Aikuiset lapset puhuvat valheita selän takana minusta
Olen eronnut väkivaltaisesta parisuhteesta miltei 10 v sitten.
Kaikki lapseni olivat silloin jo aikuisia ja meillä oli jo 3 lastenlasta tuolloin.
Olen tilanteessa, jossa oma äitini, sisarukseni, sukuni kutsutaan synttäreille, häihin, ristiäisiin, minua ei.
En tiedä miksi.
Erotilanne oli traumaattinen ja vaati mm poliisin turvaamisen, että pystyin hakemaan välttämättömät tarvikkeet erotessani, olin tuolloin turvakodissa ja tein muuttoa omaan asuntooni.
Asiasta eivät he halua keskustella, se on tabu.
Joulut ovat erityisen vaikeita.Tunnen syvää surua ja ahdistusta, sillä kaipaan tietysti lapsiani ja perheyhteyttä vaikka isästänsä tulikin avioero.
En tiedä, miten edetä.
Tunnen huonommuutta, kelpaamattomuutta, toivottomuutta ja häpeää, kun en kelpaa heille eron takia.
Ahdistaa aivan valtavasti.
Help!
Kommentit (28)
Eikös sun sille suvulle pitäs sanoa help ja kysyä miksi näin?
Oletko kysynyt syytä haluttomuuteen perheyhteyteen läheisiltäsi? Mitä he ovat sanoneet?
Olen raitis, aina ollutkin.
Ei mt-ongelmia.
Joten ei.
Sinä taisit pelastaa itsesi liian myöhään, mitä perhesuhteisiin tulee? Arvailen nyt vain, mutta oliko ex-miehesi myös verbaalisesti väkivaltainen? Siis haukkuiko sinua kotona lasten kuullen ja sai nämä uskomaan että olet huono ihminen? Oliko aivopesua - se on mahdollista jos samanaikaisesti lapset ovat pelänneet suututtaa isänsä. Ja ehkä se jatkuu yhä?
Voimia sinulle äitiparka! Et voi tehdä muuta kuin odottaa, vai voitko? Onko keinoja olla yhteydessä ystävälliseen tai rakastavaan tyyliin? Ajan mittaan tunteet tasaantuvat, sekä sinun että heidän.
Parempaa uutta vuotta! Tv Kirsi
Voisiko ihmisiä nähdä muulloin kuin jouluna tai juhlissa, tai soitella. Ne jotka ymmärtävät sinua paremmin. Muillakin on sukuja jotka eivät ole tekemisissä tai jotka tuomitsevia, ettei voi olla tekemisissä. Hyvin ikävältä kuulostaa silti heidän toiminta tai väärät tiedot. Onko just se syy vai jokin muu. Onko ystävää joka tukisi. Oletko kysynyt miksi sinua ei ole haluttu sinne juhliin, vaikka muut on kutsuttuja, onko väkivaltainen ex niissä aina mukana.
Nyt pitää sanoa etten minäkään kutsuisi iloisiin juhliin tuollaista, jonka kanssa pitäisi menneitä asioita jaksaa kuunnella. Pitäisikö sinun mennä eteenpäin?
Miten olet päässyt erosta yli? Oletko keskustellut ammattiauttajan kanssa? Ethän kaada kaikkea pahaa oloasi läheistesi niskaan puhumalla jatkuvasti entisestä puolisostasi ja/tai erosta?
Itse oot kasvattanut. Geeniperimä.
Vierailija kirjoitti:
Sinä taisit pelastaa itsesi liian myöhään, mitä perhesuhteisiin tulee? Arvailen nyt vain, mutta oliko ex-miehesi myös verbaalisesti väkivaltainen? Siis haukkuiko sinua kotona lasten kuullen ja sai nämä uskomaan että olet huono ihminen? Oliko aivopesua - se on mahdollista jos samanaikaisesti lapset ovat pelänneet suututtaa isänsä. Ja ehkä se jatkuu yhä?
Voimia sinulle äitiparka! Et voi tehdä muuta kuin odottaa, vai voitko? Onko keinoja olla yhteydessä ystävälliseen tai rakastavaan tyyliin? Ajan mittaan tunteet tasaantuvat, sekä sinun että heidän.
Parempaa uutta vuotta! Tv Kirsi
Tuo on totta, itselle kävi noin.
Tiedän tällaisen tapauksen. Vaimo ei varmasti tehnyt mitään pahaa silti mies, miehen suku ja tytär kääntyivät vaimoa vastaan. Mies teki sovinnon kuolinvuoteella. Tytär ei sielläkään. Vaimolla onneksi oli oma sukunsa puolellaan. Silti ikuinen ihmetys miten oma tytär syytti äitiään loppuun asti.
Eivät avaa asiaa, eivät tahdo puhua siitä.
On hirvittävän vaikeaa vaikuttaa mitenkään tilanteeseen, kun vastassa on vaikenemisen muuri.
Epäilen exääni, hän puhui aivan omiaan eron syistä, kaunisteli, valehteli ja mm heitti raivoissaan loput tavarani ulos kun tajusi, että olen todellakin lähtenyt ja että lyöntinsä oli nyt se viimeinen.
Hänessä on paljon narsistisia piirteitä, ei ehkä dg asti, mutta piirteitä kuitenkin.
Vihaa minua, kun lähdin pois hänen raivoa ja mykkäkoulua vuorottelevasta, lyönnein omaa tahtoaan korostavasta "hovistaan".
Hänellä oli tapana kiristää perhettämme itsemurhauhkauksilla, ja kerran yrittikin, ei onnistunut, sen jälkeen elimme koko ajan pelossa.
Emme omaisina saaneet mitään tukea eikä apua silloin.
Hänellä oli vakava Alko-ongelma, piilopulloja, jatkuvia ulosottoja ja elämä kaoottista.
Kun lakkasin hoitamasta aikuisen miehen velvollisuuksia puolestaan, ja etsin itselleni apua naisten tukiryhmästä, aloin itsenäistyä ja se vielä kärjisti tilannetta huomattavasti.
Ilman eroa en varmaankaan nyt olisi tässä kirjoittelemassa.
Narsisti suuttuu kun hänet jätetään ja lasten kautta on helppo kostaa.
Oliko se mies väkivaltainen pitkäänkin ennen kuin erosit? Pakotitko lapset kasvamaan väkivaltaisessa kodissa, kun et saanut erotuksi, vaikka tiesit että asiat on huonosti?
Kyllä, juuri näin kävi.
Kiitos tsempeistä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt syytä haluttomuuteen perheyhteyteen läheisiltäsi? Mitä he ovat sanoneet?
Tämä. Itse olen ollut katkera äidilleni, joka ei ota mitään vastuuta meidän kurjasta lapsuudesta. Antoi isän hakata meitä lapsia, katsoi hänen juopotteluaan vierestä mykkänä. Teki lisää lapsia isälle pahoinpideltäväksi, kun ei viitsinyt ehkäisystä huolehtia. Nyt vaan uhriutuu ja alkaa heti märistä tai hyökkäö, jos asiasta olisi halunnut keskustella. Ikään kuin kyse ei olisi myös hänen valinnastaan jäädä ja tehdä lisää lapsia.
Äidillä on myös vakavia ongelmia. Läheisriippuvaisuutta, epävakautta jne. Ei suostu silti näkemään itsessään mitään ongelmaa. Kaikki on muiden syytä ja hän on vain uhri. Ei tuollaisen kanssa voi olla missään järkevässä kanssakäymisessä. Hän on kuin avoin haava. Ei koskaan tiedä mikä aiheuttaa kamalan raivoreaktion. Itse en jaksa olla tekemisissä, ennen kuin hän hankkii apua ongelmiinsa, mikä näyttää kyllä epätodennäköiseltä, koska on niin tukevasti omassa uhrimentaliteetissaan jumissa. Kai siellä on turvallista, mutta samalla karkoittaa ihmiset läheltään. Valintoja valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tällaisen tapauksen. Vaimo ei varmasti tehnyt mitään pahaa silti mies, miehen suku ja tytär kääntyivät vaimoa vastaan. Mies teki sovinnon kuolinvuoteella. Tytär ei sielläkään. Vaimolla onneksi oli oma sukunsa puolellaan. Silti ikuinen ihmetys miten oma tytär syytti äitiään loppuun asti.
Kyllä teki. Jäi ja altisti lapset välivallalle.
En puhu koskaan exästäni, kenellekään.
Hän on minulle täysin kuollut, ei ole mitään, mistä puhua.
En käy eroani heidän kanssaan läpi, en ylipäänsä pui asiaa muiden kuin ammattilaisen kanssa, ja siitäkin on jo aikaa.
Ero oli helpotus ja nyt elän omannäköistä elämää muuten tyytyväisenä.
Vierailija kirjoitti:
Olen raitis, aina ollutkin.
Ei mt-ongelmia.
Joten ei.
Veikkaan, että on kyllä jonkinasteisen mt-ongelmia jos olet tuollaisessa suhteessa roikkunut vuosikymmenet ja pakottanut lapsetkin elämään samaa helvettiä.
Mitä valheita lapset ovat kertoneet sinusta ja kenelle? Miten nämä valheet tulivat päivänvaloon?
🇺🇦🇮🇱
Onko syy tosiaan ero? Vai esimerkiksi omat mielenterveys-, alkoholi- tms. ongelmasi, jotka eivät suoranaisesti liity eroon?