Voinko vaan lähteä ja jättää mieheni ja lapseni?
Tämä on ilkeästi sanottu, mutta en vain jaksa meidän lasta. On alakoululainen, mutta käytös on kun 3 vuotiaalla. Sylkee, lyö minua, mutta on kuitenkin minussa kokoajan kiinni, hyvä kun edes vessassa pääsen yksin käymään.
Tätä tilannetta on kestänyt jo vuosia (avauduin lapsen 4-vuotisneuvolassa) ja perhetyöntekijä kävi antamassa pari kontaktoitua kuvaa. Vaadin ja sain sentään lisätutkimuksia ja on lapsella ollaan toteamassa adhd ja muihinkin (mm psykologin) testeihin on lähetteet vetämässä.
Tuntuu ettei tunnelin päässä näy valoa. Omat voimavarat on jo aikoja myöten käytetty. Epäilen että miehenikin pettää kun ei makkarinkaan puolella tapahdu mitään. Ja miksi tapahtuisikaan kun olen kun vain varjo entisestäni. Olen menettänyt myös elämän ilon. Juon nykyään viikossa ihan liikaa koska en muuten pääse edes hetkeksi pakoon arkea kun ei ole tuki verkostoja jotka pärjäisi lapsemme kanssa.
Ainoa ajatus mistä olen saanut voimaa, olisi se että lähtisin mitään ilmoittamatta. Toki sen verran kertoisin ettei poliisietsintää tarvita, mutta muuttaisin jonnekin Lappiin erämökkiin että saisin vähän hengittää. Ja sitten aloittaisin elämääni alusta. Tottakai jossain kohtaa näkisin lastakin taas, mutta haluaisin että fyysiset ja henkiset mustelmat ehtisi parantua.
Nyky menolla tulen pian päättäämään päiväni ennen aikojaan ja tiedän että jos "vain eroan" isä yrittää olla vain vkl isä, mutta omalle voinnille mulle sopisi paremmin olla vkl äiti, mutta tämä ei ole mahdollista jos en vain lähde
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
miksi tuollainen juoppo luuseri on ylipäätään lisääntynyt?
Eipä ne sinunkaan vanhemmat ole kaksisesti tehtävistään selvinneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huostaanotto voisi olla kaikille paras ratkaisu, jos kerran itse et jaksa, miestä ei kiinnosta ja selvästi lasta ette osaa kasvattaa. Tehkää itsestänne lasu, niin homma lähtee käyntiin. Äläkä ainakaan tee samaa virhettä toista kertaa, eli ehkäisy kuntoon.
Tällaiset tarinat (tosia tai eivät) ovat syy miksi lapsia ei hankita.
Varo ettei karvasi kärähdä kun liiaksi hinkkaat sitä kilpeäsi kiiltäväksi.
Varo ettet tukehdu, kun vedät hernettä niin syvälle nenään. Tuossa annetaan hyviä neuvoja, kun niitä kerran on pyydetty. Ja aivan varmasti tällaiset tarinat ovat yksi syy siihen, miksi lastenteko ei houkuta. Niistä tulee se kuva, että ongelmien juurisyy olisi lapsessa, vaikka yleensä se on vanhemmissa itsessään. Niin kuin tässäkin: vastuuton isä, juoppo äiti, joille lapsi on pelkkä rasite.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi asiaa muuten enää kun tänne on tullu myös negatiivisia kommentteja paljon. Eli lapsia on vain yksi (eikä enempää tule). Tämän päätöksen tein jo kun lapseni oli 3-vuotias. Mies olisi halunnut lisää vaikka ei osallistunut lapsen hoitoon juurikaan
voi kyynel. onko tänne tullut negatiivisia kommentteja? olisiko erityisherkälle luuseri ap:lle pitänyt tulla vain positiivisia kommentteja? ei ihme, ettei ap:sta ole äidiksi, kun ei muutenkaan kykene suoriutumaan elämästä.
Toivottavasti sinä olet vielä hyvin nuori aidatullla ankkalammella polskiva, kun kommenttisi on noin kypsymätön. Olisi vielä aikaa ja mahdollisuus kasvaa ihmisenä.
Siis alkoholi ei ole vielä ongelma, mutta jos meininki jatkuu nykyisellään, minusta tulee alkoholisti. Sitä tarkoitin sillä että alkoholin juominen on lisääntynyt ja tiedostan syyn miksi ja haluan ettei se lisääntyisi.
Ap
Ap on ainakin rehellinen (oni esittää tekevänsä kaiken täydellisesti ja siksi lapsi oireilee) ja vaikuttaa paljon kypsemmältä kuin jotkut mediassa esitellyt yh-tapaukset, jotka tekevät lapsia toisensa perään. Ilmeisesti isä on osoittautunut vätykseksi vasta lapsen synnyttyä ja olet fiksusti päättänyt, että parempi olla hankkimatta lisää lapsia. Jos lapsi on alakouluiässä, hänellä pitää olla jo vastuuta omasta käytöksestään. Lähde aluksi pariksi päiväksi johonkin lepäämään ja katso kiukutteleeko hän miehelle yhtä lailla saman aikaa.
on se harmi kun ei saa oma äiti ojentaa kunnolla lastaan, annetaan mennä pilalle koko perhe elämä, itse en pidä tukistamista pahoinpitelynä kunhan vaan ei revitä kovasti.
Sukulaiseni teki itsestään lasun. Lapsi sijoitettiin kiireellisesti kuukaudeksi sijaisperheeseen. Äidille masennuslääkitys kuntoon sillä aikaa. Kuukauden kuluttua äiti ja lapsi muuttivat kuukaudeksi johonkin tukiasuntoon. Sen jälkeen normaalia elämää, jonkin verran sossun kautta edelleen tukea saavat.
Jos vaan häviät, niin turha jälkeenpäin kysellä tapaamisoikeuksia. Sä olet lapsen kerran hylännyt, hänen ei tarvitse siihen p*skaan uudestaan lähteä. Koska se pelko on aina olemassa, jos nyt vaan lähdet.
Kerro puolisollesi tilanteesi. Huomenna lääkäriin ja sossuun. Sä tarviit vapaata ja apua!!! Anna muiden auttaa, että pääset huilimaan edes hetkeksi.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää hakea apua!
Miksi ihmeessä menisit suoraan johonkin erämökkiin edes yrittämättä hakea ensin apua.
Ja keskustele sen miehesi kanssa.
Mene nyt ensi hätään ...
KYLPYLÄHOTELLIIN
VIIKOKSI TAI KUUKAUDEKSI.
SINÄ MAKSAT.
Älä Lappiin mene. Siellä on hullua ja hulluja. 💩
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä ei tietysti kiinnosta keksiä mitään ratkaisuja, vaikka sanot hänelle että pelkäät olevasi vaaraksi lapsille.
Olen kuulemman vaan dramaattinen ja miten tää tilanne on nyt erilainen verrattuna viime vuosiin. "Nuku vaan hyvin niin mieli paranee"
Ja joo, sillä on syynsä miksi suunnittelen eroa enkä "vain" lapsen laittamista laitokseen.
Ap
Kuulostat kelvottomalta äidiltä ja vaimolta.
Vierailija kirjoitti:
Itsemurha on itsekästä.
Haista pas***ka!
Voit lähteä, mutta mieskin voi kieltäytyä lapsen pitämisestä ja antaa sen huostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki eri asunto vai kumppani hankkii. Saat siellä lepoa. Asu erillään. Toinen vanhempi hoitaa lasta. Ehkä joku asiantuntija osaisi sanoa miten voi välttää lyömisen tai sylkemisen. Sukulainen pitää huolta lapsesta sillä aikaa myös? Jo pikkulapsena pitäisi ehkä tehdä rajoja lapselle, isolla lapsella se on hieman vaikeaa. Missä tilanteissa tulee lyömään, sanotko ikävällä äänellä vai ihan yhtäkkiä vaan. Onko lääkehaittaa lapsella tms. Mistä hermostuu.
Mies on sen oloinen että keksii jonkun verukkeen jolla tulisivat lapsen kanssa asunnolle tyyliin" katsotko lasta kun käyn nopeasti kaupassa" sitten se lapsi onkin kouluun asti mun luona.
Sukulaisia ei edelleen ole jotka lapsen perään katsoisi, mm tuon äkkipikaisen käytöksen takia kun alkaa lyömään. Suuttuessaan alkaa sylkeä.
Koulussa on sentään kohtuukäytöksinen eikä ole onne
Hanki työpaikka vähintään 150 km päästä ja muuta sinne.
Juttele miehelle asiasta. Että meinaat lähteä, pitääkö mies huolen lapsesta vai antaako sijoitukseen. Ei sun tarvitse niin kauas lähteä, vuokraat jonkun halvan kämpän työpaikan läheltä ja muutat sinne. Hoida homma kunnialla, niin on sitten helpompi yrittää palata lapsen elämään, jos niin päätät tehdä. Jos vain katoat, lapsi tuskin haluaa enää nähdä.
Mun lapset on ihan tavallisia, mutta vauvavuodet oli mulle tosi raskaita ja mies sluibasi kaikesta. Mietin monesti, että mitä jos vaan häivyn. Mulle riitti se, että erosin, ja vihdoin mies siis hoiti lapsia joka toinen viikonloppu. Ne viikonloput pelasti tilanteen. Yleensä perjantai-iltana tuijotin vain seinää ja halusin olla yksin, mutta lauantaina ja sunnuntaina tein sitten jotain mukavaa.
Sittemmin lapset tietysti kasvoi ja tilanne helpottui muutenkin. Ei sinunkaan lapsesi ikuisesti ole 3v tasolla, kuten kirjoitit. Kasvaa ja aikuistuu lopulta.
Ja eihän sitä koskaan tiedä, jos saisit vaikka 50-50 huoltajuussopimuksen. Sitten voisi tosissaan helpottaa kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti heikkojen ihmisten EI TODELLAKAAN pitäisi hommata lapsia.
Aloittaja on kylläkin ollut liian vahva liian kauan. Sinä et kestäisi viikkoakaan, toivottavasti et ole lisääntynyt.
Toki voit lähteä, mutta nykyinen suunnitelmasi kuulostaa aika haihattelulta. Sinulla on suuri hätä ja vähän voimavaroja. Hanki apua kunnan tai hyvinvointialueen lastensuojelusta ja/tai sosiaalitoimen päivystyksestä. Ei tarvitse odottaa maanantaihin, päivystys on päällä 24/7.