonka kanssa oltu yhdessä miltei koko aikuisikä? Miten he pystyvät vaihtamaan toiseen naiseen helposti?

Ehkä se on juuri tuo kylmyys ja jumuus, mikä auttaa miestä etäännyttämään itsensä hankalista tilanteista ja tunteista.

Kyllä, miehet muuttuvat kylmiksi ja julmiksi, kun jättävät pitkäaikaisen vaimonsa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, miehet muuttuvat kylmiksi ja julmiksi, kun jättävät pitkäaikaisen vaimonsa.

 

Kyllä. Ja se oli ehkä yksi isoimmista shokeista. Ei se, että ero tuli vaan kuinka toinen muuttui ja kuinka julmaksi muuttui.

Kun sanoin, että ethän sä voi tehdä näin elämänkumppanillesi ja perheellesi, hän vain totesi, ettei voikaan, mutta etten ole enää hänen elämänkumppani tai perheenjäsen. Uusi naisystävä oli heti "elämänkumppani" ja "paras ystävä".

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on sattunut useita näitä, että mies jättänyt yli 15 vuoden avioliitosta ja noin 20 vuoden yhdessäolon jälkeen.

Yhteistä:

miehillä ikää 40 - 50 vuotta

kaikilla hommattuna toinen nainen ennen jättämistä

jättäminen tapahtui todella rumasti ja äkkiarvaamatta

Kysymys: miksi miehet muuttuvat todella kylmiksi ja tarpeettoman ilkeiksi siinä kohtaa, kun haluavat jättää vaimonsa ja mennä yhteen uuden naisen kanssa? 

Minäpä kerron: siksi kun vieras pimppi on pippelin herkkua.  Mutta arki se koittaa tähänkin herkutteluun ja katsoa muutaman vuoden päästä on jo herkuttelut herkuteltu.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä on sattunut useita näitä, että mies jättänyt yli 15 vuoden avioliitosta ja noin 20 vuoden yhdessäolon jälkeen.

Yhteistä:

miehillä ikää 40 - 50 vuotta

kaikilla hommattuna toinen nainen ennen jättämistä

jättäminen tapahtui todella rumasti ja äkkiarvaamatta

Kysymys: miksi miehet muuttuvat todella kylmiksi ja tarpeettoman ilkeiksi siinä kohtaa, kun haluavat jättää vaimonsa ja mennä yhteen uuden naisen kanssa? 

Näin kävi minullekin. Kolme lasta, avioliitossa 23v, oltiin 45v. Sain selville miehen pitkän salasuhteen. Mies hakkasi minut siitä hyvästä että kaivoin esille tiedon salasuhteesta, koska kuulemma jos olisin ihaillut ja kehunut miestä enemmän sekä sallinut miehelle vapaan suhteen (eli mies olisi saanut pettää vapaasti ja minä olisin ollut uskollinen) niin hänen ei olisi tarvinnut hankkia salasuhdetta. Erottiin.

Lapset ovat katkaisseet välit mieheen, minä en ole exän kanssa missään tekemisissä. Ex on edelleen kyseisen naisen kanssa ja isäpuolena naisen noin 10v lapsille. Ex on pettänyt nykyistä naistaan (100% varma tieto). 

 

Ja yllätys yllätys. Mies on suuressa pörssiyhtiössä johtaja-asemassa. Eli töissä muka-fiksu, siviilissä pettävä hirviö. 

Numero 387, onpa tarina. Mutta tuossa on paljon samaa kuin omassa kokemuksessani. Myös mulle sanottiin, että olisi pitänyt kunnioittaa ja ihailla enemmän, olla kiinnostunut hänen töistään. Ja olisi pitänyt antaa hänen vaan olla (eli mennä miten tahtoo ilman että kyselen perään).

Tuota kunnioittamisasiaa hoki ja huusi. Jälkeen päin ymmärsin, että se oli perustarve tulla ihailluksi alhaalta ylöspäin. Oli myös alkanut menestyä ja edetä urallaan, ja duunimaailmassa alkoi saada nimeä ja ihailua nuoremmilta. Se varmaan nousi päähän. Kotona oli pitkäaikainen, tasavertainen kumppani. Minä en todellakaan ketään ala palvomaan. Kunnioitin kyllä, mutta ei siinä ollut kunnioituksesta kyse vaan palvonnan ja ihailun tarpeesta. Oli myös loppua kohden "aina" töissä, jota perhe ei tietenkään arvostanut. Töissä sitä taas arvostettiin.

Lähti viemään roskapussin.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Numero 387, onpa tarina. Mutta tuossa on paljon samaa kuin omassa kokemuksessani. Myös mulle sanottiin, että olisi pitänyt kunnioittaa ja ihailla enemmän, olla kiinnostunut hänen töistään. Ja olisi pitänyt antaa hänen vaan olla (eli mennä miten tahtoo ilman että kyselen perään).

Tuota kunnioittamisasiaa hoki ja huusi. Jälkeen päin ymmärsin, että se oli perustarve tulla ihailluksi alhaalta ylöspäin. Oli myös alkanut menestyä ja edetä urallaan, ja duunimaailmassa alkoi saada nimeä ja ihailua nuoremmilta. Se varmaan nousi päähän. Kotona oli pitkäaikainen, tasavertainen kumppani. Minä en todellakaan ketään ala palvomaan. Kunnioitin kyllä, mutta ei siinä ollut kunnioituksesta kyse vaan palvonnan ja ihailun tarpeesta. Oli myös loppua kohden "aina" töissä, jota perhe ei tietenkään arvostanut. Töissä sitä taas arvostettiin.

Hyvin samalta kuulostaa. Minä odotin kahden tasa-arvoisen aikuisen suhdetta, ex-mies halusi olla puolijumala ilman velvollisuuksia jota ihaillaan siitä hyvästä että hengitti samaa huoneilmaa. 

Ex ei kyennyt konkreettisesti kertomaan että mistä häntä olisi pitänyt kotona kehua ja ihailla. Hän teki illatkin tietokoneella töitä eikä koskaan tehnyt kotihommia. Korjaan - yhden kerran hän imuroi oma-aloitteisesti ja olin pyörtyä kun näin hänen imuroivan. Tietysti kiitin tästä uroteosta, mutta se ei riittänyt. Mies sai raivokohtauksen ja karjui että olisi pitänyt antaa imurointipalkaksi se*siä. Eli hän näki kaiken omalta puoleltaan vastikkeellisena.

Nyt kun erosta on jo pari vuotta niin ihmettelen miten olen voinut elää neljännes vuosisadan tuon otuksen kanssa ja vielä hankkinut lapsiakin.

t.387

Vierailija kirjoitti:

äin kävi minullekin. Kolme lasta, avioliitossa 23v, oltiin 45v. Sain selville miehen pitkän salasuhteen. Mies hakkasi minut siitä hyvästä että kaivoin esille tiedon salasuhteesta, koska kuulemma jos olisin ihaillut ja kehunut miestä enemmän sekä sallinut miehelle vapaan suhteen (eli mies olisi saanut pettää vapaasti ja minä olisin ollut uskollinen) niin hänen ei olisi tarvinnut hankkia salasuhdetta. Erottiin.

Lapset ovat katkaisseet välit mieheen, minä en ole exän kanssa missään tekemisissä. Ex on edelleen kyseisen naisen kanssa ja isäpuolena naisen noin 10v lapsille. Ex on pettänyt nykyistä naistaan (100% varma tieto). 

Ja yllätys yllätys. Mies on suuressa pörssiyhtiössä johtaja-asemassa. Eli töissä muka-fiksu, siviilissä pettävä hirviö. 

Miehesi ammattihan ei lainkaan tule yllärinä. Johan mediassa on jo vuosia rummutettu, kuinka narsistit ja psykopaatit nimenomaan hakeutuvat johtaja-asemiin. Ja miehesi käytös on siviilissä narsistimaista, niin olisipa ylläri, jos olisikin joku hoivaaja ammatissaan. Miehesi käytös siviilissä ja työelämäasema ovat ihan yks yhteen, ei yllättävää lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

yhden kerran hän imuroi oma-aloitteisesti ja olin pyörtyä kun näin hänen imuroivan. Tietysti kiitin tästä uroteosta, mutta se ei riittänyt. Mies sai raivokohtauksen ja karjui että olisi pitänyt antaa imurointipalkaksi se*siä.

Kuvottavaa.

Itsekin seurustelin joitakin vuosia tällaisen johtajatyypin kanssa, joka kylläkin suhteen alussa jo jossain kohtaa ilmoitti ikäänkuin leikillään, että tarvitsee sitten paljon kehumista ja mielellään vähän palvontaakin. Itse otin sen vähän niinkuin läppänä, koska tein itsekin hyvää uraa, ja taloudellisesti olimme kutakuinkin tasavertaisia,  ja en myöskään ole sellaista palvovaa naistyyppiä.  Odotin  tasavertaista kahden kypsän  aikuisen suhdetta, koska molemmilla oli jo parisuhteita takana päin. Alkuhuuman haihduttua totuus sitten pikkuhiljaa valkeni. Tyyppi oli sietämättömän omahyväinen minäminä-mies, ja tuolla luonteella tietysti huono myös sängyssä koska ei tosiaan osannut ottaa muita kuin itsensä huomioon- Lopulta hän sitten  (ehti) lähteä suhteestamme ensimmäisenä, ja haukkui lähtiessään minut tietysti pataluhaksi (en ollut tiennytkään olevani niin huono ihminen, lol.) Jonkin aikaa siinä sitten kärvistelin itsetuntooni kolauksen saaneena, mutta myöhemmin  sitten löysin ihan hyvän ja aikuisen parisuhteen. 

Ja kyllä , tietysti minäminä -miehelle oli jo taas uusi vuosikerta katsottuna.  Itse olin ollut parisuhde nr 3 tai neljä, tai kuka sen tietää). Kuvioon kuului että aina nuorempaan vaihtoi, kuten minunkin seuraajani saivat kokea. 

Vaan olihan sekin yksi jakso elämän oppikoulua. 

Lisää 

Miehet eivät jätä! Naiset jättävät ja pettävät! Naisilla on elämässä vain yksi arvo. RAHA.

Vierailija kirjoitti:

Miehet eivät jätä! Naiset jättävät ja pettävät! Naisilla on elämässä vain yksi arvo. RAHA.

Uskot siis sokeasti median narratiivin, jota on rummutettu jo vuosia, että naiset jättävät?

Kyllä ne miehetkin jättävät, usko pois.

Vierailija kirjoitti:

Laittoi tekstarin kesken työpäivän ja kertoi siinä, että on hakenut avioeroa koska on rakastunut toiseen ja muuttaa hänen kanssa yhteen. En kyllä tökerömpää tapaa keksi ilmoittaa asiasta.

Tai sitten ei ilmoita mitään etukäteen, vaan hakee salaa selän takana eroa 40 vuoden jälkeen. Ja juu, uusi oli jo katsottuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En miehenä näe mitään outoa siinä, että mies jossain kohtaa haluaa uuden, tuoreemman ja sitä myöten haluttavamman puolison. Oma arkistuva vaimo alkaa kyllästyttää pakosti jossain kohtaa, ja jos ei olisi lapsia tai yhteistä omaisuutta, niin lähtisi monikin mies aika satavarmasti uuden naisen matkaan piankin. Muistakaa naiset, mikään ei ole pysyvää ja toista ei voi omistaa.

Muistetaan kyllä. Miehet ovat niin paljon kertoneet tästä, että haluavat aina vaihtaa puolison uuteen, tuoreempaan ja haluttavampaan jossain vaiheessa, että eivät nuoret naiset enää edes halua suhteita miesten kanssa. Sitten miehet ihmettelevät että miksi. Eikö kannattaisi katsoa peiliin, eikä ihmetellä? Mitä järkeä edes aloittaa suhde jos kerran on satavarmaa että mies kyllästyy ja lähtee uuden naisen matkaan? Itse ainakin jätän miehet väliin tässä elämässä.

Näinpä. Miksi sijoittaa aikaa ja energiaa suhteeseen, jossa on itse joku kulutushyödyke, joka vaihdempaan uuteen kun vanha alkaa kyllästyttää? Ei kiitos. Kannattaa skipata miehet täysin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä paljon kiinnostelisi tämän ketjun lukeneena heteronaisena enää ryhtyä parisuhteeseen.

Mutta kun mies on ja kaikki on ihan ok, niin mitäpä tässä. Pitkä mielestäni vieläkin ihan hyvä suhde.

Eli "En rakastakaan enää" tms pommia odotellessa. Nämähän on näissäkin tulleet ihan puun takaa, omakin mies viisikymppinen...

Oikeesti. Hirveä ketju mutta en epäile näitä kohtaloita. Sitä vaan mietin että miten on edes mahdollista jatkaa sitä elämää. Noin maahan lyötynä ja nöyryytettynä. 

Joo, itseäni ei ole vielä edes petetty. Saattaa olla iso pudotus. Ja rakastan miestäni tosi paljon...

Oikeastihan ei voi koskaan täysin tietää, onko tullut petetyksi.

Vierailija kirjoitti:

Rauhallinen, ongelmaton, hyvä pitkä suhde. Kaikki hienosti.

Mutta yhtäkkiä kesken rauhallisen, mukavan illan mies "ei rakasta enää". Ei halua erota mutta ei rakasta, ei tiedä miksi ei - eikä osaa sen enempää selittää.

Totesin järkyttyneenä että minä rakastan enkä ymmärrä mistä tämä tuli. Ilmeni ettei osaa sanoa mutta ei halua keskustella asiasta pariterapiassa tms. mikä itselleni vähimmäisehto.

Olin ihan murskana, en edes palasina. En siinä on keksinyt muuta kuin toimia. Hommasin nopeasti asunnon ja muutin. Tavarat yms kadottivat merkityksensä.

Mies rupesi äkkiä perumaan puheitaan. Kuulisittepa miten nyt rakastaakin kun olen poissa... Ei tiedä miksi edes sanoi niin. Olen elämänsä nainen yhä. Ei ole toista, tekisi ihan mitä tahansa että palaisin jne.

Soittelee tikusta asiaa, tulisi koko ajan auttamaan jne. En halua. Minä suren ja ikävöin yhä, reilusti yli vuosi mennyt, mutta en ole vakavasti aja

Onko siis nyt halukas pariterapiaan ja yksilöterapiaan? (Meillä luottamus palautui, kun mies kävi terapiassa. Vasta kolmas kokeiltu terapeutti oli hyödyllinen.)