Mikä vaihe sun parisuhteessa on menossa?

2 vuotta yhdessä. Vaihe on sellainen, että alkuhuuma on loppunut. Tämä vuosi on ollut sellaista tottumista toiseen ja toisen tapoihin, kun ei enää ole ne vaaleanpunaiset lasit silmillä. Ollut välillä vähän riitoja ja pohdittu suhteen jatkoakin. Mutta nyt ollut jo hetken tasaisempaa, molemmat pystyy jo aika hyvin olemaan oma itsensä tässä. Sanoisin, että välittäminen toista kohtaan on syventynyt. Seksiä on edelleen useamman kerran viikossa, enää se ei ole niin jännittävää kuin alussa, mutta hyvää seksiä. Itse kaipaisin enemmän läheisyyttä (silittelyä yms), koska se on vähentynyt radikaalisti sitten ekan vuoden. Pidän tämän vaiheen turvallisuudesta, tuntuu, että aletaan olla jo vakiintunut pari ja voi jo sanoa tuntevansa toista. 

15v oltu yhdessä. Siitä viimeiset 14v aika samanlaista pääasiassa tasaista menoa. Erittäin hyvän puolison olen onnekkaasti saanut. En usko, että kenenkään muun kanssa eläminen olisi sujuvampaa.

Valitettavasti kaipaan kuitenkin myös rakastumisen huumaa ja treffailun jännitystä. Pystyn elämään sen kaipauksen kanssa ja elän jatkossakin puolisoni kanssa.

Kuherteluvaihe. Vajaa vuosikymmen yhdessä.

Yritän arkipäiväistää suhteen mahdollisimman nopeasti, niin tietää nopeasti myös sen että vaatiiko nainen miehen sijaan jotain tivolia ympärilleen.

Saa lähteä jos ei arki kiinnosta, sitä kuitenkin on kestettävä kymmeniä vuosia.

Suvantovaihe. Yhdessä 12 v. 

Minusta näitä tulee pitkissä suhteissa aina välillä. Välillä sitten suhde jälleen syvenee ns. seuraavalle tasolle eli paranee. Vaiheet voivat kestää vuosia. En ole eroamassa enkä edes mieti sitä sillä luotan, että kohta alkaa jälleen ns. parempi vaihe elämässämme. Esim meillä lapset ovat nyt saavuttamassa kaikki teini-iän piakkoin ja on luonnollista, että suhdekin siinä muuttaa muotoaan ja kehittyy kun pikkulapsiaika jää taakse eivätkä tarvitse meitä enää niin paljoa kuin ennen. 

Symbioosi. Me ollaan kasvettu yhteen, työnjako toimii, toisen tuntee, ja rakastaa. Ollaan yksikkö, läpi tyynten ja myrskyjen. Yhdessä 20 v.

Me on oltu ensi kesänä 30 vuotta naimisissa ja 35 vuotta yhdessä.

 

Mahat ovat tällä välillä kasvaneet ja kuihtuneen, mutta on siitä toisesta aina jotain hyvää silti löytynyt. Haluttomuuden jaksojakin on ollut, mutta eivät ne puolison koosta tai ulkonäöstä ole johtuneet, vaan liiasta kiireestä ja työstä ja väsymisestä. Meillä on oman makuuhuoneet, mutta säännöllisin väliajoin kumpikin hipsii toisen huoneeseen sylitttelemään. Toki töihin on aamuisin mentävä, joten sylittley saattaa tapahtus aikaisemmin yöllä tai varhaisaamuna tai viikonloppuna. Pyykit ja muut kotityöt on huolehdittava, mutta tehdään niitä paljon yhdessä kun se on sillain mukavampaa. Ylipäänsä voisi sanoa, että emme ole eläneet elämäämme kokonaan onnellisina emmekä vielä ihan loppuun astikaan, mutta kaikissa vastoinkäymisissä on kuitenkin ollut sellainen tunne, että onpa hyvä että tässäkin pulassa ollaan yhdessä juuri keskenämme.

 

Töissäkään en erikseen puhu parisuhdestatuksestani, vaikka en sitä peittelekään - en muutenkaan juuri puhu perheestäni, omaisuudestani enkä harrastuksistani töissä. 

Kanivaihe 🥰

ohi on

Mikähän tämä olisi, pohjamutavaihe? 6 vuotta yhdessä. Ei ole mitään hellyyttä tai seksiä. Inhottaa miehen läsnäolokin välillä. Tuntuu kivireeltä kaikessa. Olen ollut jo viikon omassa huoneessa, kun hän sanoi että olisi hyvä jos nukkuisin vaan. En ajatellut edes palata enää samaan huoneeseen. 

Ollaan oltu 7 tai 8 vuotta yhdessä. Sanoisin tätä tiimivaiheeksi. Suhde on tasaantunut ja tunnetaan toisemme hyvin. Olisi suuri vaara ajautua sisko ja veli-moodiin, mutta meillä puhutaan paljon ja joka päivä pussaillaan. Aika ajoin suunnitellaan tulevaisuutta ja mietitään, miten haaveet toteutuu. Pää on siis edelleen pilvissä, mutta höttötunteen sijaan on sellainen varmuus, että yhdessä onnistutaan.

Siinä rinnalla tiedostan, että asiat voi aina muuttua. Se on osa elämää. Mikään ei romahtaisi. Tiedän vain sen, että jos tämän miehen kanssa en onnistu, niin en aio yrittää uudestaan. Nyt on niin varma tunne kaikesta.

Tyytymisen vaihe. 17 vuotta yhdessä ja tuntuu, ettei suhteella ole enää mitään annettavaa kummallekaan. Toistaiseksi vielä yhdessä, mutta ero pyörii mielessä harva se päivä.

Onnellinen vaihe. Kaikista isoista kriiseistä on yhdessä selvitty, ja ihme kyllä suhteesta on tullut äärimmäisen onnellinen. Vaikka moni ongelma on ollut sellainen josta ulkopuoliset neuvoisivat lähtemään heti. Ei olla lähdetty, vaan haettu ammattiapua ja päästy yli. Onneksi!

Puolison kanssa on todella hyvä olla, ja viihdytään kaikki vapaa-aika yhdessä. Ulkonäkö molemmilla rupsahtanut, mutta se ei haittaa. Läheisyyttä on paljon, petihommiakin, mies mm. tilasi meille aiheeseen liittyvän joulukalenterin 😂

Lapset on tehty ja asuvat omillaan, me vanhemmat ollaan toteutettu haaveitamme ja nyt seesteisessä elämänvaiheessa. Ikää 50+, yhteen mentiin 20-vuotiaina.

Parisuhde vaihetta. Missään vaiheessa ei ole tullut sitä vaihetta että ei voisi mennä toisen syliin tai niitä haluja ei olisi ollenkaan. Parisuhdetta takana yli 30 vuotta ja lapset aikuisia.

C-vaihe

6,5 vuotta sinkkuna ilman minkäänlaisia vaiheita. Kyllä surettaa olla tällainen viallinen ja epäkelpo yksilö. 

Ero tuli. 22v jälkeen. Varmaan 10v en huomannut rakkautta. Lapset vaan kasvatettiin.

Vauvavuosi ja vanhemmaksi kasvamisen ja samalla parisuhteen ylläpitämisen vaihe. Olemme naimisissa ja tiedostamme että elämämme ja parisuhdedynamiikkamme on väkisinkin muuttunut ja muuttuu vielä jos saamme toivomamme toisen tai kolmannenkin lapsen. Meillä on hyvä yhteishenki mutta on meillä myös omat ongelmamme ja itselläni on päävastuu vauvasta ja miehellä kova stressi ja kiire töissä. Toisaalta olemme yhtenäinen perhe mutta molemmilla on ajoittain myös hyvin erinäköinen perus elämä ja arki (kuten monilla vauvavuoden aikana väistämättä on usein kun toinen on töissä ja toinen hoitaa vauvaa). Kuitenkin pyrimme viettämään yhdessä aikaa ja välillämme on hellyyttä, kehumme toisiamme ja keskustelemme. Meille avioliitto ja perhe on tärkeä ja vahva tahto tehdä niiden eteen töitä, vaikka joskus onkin hankalampia hetkiä. 

Loppuvaihe. 

Kumppani ei ole vielä syntynyt

M44