Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaihe sun parisuhteessa on menossa?
28.12.2024 |
Tämä kiinnostaa, sillä julkisesti ei puhuta paljonkaan siitä, millaisia vaiheita parisuhteissa voikaan olla! Disneyn elokuvat loppuu hurjan taistelun jälkeen häihin "ja he elivät onnellisina loppuun asti". Tai aikuisten leffoissa sinkut juoksee pariutumisen perässä henkihieverissä ja lopulta löytävät suhteen, "joka tuntuu oikealta". Entä sitten kun se suhde on kestänyt 15 vuotta, toisen kasvanut maha ei herätä haluja, aamuisin ei enää jäädäkään sylikkäin vaan juostaan päivän rientoihin, omia teitä. Pyykkikasa saa enemmän huomiota kuin puoliso. Ja töissäkään tee mieli mainostaa parisuhdestatustaan, kun siinä ei ole mitään hehkuttamisen aihetta. Onko jotkut päässeet tästä vaiheesta yli, ja miten!? Tai mitä ylipäätään on "parisuhteesta huolehtimista"? Sitä ei missään ole koskaan oikein käsitelty... Joojoo, puhukaa. Niin mistä? Entä jos ei puhututa, kannattaako vaan heittää hanskat tiskiin?
Kommentit (49)
Vanhuusvaihe, olen puolisoni omaishoitaja. Yhdessä oltu v. 1966 saakka, joten kaikenlaista on mahtunut elämään. Mukavaa on kuitenkin olla yhdessä, huumori korjaa puutteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pian 10v sinkkuna, eli hiton huono tilanne joka kääntynyt jo ajat sitten toivottomaksi. En vaan jaksa, viitsi, halua etsiä enää. En jaksa hakata päätäni seinään, en kestä toinen toistaan itsekeskeisempiä miehiä ongemineen, en jaksa jatkuvia pettymyksiä ja ehkä taas jätetyksi tulemista.
N 55
Sinkkuuntumisen jälkeinen onnen huuma on menossa kymmenen vuoden suhteen jälkeen. Hyvältä tuntuu.
n
24 vuotta yhdessä. Hyvin viihdytään, tehdään paljon asioita yhdessä. Vähän turbulenttiä oli jossain vaiheessa, nyt ihan seesteistä. Seksiä on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
14 vuotta itseäni 10 vuotta nuoremman miehen kanssa takana. Mies kärynnyt useista pettämisistä vuosien varrella nyt lyhyen ajan sisään. Itselläni kovat seksihalut, miehellä ei (ainakaan minua kohtaan) ja nytkin vehkeilee salatapaamisia muiden naisten kanssa. Olen ikäisekseni varsin timmi ja nätti, mies on 14 vuodessa lösähtänyt, kaljuuntunut ja ukkoontunut. Olen ahdistunut tästä kaikesta musertavasta tiedosta, mikä lävähti kasvoille, mutta keräilen itseäni enkä sen jälkeen halua nähdä tuota miestä enää. Tiedostan, ettei minun ole vaikea löytää uutta miestä - eri asia on, haluanko sellaista ja pystynkö koskaan enää luottamaan yhteenkään mieheen.
Vaiheemme on: perheytymisen jälkeisten vuosien kyllästynyt pitkin hampain sietäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loppuvaihe. Tai sen jälkeinen. Riidan jälkeen loppui näkeminen, sitten yhteydenpito. Yhden vi.....puhelun ja viestimättömyyden ym. muun käytöksen perusteella tiedän löytäneen uuden, mikä on ok minulle, mutta olisi voinut kertoa. Vähän aikuisemmin olisi kuitenkin voinut loppua. Lopulta riita oli mitätön tekosyy, suhde ei toiminut ja kipinä oli mennyt.
Loppusuora.