Lue keskustelun säännöt.
Voinko vaan lähteä ja jättää mieheni ja lapseni?
28.12.2024 |
Tämä on ilkeästi sanottu, mutta en vain jaksa meidän lasta. On alakoululainen, mutta käytös on kun 3 vuotiaalla. Sylkee, lyö minua, mutta on kuitenkin minussa kokoajan kiinni, hyvä kun edes vessassa pääsen yksin käymään.
Tätä tilannetta on kestänyt jo vuosia (avauduin lapsen 4-vuotisneuvolassa) ja perhetyöntekijä kävi antamassa pari kontaktoitua kuvaa. Vaadin ja sain sentään lisätutkimuksia ja on lapsella ollaan toteamassa adhd ja muihinkin (mm psykologin) testeihin on lähetteet vetämässä.
Tuntuu ettei tunnelin päässä näy valoa. Omat voimavarat on jo aikoja myöten käytetty. Epäilen että miehenikin pettää kun ei makkarinkaan puolella tapahdu mitään. Ja miksi tapahtuisikaan kun olen kun vain varjo entisestäni. Olen menettänyt myös elämän ilon. Juon nykyään viikossa ihan liikaa koska en muuten pääse edes hetkeksi pakoon arkea kun ei ole tuki verkostoja jotka pärjäisi lapsemme kanssa.
Ainoa ajatus mistä olen saanut voimaa, olisi se että lähtisin mitään ilmoittamatta. Toki sen verran kertoisin ettei poliisietsintää tarvita, mutta muuttaisin jonnekin Lappiin erämökkiin että saisin vähän hengittää. Ja sitten aloittaisin elämääni alusta. Tottakai jossain kohtaa näkisin lastakin taas, mutta haluaisin että fyysiset ja henkiset mustelmat ehtisi parantua.
Nyky menolla tulen pian päättäämään päiväni ennen aikojaan ja tiedän että jos "vain eroan" isä yrittää olla vain vkl isä, mutta omalle voinnille mulle sopisi paremmin olla vkl äiti, mutta tämä ei ole mahdollista jos en vain lähde
Kommentit (82)
Huostaanotto voisi olla kaikille paras ratkaisu, jos kerran itse et jaksa, miestä ei kiinnosta ja selvästi lasta ette osaa kasvattaa. Tehkää itsestänne lasu, niin homma lähtee käyntiin. Äläkä ainakaan tee samaa virhettä toista kertaa, eli ehkäisy kuntoon.
Tällaiset tarinat (tosia tai eivät) ovat syy miksi lapsia ei hankita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tuon tunteen kun on niin loppu, että haluaisi vain paeta johonkin hiljaiseen, äänettömään rauhalliseen paikkaan ja olla vain yksin. Ilman mitään velvollisuuksia.
Menin nuorena naimisiin. Syntyi lapsi. Aloimme rakentamaan taloa. Tein kolmivuorotyötä, hoidin muut ajat lasta, olin raksalla, tein talkoovälle ruuat, tuota kesti kaksi vuotta, rakensimme pitkästä tavarasta. Itse alusta loppuun.
Tulin raskaaksi, muutimme keskeneräisten taloon. Mieheni alkoi juomaan, ensin vähän, sitten enemmän, ja enemmän. Oli hirveää olla töissä, ja miettiä miiten hoitaa lapset kun olen yövuorossa tai iltavuoroissa.
Rakentaminen jatkui, kaikki vapaat tein siellä raksamiesten töitä ja sitten omat työvuorot, ruuat talkooporukoille, hoidin kaikki viranomaisasiat, pankkiasiat, kotityöt jne.
Mieheni alkoi kohdistaa minuun kännissä lievää väkivaltaa, oli mustasukkainen töistäni, koska minulla miehiä töissä.
Aloin olla niin loppu, että kaipasin vain että pääsisin pois johonkin vanhainkotiin asumaan ja ei tarvitse tehdä mitään
Tuota vain kaipasin ja kaipasin koko ajan.
Ja sitten yksi kaunis päivä päätin, että kiitti mulle riitti. En enää jaksa, kun jännittää milloin mies juo, ja kohdistaa minuun törkeää käytöstä, ei koskaan tehnyt mitään lapsille, paitsi sairaat puheet kännissä.
Niin yksi kaunis päivä kävelin asuntotoimistoon ja sanoin että tarvitsen heti asunnon itselleni ja lapsilleni, tai muuten olen kohta vainaa ja lapset ilman äitiä.
Sai heti asunnon, ja muutin lasten kanssa pois
Olin niin helpottunut, kuin myös lapset iloisia, että nyt ei tarvitse enää pelätä kun iskä juo.
Pikkuhiljaa oloni parani, ja en enää kaivannut vanhainkotiin muuttamista, kun kotona asiat olivat tasapainossa ja hyvin.
Olen hyvä äiti ja lapseni hyvin käyttäytyviä, fiksuja ja kunnioittavat minua. En tiedä, mitä heistä ja minusta olisi tullut jos olisin jäänyt taloon joka oli kyllä ihana ja uusi, mutta kun yksi ongelmainen pilaa muiden olon niin silloin, jos ei pysty sitä yhtä poistamaan elämästä muuten kuin eroamalla, niin se on vain pakko repäistä itsensä irti siitä
Sinä olet aivan ja pakenee huonoa oloa Alkoon. Ja olosi pahenee siitä.
Hanki itsellesi nyt heti apua. Lapsi lähteköön väliaikaiseen sijoitukseen kun on väkivaltainen. Siellä saa hoitoa, tukea ja lääkitystä.
Sanot miehellesi, että joko lähtee sinun kanssa hakemaan apua tai kuutta pois, tai sinä hankit ssunnon
Ei toisten ihmisten takia kannata pilata omaa elämää. Jos jatkat noin, olet itse alkoholisoitunut ja edessäsi on kaksikymppinen nuorisorikollinem joka ei kunnioita äitiään yhtään
Älä heitä omaa elämääsi hukkaan. Kaikilla meillä on vaikeuksia, se kuuluu elämään, on vain tehtävä isoja päätöksiä, rohkeasti.
Nyt tartu asioihin reippaasti.
Ja siis kerro sossuille että et jaksa, suunnittelet erämaahan häipymistä, juot liikaa, mietit itsemurhaa jos et pääse lapsestasi eroon ja että lapsi kaiken keskellä on vaikea. Aivan varmasti lapsi otetaan pois ja pääset aloittamaan uuden kivemman elämän. Äläkä tee lisää lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Mene suljetulle osastolle. Saat olla rauhassa ja saat ymmärrystä. Samoin terapiaa ja muuta apua.
Niin että häirikkölapsen äiti laitetaan suljetulle, mutta antaa muuten arjen olla samaa vaikka lapsi sylkee ja lyö?
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti heikkojen ihmisten EI TODELLAKAAN pitäisi hommata lapsia.
Tämä. Sairasta touhua hylätä lapset, kun on mukamas liian rankkaa. Sitä olisi kannattanut miettiä ennen lasten tekemistä mihin kykenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos kaivaisit pullon esiin? Jos yksi pullo viiniä ei auta, ota toinen. Jos kaksi ei auta, juo vielä kolmas. Voit myös ostaa jotain vahvempia valtion omistamasta myymälästä tai lähteä vaikka baariin juomaan. Ehkä sieltä löytyisi joku parempi mieskin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tuon tunteen kun on niin loppu, että haluaisi vain paeta johonkin hiljaiseen, äänettömään rauhalliseen paikkaan ja olla vain yksin. Ilman mitään velvollisuuksia.
Menin nuorena naimisiin. Syntyi lapsi. Aloimme rakentamaan taloa. Tein kolmivuorotyötä, hoidin muut ajat lasta, olin raksalla, tein talkoovälle ruuat, tuota kesti kaksi vuotta, rakensimme pitkästä tavarasta. Itse alusta loppuun.
Tulin raskaaksi, muutimme keskeneräisten taloon. Mieheni alkoi juomaan, ensin vähän, sitten enemmän, ja enemmän. Oli hirveää olla töissä, ja miettiä miiten hoitaa lapset kun olen yövuorossa tai iltavuoroissa.
Rakentaminen jatkui, kaikki vapaat tein siellä raksamiesten töitä ja sitten omat työvuorot, ruuat talkooporukoille, hoidin kaikki viranomaisasiat, pankkiasiat, kotityöt jne.
Mieheni alkoi kohdistaa minuun kännissä lievää väkivaltaa, oli mustasukkainen töistäni, koska minulla miehiä töissä.
Alo
Jos lapsi laitetaan sijoituskotiin, niin todennäköisesti tuleekin olemaan nuorisorikollinen, joka ei kunnioita vanhempiaan. Hylkäys on suuri trauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummasti täällä silitellään päätä, vaikka lapsen hankkiminen on oma päätös, josta tulisi kantaa seuraukset. Lapsihan on kuitenkin elävä olento ja varmasti kärsii vanhempien epävakaudesta, juomisesta ja hylkäämisestä. Et voi vain yhtäkkiä häipyä määräämättömäksi ajaksi ja kuvitella ilmestyväsi takaisin lapsen elämään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toki näin miehet ovat perinteisesti toimineet, mutta se ei ole mikään puolustus.
En kommentoi asiaa muuten enää kun tänne on tullu myös negatiivisia kommentteja paljon. Eli lapsia on vain yksi (eikä enempää tule). Tämän päätöksen tein jo kun lapseni oli 3-vuotias. Mies olisi halunnut lisää vaikka ei osallistunut lapsen hoitoon juurikaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi asiaa muuten enää kun tänne on tullu myös negatiivisia kommentteja paljon. Eli lapsia on vain yksi (eikä enempää tule). Tämän päätöksen tein jo kun lapseni oli 3-vuotias. Mies olisi halunnut lisää vaikka ei osallistunut lapsen hoitoon juurikaan
Älä välitä noista trolleista. Hyvä kun kirjoitit tänne. Toivottavasti sait vinkkejä. Kovasti tsemppiä ja iso hali. Kyllä aurinko vielä paistaa elämääsi!
miksi tuollainen juoppo luuseri on ylipäätään lisääntynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotitko saavasi vauvapalstalta pelkästään myönteisiä kommentteja? Hyvä jos negatiiviset kommentit saavat sinut etsimään apua jostain muualta, täältä sitä ei löydy.
Pelkäsin itse tuota: että haluaisin olla äiti, mutta lapsen saatuani tuntuisikin että haluaisinkin olla vain viikonloppuäiti. Ja kun tukiverkkoja ei olisi, niin ei ketään jolle lapsen antaa että saisi huilata. Vaikka tämä kertomus ei olisi ollutkaan totta, se kyllä vahvisti käsityksen että on parempi pysyä lapsettomana, koska ilmeisesti elämänlaatu laskee radikaalisti. Hyvä että et antanut periksi miehellesi lisälapsista.
Vierailija kirjoitti:
Heti maanantaina soitat paikkakuntasi sosiaalitoimeen ja vaadit lapsesi sijoittamista johonkin ammattilaisten pitämään ryhmäkotiin tai vastaavaan.
Saat viimeistään silloin joko itsellesi tai lapsellesi paikan kun kerrot, ettet jaksa enää etkä tiedä kumpi selviää hengissä ja kuinka kauan.
Ei odotusta mihinkään maanantaille vaan soitto kunnan päivystävään sokri-palveluun nyt heti tänä iltana. Kyllä kotikäynnille on tultava vaikka ensihoitoyksikön voimin jos hätä on, ja tässä tapauksessa niin tuntuu olevan. Joskus se kamelin selkä vaan katkeaa kun on liian pitkään yritetty sinnitellä ja se piste on nyt. Tarvitsette apua koko perhe. Soita nyt heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene suljetulle osastolle. Saat olla rauhassa ja saat ymmärrystä. Samoin terapiaa ja muuta apua.
Niin että häirikkölapsen äiti laitetaan suljetulle, mutta antaa muuten arjen olla samaa vaikka lapsi sylkee ja lyö?
Hän voi hakeutua sinne itse, kun kaipaa lomaa kaikesta.
Lapsen avuntarve on jo toinen asia. Ja jää nykyisellensä myös siinä tapauksessa, että äiti vain katoaa omasta halustaan aloittaakseen yksin uuden elämän ilman omaa lastaan.
Vierailija kirjoitti:
En kommentoi asiaa muuten enää kun tänne on tullu myös negatiivisia kommentteja paljon. Eli lapsia on vain yksi (eikä enempää tule). Tämän päätöksen tein jo kun lapseni oli 3-vuotias. Mies olisi halunnut lisää vaikka ei osallistunut lapsen hoitoon juurikaan
voi kyynel. onko tänne tullut negatiivisia kommentteja? olisiko erityisherkälle luuseri ap:lle pitänyt tulla vain positiivisia kommentteja? ei ihme, ettei ap:sta ole äidiksi, kun ei muutenkaan kykene suoriutumaan elämästä.
AP on itse lapsen halunnut ja tehnyt.
Kun nyt on pielessä asiat, niin itse olet sen mahdollistanut. Et sinä siitä pullosta saa apua. Asist vain pahenee. Ja sori en arvosta pätkääkään äitiä joka juo ja sallii oman lapsen pahoinpitelyn itseään kohtaan
Sanoin jos on noin lälly isä joka antaa lapsen pahoinpidellä äitiään niin totisesti ansaitsette lastensuojelun puuttumisen asiaan.
Sossu ja lastensuojelu kotiin. Lapsi väliaikaiseen huostaan. Siellä kartoitetaan avun tarve, ja lääkitykset .
Vanhemmat lopettaa juomisen, ja menevät perheneuvolaan heti. Selvitätte ne kotiaasiat
Katsokaa itseänne peiliin. Miksi äiti juo vaikka on lapsiperhe? Siksikö myös lapsi oireilee? Iskä ei puutu asioihin, löhöää vaan eikö tartu miehekkäästi asioihin? Käy vieraissa?
Kun lukee sun vuodatuksen, niin siinä jo sivullinen ahdistuu, saati että pitäisi asua teidän perheessä.
Te olette itse luoneet nuo olosuhteet. Aikuistukaa ja tehkää teille normaali, toimiva ja terve perhe.
Et sinä saa mitään muutosta vaan ruiskuttamalla ja juomalla, vaan ryhdy toimimaan, terveesti ja aikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestä ei tietysti kiinnosta keksiä mitään ratkaisuja, vaikka sanot hänelle että pelkäät olevasi vaaraksi lapsille.
Oletetaan vastaava tilanne toisin päin: mies on kotona hoitamassa lapsia, juo liikaa ja sanoo että saattaa satuttaa lapsia koska on niin uupunut ja sekaisin. Ja nainen - ei tee mitään?
Niin ei voisi käydä, koska nainen ryhtyisi kaikkiin mahdollisiin toimiin, jotta tilanne saataisi ratkaistua.
Miksi miehet on täysin hyödyttömiä?
Ennen kuin haukutaan ap:n mies ja siinä samalla kaikki luomakunnan miehet, pitäisikö kuitenkin kysyä, että oletko ap puhunut miehesi kanssa, oletko kertonut suoraan miltä sinusta tuntuu? Jos et, tee se heti ja samoin sanoin, kuin kerroit meille tällä palstalla. Voihan olla, että miehesi ei ole edes ymmärtänyt, kuinka uupunu
Haloo. Kuinka sokea mies on jos ei ole kodissa vallitsevaa tilannetta älynnyt ilman erillistä sanomista VUOSIIN?
olisi kannattanut kasvattaa se kauhukakara. laiskat ja kyvyttömät erityisherkät vanhemmat eivät viitsi kasvattaa kakaroitaan ja sitten kierretään lääkäreitä, että saadaan joku muodin mukainen adhd- tai nepsy-diagnoosi ja kuvitellaan että sitten kun se diagnoosi on saatu kahdeksannelta puoskarilta ja jostain keskustelupalstalta, niin oma vastuu loppuu siihen ja voi perustella kasvatuksen puutetta sillä, että vika on muka lapsessa eikä laiskassa kasvattajassa.
Vierailija kirjoitti:
Huostaanotto voisi olla kaikille paras ratkaisu, jos kerran itse et jaksa, miestä ei kiinnosta ja selvästi lasta ette osaa kasvattaa. Tehkää itsestänne lasu, niin homma lähtee käyntiin. Äläkä ainakaan tee samaa virhettä toista kertaa, eli ehkäisy kuntoon.
Tällaiset tarinat (tosia tai eivät) ovat syy miksi lapsia ei hankita.
Varo ettei karvasi kärähdä kun liiaksi hinkkaat sitä kilpeäsi kiiltäväksi.
Siitä vain. Niinhän miehetkin tekee. Sitten ainakaan lasta ei tarvitse katsoa kuin joka toinen viikko.