Mikä vaihe sun parisuhteessa on menossa?

Olen varmaan huono neuvomaan, koska itsellä vielä "vaaleanpunaiset lasit" -vaihe menossa. 47 vuotta ollaan oltu yhdessä. Mahat ovat kasvaneet ja kutistuneet yhtä aikaa ja eri aikaan monta kertaa. Joskus mahaa on kasvattanut raskaus, joskus kutistunut vakava sairaus. Eri vaiheita on tullut ja mennyt, mutta eivät ne ole rakkautta vähentäneet. Kysyit, mistä puhutaan: me puhutaan keskenämme kaikesta. Haaveista, unelmista, muistoista, toiveista, tavoitteista, rakkaudesta, seksistä, peloista, huomisesta ruuasta, mustista aukoista, lapsen varpaista eli ihan kaikesta. Eri voi joskus tulla meillekin, mutta ei yllätyksenä.

50v.tuli marraskuussa. Ihanan rauhallista ja kaikki toimii.Ensimmäiset 7v.oli pahimmat kun oli väkivaltaa ja mustasukkasuutta. Jos olisi tämä aika olisin eronnut,mut ajattelin lapsia et he joutuvat menemään juovan isänsä luo.Onneksi juominen loppui ja tuli erilainen mies.Nyt on hyvä.

Kumppanuusvaihe. 25v. yhdessä, josta 22v. naimisissa. Fyysistä läheisyyttä ei paljoa ole, mutta ei myöskään riitoja tai kriisejä (senkään) asian suhteen.

Vaatimiset ja toisen muuttamisyritykset ovat taakse jäänyttä elämää. Seesteinen elämä yhdessä on paljon mukavampaa. Riittäisikö tämmöinen draamattomuus nykynuorille? Tuskin. Jos vaatimukset ovat pilvissä ja tunteet toimivat vetureina, niin päätepysäkille asti ei päästä.

Vierailija kirjoitti:

Yritän arkipäiväistää suhteen mahdollisimman nopeasti, niin tietää nopeasti myös sen että vaatiiko nainen miehen sijaan jotain tivolia ympärilleen.

Saa lähteä jos ei arki kiinnosta, sitä kuitenkin on kestettävä kymmeniä vuosia.

Parisuhde tarvitsee sen alkuhuuman, niin pitkän kuin mahdollista, kestääkseen pidemmällä suhteessa tulevat vaikeudet. Harmi ettet tuota näe arvokkaana asiana.

Noin 17 vuotta yhdessä, joka päivä viimeisen vuoden aikana mietin eroa. Mies ei suostu puhumaan asiasta,  raivostuu, lähtee tilanteesta ovet paiskoen, sitten puhumaton. Sen jälkeen tekee kaikki kotityöt, tuo kukkia, on tosi huomioiva. Minua ei vain mies ja hänen juttunsa enää kiinnosta. Seksiä en halua. Ollaan kasvettu erilleen. 

sellainen että ei pysty pitämään näppejä erossa toisesta. Johtuu varmaan osittain siitä, että olemme olleet kaukosuhteessa emmekä yhdessä jatkuvasti. Muttta tykätään ja rakastetaan myös toisiamme kovasti. Nukutaan myös sylikkäin 120cm sängyssä. :D

Hämmästelyvaihe. Mietin tykkääkö tuo tyyppi tosiaan minusta aivan oikeasti. 

Vaihe: puoli vuotta eron jälkeen

Rakkausvaihe, kohta 30 yhdessä.

23 vuotta yhdessä. Aikaan on mahtunut alkuhuuma ja pikkulapsiarki ja sen myötä välillä kahden keskinen aika katosi. Lapset kasvoivat hieman ja heidän tarpeensa meni koko ajan yli muun ja lopun ajan juoksimme töissä sekä pyrimme pitämään elämän kuosissa. Sitä vähitellen etäännyimme ja kyllä me mietimme suhteemme tilaa ja välillä erostakin puhuimme koska olimme oikeastaan enää vain ystäviä. Sitten jäimme molemmat etätöihin ja vietimme aikaa paljon kahdestaan kotona sekä muutoinkin. En tiedä voiko sanoa että rakastuimme toisiimme uudestaan mutta sen jälkeen olemme taas olleet yhdessä aidosti. Lapsetkin muuttivat omilleen ja sekin antoi meille omaa aikaa. Kuulostaa pahalta noin kirjoittaa mutta aiemmin olimme pohtineet että eroaisimme lasten lähdettyä pesästä. Kävikin toisin. Saimme lapset nuorina eli parikymppisinä.

Ensi kesänä tulee täyteen 10 vuotta yhdessä. Kaksi vuotta sitten mentiin naimisiin ja nyt suunnitellaan lasten hankintaa. Ensi kesänä olisi tarkoitus ottaa kierukka pois ja sitten toivottavasti pian raskaaksi. Elämme arkea, mutta päivittäin tulee sellainen tunne, että rakastan puolisoani  ja että olen todella onnekas, kun olen hänenlaisensa ihmisen löytänyt.

35 vuotta yhdessä. Syvä kumppanuus ja sitoutuneisuus. Hyvä olla yhdessä. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja välillämme vallitsee syvä luottamus. Teemme asioita yhdessä. On yhteisiä harrastuksia. Nautimme toistemme seurasta. 

25 vuosi yhdessä ja intohimovaihe menossa. En muista monesko niistä. Mutta ei takuulla viimeinen. 

Game over.Moro ja näkemiin.

Kuollut vaihe, sitä ei nimittäin (vielä) ole :D

Vierailija kirjoitti:

Ensi kesänä tulee täyteen 10 vuotta yhdessä. Kaksi vuotta sitten mentiin naimisiin ja nyt suunnitellaan lasten hankintaa. Ensi kesänä olisi tarkoitus ottaa kierukka pois ja sitten toivottavasti pian raskaaksi. Elämme arkea, mutta päivittäin tulee sellainen tunne, että rakastan puolisoani  ja että olen todella onnekas, kun olen hänenlaisensa ihmisen löytänyt.

     Toivottavasti ette ole myöhässä siinä lasten hankinnassa

14 vuotta yhdessä. Tällä hetkellä tosi tasainen vaihe. Lapset jo isompia koululaisia ja molemmilla vakituinen työ. Arki rullaa aikalailla omalla painollaan, eikä mitään suurempaa stressiä sen suhteen ole. Luottamus ja kunnioitus toista kohtaan kunnossa. Ja luotto siihen, että yhdessä ollaan ja mennään vaikka läpi harmaan kiven. Haaveillaan omasta mökistä ja tehdään töitä sen eteen. Tämä 14 vuotta on mennyt oikeasti tosi nopeasti ja jo siitäkin huomaa, että on oikean ihmisen kanssa.

Jäätävä eron jälkeinen pettymys, katkeruus, suru ja viha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensi kesänä tulee täyteen 10 vuotta yhdessä. Kaksi vuotta sitten mentiin naimisiin ja nyt suunnitellaan lasten hankintaa. Ensi kesänä olisi tarkoitus ottaa kierukka pois ja sitten toivottavasti pian raskaaksi. Elämme arkea, mutta päivittäin tulee sellainen tunne, että rakastan puolisoani  ja että olen todella onnekas, kun olen hänenlaisensa ihmisen löytänyt.

 

     Toivottavasti ette ole myöhässä siinä lasten hankinnassa

Mentiin yhteen nuorina eli ollaan vielä alle 30 vuotiaita, joten olen sen suhteen ihan luottavainen. 

Taaksejäänyttä elämää - vaihe.