Mikä vaihe sun parisuhteessa on menossa?

Loppusuora.

Vanhuusvaihe, olen puolisoni omaishoitaja. Yhdessä oltu v. 1966 saakka, joten kaikenlaista on mahtunut elämään. Mukavaa on kuitenkin olla yhdessä, huumori korjaa puutteita.

Pian 10v sinkkuna, eli hiton huono tilanne joka kääntynyt jo ajat sitten toivottomaksi. En vaan jaksa, viitsi, halua etsiä enää. En jaksa hakata päätäni seinään, en kestä toinen toistaan itsekeskeisempiä miehiä ongemineen, en jaksa jatkuvia pettymyksiä ja ehkä taas jätetyksi tulemista. 

N 55

Leskeys on menossa.

Sinkkuuntumisen jälkeinen onnen huuma on menossa kymmenen vuoden suhteen jälkeen. Hyvältä tuntuu.

n

24 vuotta yhdessä. Hyvin viihdytään, tehdään paljon asioita yhdessä. Vähän turbulenttiä oli jossain vaiheessa, nyt ihan seesteistä. Seksiä on paljon. 

14 vuotta itseäni 10 vuotta nuoremman miehen kanssa takana. Mies kärynnyt useista pettämisistä vuosien varrella nyt lyhyen ajan sisään. Itselläni kovat seksihalut, miehellä ei (ainakaan minua kohtaan) ja nytkin vehkeilee salatapaamisia muiden naisten kanssa. Olen ikäisekseni varsin timmi ja nätti, mies on 14 vuodessa lösähtänyt, kaljuuntunut ja ukkoontunut. Olen ahdistunut tästä kaikesta musertavasta tiedosta, mikä lävähti kasvoille, mutta keräilen itseäni enkä sen jälkeen halua nähdä tuota miestä enää. Tiedostan, ettei minun ole vaikea löytää uutta miestä - eri asia on, haluanko sellaista ja pystynkö koskaan enää luottamaan yhteenkään mieheen.

Vaiheemme on: perheytymisen jälkeisten vuosien kyllästynyt pitkin hampain sietäminen.

Loppuvaihe. Tai sen jälkeinen. Riidan jälkeen loppui näkeminen, sitten yhteydenpito. Yhden vi.....puhelun ja viestimättömyyden ym. muun käytöksen perusteella tiedän löytäneen uuden, mikä on ok minulle, mutta olisi voinut kertoa. Vähän aikuisemmin olisi kuitenkin voinut loppua. Lopulta riita oli mitätön tekosyy, suhde ei toiminut ja kipinä oli mennyt.

Vierailija kirjoitti:

35 vuotta yhdessä. Syvä kumppanuus ja sitoutuneisuus. Hyvä olla yhdessä. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja välillämme vallitsee syvä luottamus. Teemme asioita yhdessä. On yhteisiä harrastuksia. Nautimme toistemme seurasta. 

 

Sama juttu, mutta me on oltu vasta 20v. 

Sanoisin, että yhteiset mielenkiinnon kohteet, harrastukset ja samanlainen huumorintaju ovat asioita, jotka kantavat pitkälle. Sen lisäksi, että kumpikin HALUAA sitoutua siihen yhteiseen tiimiin.

Taantumus, emme enää pane, mutta molemmat voivat pierrä estottomasti.

Kun puolison ajanviettoa keskustelupalstalla katsoo niin tietää että loppu on lähellä

Yhdessä 14 vuotta. Huuma loppui parin vuoden vuoden kohdalla, ja sen jälkeen ollut aika tasaista. Noin viiden vuoden kohdalla taisi olla ongelmia, muttei isompia. Välillä ollaan vähän etäisempi, siiten taas lähempänä. Seksiä enää kerran viikossa, mutta läheisyyttä paljon. 

Silverfox vaihe

Yllätyksetön, seesteinen, tasainen ja tylsä vaihe. Yhdessä yli 20v, lapset jo isoja ja toinen lentämässä pesästä, mutta viimeiset vuodet kun on koitettu selvitä arjesta ja tästä Perhe Oy:n suorituksesta vuorotöineen, sairastamisineen, rahahuolineen ja ainaisine vastoinkäymisineen niin väkisinhän tässä miettii mitä seuraavaksi. Puoliso on kaikkeen tyytyväinen, minä en. Emme tee enää mitään erikoista arjessa - oli arki tai pyhä tai harvinainen vapaapäivä niin hän menee nukkumaan klo 21 ja herää aamulla samaan shittiin eikä se kuulemma haittaa koska on hyvä näin. Ei tarvetta muuhun ja minäkin kuulemma vain haihattelen nuoruutta. Hänelle riittää siis työ, kotityöt, lapset. Päivästä toiseen. Ensimmäiset 15v oli kuherruskuukautta, mutta nyt hän on keski-ikäinen muumio.
Seksiä sentään on, muuten lähtisin huomenna. Ehkäpä sitten, kun saa lapset omilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Yllätyksetön, seesteinen, tasainen ja tylsä vaihe. Yhdessä yli 20v, lapset jo isoja ja toinen lentämässä pesästä, mutta viimeiset vuodet kun on koitettu selvitä arjesta ja tästä Perhe Oy:n suorituksesta vuorotöineen, sairastamisineen, rahahuolineen ja ainaisine vastoinkäymisineen niin väkisinhän tässä miettii mitä seuraavaksi. Puoliso on kaikkeen tyytyväinen, minä en. Emme tee enää mitään erikoista arjessa - oli arki tai pyhä tai harvinainen vapaapäivä niin hän menee nukkumaan klo 21 ja herää aamulla samaan shittiin eikä se kuulemma haittaa koska on hyvä näin. Ei tarvetta muuhun ja minäkin kuulemma vain haihattelen nuoruutta. Hänelle riittää siis työ, kotityöt, lapset. Päivästä toiseen. Ensimmäiset 15v oli kuherruskuukautta, mutta nyt hän on keski-ikäinen muumio.
Seksiä sentään on, muuten lähtisin huomenna. Ehkäpä sitten, kun saa lapset omilleen. 

Öö, mikä estää sinun elävän kivaa elämää jo nyt? 

En ymmärrä tämän tyyppisiä valituksia. Jos et tykkää elämästäsi, niin ala tekemään asioita, mistä tykkäät. Haihattele nuoruutta jo nyt, mutta älä pettämään rupea. 

"Nalkissa ollaan ja elämä on pilalla"- vaihe 15 v yhdessä ja lapset 4 ja 8 v

Nousikausi. Puoliso tuntuu vain paranevan ajan myötä.

Useampi vuosikymmen yhdessä, erittäin hyvä vaihe, hyvää enimmäkseen aina ollutkin. Ollaan jälleen kuin vastarakastuneet, päät pyörälle pistäviä suukkoja myöten, paitsi että kun on jo pitkä yhteinen elämä taustalla, on se niin syvää kuin mikään voi olla. Ei riitä sanat kertomaan, kuinka paljon häntä rakastan. Ja hän minua. Onneksi voimme sen myös tuhansin teoin osoittaa. Ihanaa keksiä pieniä luovia asioita joilla ilahduttaa arjessa, mukavaa ehdottaa kaikenlaista. Jotenkin lähes nuortunut olo. En malta odottaa että hän tulee kohta sohvalle viekkuun, kunhan saa hommansa valmiiksi.

Loppumetreillä ollaan. Yhdessä 35 vuotta ja puoliso vakavasti sairas. Uskon kuitenkin parempaan.