Miten miehenne ovat jättäneet teidät pitkästä avioliitosta?
Te vaimot, jotka on jätetty pitkästä avioliitosta. Mitä mies sanoi ja teki?
Miten itse reagoit?
Kommentit (641)
Vierailija kirjoitti:
Ei omaa kokemusta, mutta kaverin mies jätti kaverini 18 vuotta nuoremman takia, jonka tapasi työhommissa.
EKONOMI ja paskaduunari
Kuule ap, ainakin meidän avioliitossa oli vain ajan kysymys, kumpi sanoo ensin että:
Haetaan avioero.
Jo pitkään liittomme oli ollut vain ns, ulkoista näytelmää.
Kun kahdesta lapsesta, jo kuopuskin oli opiskellut yliopistossa 2 vuotta, ja hänellä oli oma opiskeluasuntonsa, sekä erittäin hyvät välit siskoonsa, joka opiskeli toisessa kaupungissa.
Niin päätimme, haetaan yhdessä avioeroa.
Minusta me elimme hyvän avioliiton ja ennenkaikkea hyvän perhe-elämän, kun lapset olivat lapsia ja murrosiässä.
Mutta niin vain joskus käy, että joissakin suhteissa se välittäminen, ja syväkin rakkaus, hukkuu niihin vuosien syövereihin.
Tietenkään läheskään kaikille ei näin käy. Mutta joillekin käy.
Syvintö syytä, tuskin kukaan voi selvittää. Silläkin merkitystä, millaisissa ammateissa ja töissä aviopuolisot ovat.
Ne ovat vaativissa, stresaavissa, vastuunalaisissa duuneissa, niitä ykkösjuttuja , jolsta pettämissuhteet alkavat. Tuntuu että työtoveri, kollega, käsittää psrhaiten, lisätyöt, ylityöt kun pitää öisinkin olla yhteyksisså firmoihin, toisella puolella maapalloa.
Myös puolisolla on pitemmässä liitossa omat verkostonsa, työtoverinsa, ja muut kaverit taustalla.
Rakkaus, himo, välittäminen ei koskaan lopu, vain rakkauden kohde saattaa vaihtua.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, ainakin meidän avioliitossa oli vain ajan kysymys, kumpi sanoo ensin että:
Haetaan avioero.
Jo pitkään liittomme oli ollut vain ns, ulkoista näytelmää.
Kun kahdesta lapsesta, jo kuopuskin oli opiskellut yliopistossa 2 vuotta, ja hänellä oli oma opiskeluasuntonsa, sekä erittäin hyvät välit siskoonsa, joka opiskeli toisessa kaupungissa.
Niin päätimme, haetaan yhdessä avioeroa.
Minusta me elimme hyvän avioliiton ja ennenkaikkea hyvän perhe-elämän, kun lapset olivat lapsia ja murrosiässä.
Mutta niin vain joskus käy, että joissakin suhteissa se välittäminen, ja syväkin rakkaus, hukkuu niihin vuosien syövereihin.
Tietenkään läheskään kaikille ei näin käy. Mutta joillekin käy.Syvintö syytä, tuskin kukaan voi selvittää. Silläkin merkitystä, millaisissa ammateissa ja töissä aviopuolisot ovat.
Kyllä mä vieläkin rakastan exää. Virallisesta erosta alkaa olla 3 vuotta aikaa. Olen kai päässyt yli, kun keho ja mieli ei enää muista ja itku tule itsestään sen päivämäärän lähestyessä.
Vajaat pari vuotta olen tapaillut muitakin. On ollut ihastusta ja seksiä. Silti, se kiintymys... vaikka mitään ei ollut tehtävissä ja olin itsekin tauon tarpeessa. Ei hänen kaltaistaan tule toista.
Vierailija kirjoitti:
Kuule ap, ainakin meidän avioliitossa oli vain ajan kysymys, kumpi sanoo ensin että:
Haetaan avioero.
Jo pitkään liittomme oli ollut vain ns, ulkoista näytelmää.
Kun kahdesta lapsesta, jo kuopuskin oli opiskellut yliopistossa 2 vuotta, ja hänellä oli oma opiskeluasuntonsa, sekä erittäin hyvät välit siskoonsa, joka opiskeli toisessa kaupungissa.
Niin päätimme, haetaan yhdessä avioeroa.
Minusta me elimme hyvän avioliiton ja ennenkaikkea hyvän perhe-elämän, kun lapset olivat lapsia ja murrosiässä.
Mutta niin vain joskus käy, että joissakin suhteissa se välittäminen, ja syväkin rakkaus, hukkuu niihin vuosien syövereihin.
Tietenkään läheskään kaikille ei näin käy. Mutta joillekin käy.Syvintö syytä, tuskin kukaan voi selvittää. Silläkin merkitystä, millaisissa ammateissa ja töissä aviopuolisot ovat.
Ne ovat vaativissa, stresaavissa, vastuunalaisissa duuneissa, niitä ykkösjuttuja , jolsta pettämissuhteet alkavat. Tuntuu että työtoveri, kollega, käsittää psrhaiten, lisätyöt, ylityöt kun pitää öisinkin olla yhteyksisså firmoihin, toisella puolella maapalloa.
Myös puolisolla on pitemmässä liitossa omat verkostonsa, työtoverinsa, ja muut kaverit taustalla.
Rakkaus, himo, välittäminen ei koskaan lopu, vain rakkauden kohde saattaa vaihtua.
Tämän kirjoittaja selkeästi itse halusi eron. Ei joutunut vasten tahtoaan jätetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"On aina kieltänyt toisen naisen, mutta varmasti oli. Oli nopeasti uudessa vakavassa suhteessa. Ovat edelleen yhdessä."
Eli nainen oli jo olemassa, ennenkuin miehesi jätti sut. Sehän jätti sut selkeästi tuon naisen takia.
Joo, olen tästä itsekin hyvin varma. Ex ja tämä nainen ovat kuitenkin asian aina kieltäneet. Erosta on jo monta vuotta, eli tuskin saan enää varmistusta tähän saati tunnustusta. Se kokemuksessa ehkä onkin pahinta; luottamuksen absoluuttinen puute. Yhteisvanhemmuus kuitenkin jatkuu vielä vuosia.
En ole uskaltautunut uuteen suhteeseen, ei vaan ole enää luottoa.
He sitten eivät enää petollisuutensa jälkeen luota toisiinsa, oikea win-win siis 😃
Vierailija kirjoitti:
Eräs nainen kertoi, että hän oli viimeisillään raskaana ja parin kolmas lapsi tulossa pienellä ikäerolla ja mies tuli töistä kotiin ja ilmoitti, että hän muuttaa yhteen uuden tyttöystävän luokse ja hakee avioeroa. Tämä oli tullut naiselle yllätyksenä kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Miten joku täysjärkinen nainen voi huolia tuollaisen olion? Jos nainen olisi mun kaveri, niin laittaisin välit ikiajaksi poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nainen kertoi, että hän oli viimeisillään raskaana ja parin kolmas lapsi tulossa pienellä ikäerolla ja mies tuli töistä kotiin ja ilmoitti, että hän muuttaa yhteen uuden tyttöystävän luokse ja hakee avioeroa. Tämä oli tullut naiselle yllätyksenä kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Ja tuonko tiesi etukäteen?Miten joku täysjärkinen nainen voi huolia tuollaisen olion? Jos nainen olisi mun kaveri, niin laittaisin välit ikiajaksi poikki.
Ymmärrätkö, että kaltaisesi naiset mahdollistavat tuota rumaa käytöstä?
Sinä joka jauhat minäminäminä, mitä muka opit? Miksi toimit, kuten toimit?
"Ja kerrottakoon nyt vielä, että itse olen ollut se joka on jättänyt toisen rumasti. On paljon kasvattavampaa miettiä, mitä itse olisi siinä tilanteessa voinut tehdä paremmin, kuin miettiä millainen puolison olisi pitänyt osata olla jotta en olisi häntä jättänyt. Minä olin syyllinen meidän eroon, yksin minä. Näetkö, ei se vastuun ottaminen omista teoistaan tuon vaikeampaa ole. Olen oppinut typeryyksistäni paljon enkä tule jatkossa enää koskaan toimimaan samoin."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs nainen kertoi, että hän oli viimeisillään raskaana ja parin kolmas lapsi tulossa pienellä ikäerolla ja mies tuli töistä kotiin ja ilmoitti, että hän muuttaa yhteen uuden tyttöystävän luokse ja hakee avioeroa. Tämä oli tullut naiselle yllätyksenä kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Ja tuonko tiesi etukäteen?Miten joku täysjärkinen nainen voi huolia tuollaisen olion? Jos nainen olisi mun kaveri, niin laittaisin välit ikiajaksi poikki.
"Ja tuonko tiesi etukäteen?" tuolle kommentoijalle vastaan, että kirjoittajahan puhuu kakkosnaisesta, että miten kukaan täysjärkinen kakkosnainen huoli siis tuota miestä joka jätti viimeisillään raskaana olevan vaimonsa, heillä oli jo kaksi lasta. Niin taatusti kakkosnainen tiesi miehen perhetilanteen.
Eipä paljon kiinnostelisi tämän ketjun lukeneena heteronaisena enää ryhtyä parisuhteeseen.
Mutta kun mies on ja kaikki on ihan ok, niin mitäpä tässä. Pitkä mielestäni vieläkin ihan hyvä suhde.
Eli "En rakastakaan enää" tms pommia odotellessa. Nämähän on näissäkin tulleet ihan puun takaa, omakin mies viisikymppinen...
Oikeesti. Hirveä ketju mutta en epäile näitä kohtaloita. Sitä vaan mietin että miten on edes mahdollista jatkaa sitä elämää. Noin maahan lyötynä ja nöyryytettynä.
Joo, itseäni ei ole vielä edes petetty. Saattaa olla iso pudotus. Ja rakastan miestäni tosi paljon...
Vierailija kirjoitti:
Eipä paljon kiinnostelisi tämän ketjun lukeneena heteronaisena enää ryhtyä parisuhteeseen.
Mutta kun mies on ja kaikki on ihan ok, niin mitäpä tässä. Pitkä mielestäni vieläkin ihan hyvä suhde.
Eli "En rakastakaan enää" tms pommia odotellessa. Nämähän on näissäkin tulleet ihan puun takaa, omakin mies viisikymppinen...
Oikeesti. Hirveä ketju mutta en epäile näitä kohtaloita. Sitä vaan mietin että miten on edes mahdollista jatkaa sitä elämää. Noin maahan lyötynä ja nöyryytettynä.
Joo, itseäni ei ole vielä edes petetty. Saattaa olla iso pudotus. Ja rakastan miestäni tosi paljon...
Onko jotain merkkejä pettämisestä?
Ukko hankkii aina uuden ensin, sitten vasta ilmoittaa vaimolle/puolisolle että en enää rakasta, erotaan ja uusi akka oottaa jo syli lämpimänä. Tätä piirrettä inhoan ukoissa.
Vierailija kirjoitti:
Ukko hankkii aina uuden ensin, sitten vasta ilmoittaa vaimolle/puolisolle että en enää rakasta, erotaan ja uusi akka oottaa jo syli lämpimänä. Tätä piirrettä inhoan ukoissa.
Koska muuten voisi olla elämässä ikävä seksitön tauko.
En miehenä näe mitään outoa siinä, että mies jossain kohtaa haluaa uuden, tuoreemman ja sitä myöten haluttavamman puolison. Oma arkistuva vaimo alkaa kyllästyttää pakosti jossain kohtaa, ja jos ei olisi lapsia tai yhteistä omaisuutta, niin lähtisi monikin mies aika satavarmasti uuden naisen matkaan piankin. Muistakaa naiset, mikään ei ole pysyvää ja toista ei voi omistaa.
Vierailija kirjoitti:
En miehenä näe mitään outoa siinä, että mies jossain kohtaa haluaa uuden, tuoreemman ja sitä myöten haluttavamman puolison. Oma arkistuva vaimo alkaa kyllästyttää pakosti jossain kohtaa, ja jos ei olisi lapsia tai yhteistä omaisuutta, niin lähtisi monikin mies aika satavarmasti uuden naisen matkaan piankin. Muistakaa naiset, mikään ei ole pysyvää ja toista ei voi omistaa.
Toista ei voi omistaa, mutta ketjussa puhutaankin siitä miten ero on tehty.
Yleensä paskamaisesti.
Minä olin kuulemma liian mustasukkainen ja ylireagoin asioihin, kun aavistelin hänen suhdettaan naispuoliseen kaveriinsa. En edes syyttänyt häntä ikinä mistään, yritin ihan asiallisesti puhua, että on outo olo tilanteesta. Mies sitten suuttui ja raivosi ettei kestä mustasukkaisia naisia. Lopulta kun ero tuli ilmoitti ettei ole enää tunteita, lateli kaikki mahdolliset viat joita suhteessa oli ja kyllä, yllättäen päätyikin suoraan yksiin juuri tämän naisen kanssa josta olin tuntenut vähän outoja viboja. Mutta mitään heillä ei tietenkään ollut ennen meidän eroa, se oli pelkästään minun kuvitelmaani ja ero johtui minun ylireagoinnistani.
Vierailija kirjoitti:
En miehenä näe mitään outoa siinä, että mies jossain kohtaa haluaa uuden, tuoreemman ja sitä myöten haluttavamman puolison. Oma arkistuva vaimo alkaa kyllästyttää pakosti jossain kohtaa, ja jos ei olisi lapsia tai yhteistä omaisuutta, niin lähtisi monikin mies aika satavarmasti uuden naisen matkaan piankin. Muistakaa naiset, mikään ei ole pysyvää ja toista ei voi omistaa.
Tällaiset ihmiset eivät tiedä todellisesta rakkaudesta mitään. Kyse ei ole omistamisesta, vaan sitoutumisesta ja toisen kunnioituksesta sekä arvostuksesta. Ihmiset eivät ole joku tavara joka vaan heitetään pois uuden leikkikalun tieltä kun hohto häviää. Mutta tätä tämä nykymaailma on, ei mitään arvostusta toisia ihmisiä kohtaan ja kaiken pitäisi olla koko ajan kivaa ja hohdokasta. Oikeasti se on niiden jätettyjen onni, että pääsevät tällaisista "puolisoista" eroon.
Nadia