40-kymppiset naiset, millaista elämänne on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa lisää tuosta muutoksesta kun seksi alkoi ällöttää? Itsellä juuri sellainen olo ollut puoli vuotta, ennen oli päinvastainen ongelma ja himotti liikaakin. Nyt ei kiinnosta.

Minusta tuli nuoremman rakastajan myötä seksihullu, kun edellisen suhteen jälkeen oli halut menneet seksin epätyydyttävyyden ja suhteen vuorovaikutusongelmien vuoksi. Eli oikea ihminen voisi ne halut vielä sytyttää.

Mulla taas on sama mies ollut vuodesta 2006, mutta ei ällötä seksi. Päin vastoin, muuttuu vain vuosi vuodelta paremmaksi. N43

Ei ole. Elämäni parasta ja helpointa aikaa. Ainoastaan vähän ketuttaa ulkoinen rapistuminen. Ehkä pitäisi olla vähemmän pinnallinen. Vaatinee totuttelua.

Hormonaalisiin ongelmiin saa gyneltä apua. Oireista ei tarvitse turhaan kärsiä. Apea mielikin voi kuulua vaihtarioireisiin. Mars lekuriin.

Minua ei miehet suuremmin katsoneet nuorena joten yllättävää on että nyt 43-vuotiaana moni katsoo. Nuoremmat, samanikäiset ja vanhemmat. On tullut treffipyyntöjä, seuraan yritetään lyöttäytyä kun olen naiskavereiden kanssa iltaa istumassa jne. Se on yllätys koska nuorena olin aika näkymätön tai en ainakaan ymmärtänyt jos minua katsottiin. Itseä minkään ikäiset miehet ei kiinnostaa oikeastaan yhtään enää. Siltä saralta on riittävästi kokemusta että pidän miehiä itsekkäinä, laiskoina ja mukavuudenhaluisina riippoina. Yksin parempi.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut tässä viime aikoina, että olen vihaa täynnä vaikka olen hyvin lempeä ja kiltti ihminen.

Miksi?

Töitä ja vapaa-aikaa. Siis ihan tavallista tylsää arkea.

Vierailija kirjoitti:

P*skaa. Ainoa ilo syöminen.

Miehet ei edes vilkaise enää,kun vierelläni on 14v ja 19v tyttäreni. 

Elämä ohi.

Aika surkea elämä, jos ainoa ilo on ollut huomio joltain teinejä kuolaavilta pedarisediltä. Kasva ihmisenä.

Elän elämäni parasta aikaa. Lapset ovat ihania teinejä, olen sinkkuna ja vapaana, asun unelma-asunnossani, ura on mahtavassa nousukiidossa ja nautin tästä kaikesta täysin siemauksin.

Elämässä on kokemuksen tuomaa rentoutta ja uskallan ottaa riskejä. Talous on erittäin hyvällä tolalla ja nautin siitä että voin esim. pukeutua hyvin ja matkustaa rakkaitteni kanssa. Töissä on yhä enemmän vastuuta mutta en enää stressaa juuri mistään, palaset on hallussa.

Terveys ja ulkonäkö ovat vielä kuin kolmekymppisellä mutta asenne jo jotain muuta. Miehiä olisi joka sormelle mutta valikoin seurani tarkkaan ja odotan sitä oikeaa. Eli hyvin menee ja elämä tuntuu taas seikkailulta kuten parikymppisenä.

Vierailija kirjoitti:

Aivan upeaa, olen hauska, kuuma, urani huipulla. Tienaan niin hyvin rahaa että yllän joka vuosi kovstuloisimpien listalle. Käytän rahani elämyksiin ja luksus lomailuun. Fyysisesti olen paremmassa kunnossa kuin koskaan.

Niinhän me kaikki..

Vierailija kirjoitti:

Sain erotuksi. Ex-mies laittelee silti viestiä. Myös sivusuhde, josta haluaisin irti, roikkuu minussa.

Lapset 2 kpl. ovat täysi-ikäisiä, ovat saaneet opintonsa loppuun ja heillä on hyvää työkokemusta. Eivät saa vakituisia töitä ja ovat vähän masentuneita. Toisaalta toivoisin, että he muuttaisivat omilleen, ja toisaalta meillä ei ole varaa. 

Haluaisin päästä yksin omaan pieneen asuntoon ja olla vapaa. Täysi-ikäiset lapseni haluavat samaa. Mutta kaikkien kolmen muutto samaan aikaan vie rahaa. Täytyy vielä odottaa ja suunnitella. 

Piristikö ero? Jää varmasti ainakin enemmän energiaa käyttöön, kun pääsit ankeuttavasta riipasta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen alapeukuttamista näissä on? :D Kysyttiin kokemuksia ja niitä on kirjoitettu. 

No varmaan siitä 400-vuotiaasta. Mikä äo on ihmisellä, joka ei erota nelikymppistä neljäkymmentäkymppisestä?

Väsyneemmäksi kyllä tunnen oloni nykyään. Mulla ei näytä vaihdevuodet olevan mitenkään rankat kuitenkaan, onneksi. Eniten keski- iässä surettaa se vanhempien menettäminen. Mun vanhemmat kuoli jo, molemmat syöpään. Se on sellainen iso lovi elämässä, mitä mikään ei voi korvata.

Toisaalta monet asiat ovat paremmin nyt, verrattuna nuoruuteen. Rahaa on enemmän, kun asuntolaina jo maksettu. Että voi tavallaan hemmotella itseään enemmän. 

Mutta kyllä tähän ikään kuuluu sellaista kipeää haikeuden kauneutta ja kiitollisuutta kaikista saamistaan siunauksista, mitä ei nuorena voinut millään tavalla käsittää, vaikka muistan vanhempien ihmisten siitä aina puhuvan.

Elämäni parasta aikaa. Lapset isoja, velat maksettu, työelämässä vakaa asema. Odotan innolla tulevaa. Ainoa ikääntymisen merkki, jonka olen huomannut on, että enää en voi syödä ihan mitä tahansa, jos haluan, ettei paino lähde pikkuhiljaa nousemaan. Käyn salilla kolme kertaa viikossa, lenkkeilen ja hiihdän, mikä on vaikuttanut henkiseen ja fyysiseen oloon dramaattisesti.

Mulla menee hyvin. Lapset jo koululaisia, joten itselläkin mahdollista harrastaa enemmän. Töissä viihdyn ja rahaa tulee sopivasti. Sama mies, koti ja työ olleet liki 20 vuotta.

Vielä en ole huomannut sen kummemmin rupsahtaneeni tai kipuilevani. Vaihdevuosista ei ole tietoakaan. 

Salaa jo vähän haaveilen, mitä kaikkea voidaan tehdä kun lapset muuttavat omilleen ja ollaa  taas "kahden"

Parhaimman näköinen koko elämässäni olin 35-45v. Kaikin puolin elämän parasta aikaa.

Olen vähän vanhempi, mutta tuossa iässä voin mainiosti. Vasta 45-vuotiaana alkoi hormonaalinen muutos.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut tässä viime aikoina, että olen vihaa täynnä vaikka olen hyvin lempeä ja kiltti ihminen.

Sellaiset ihmiset on patoneet koko elämänsä vihaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee hyvin. Lapset jo koululaisia, joten itselläkin mahdollista harrastaa enemmän. Töissä viihdyn ja rahaa tulee sopivasti. Sama mies, koti ja työ olleet liki 20 vuotta.

Vielä en ole huomannut sen kummemmin rupsahtaneeni tai kipuilevani. Vaihdevuosista ei ole tietoakaan. 

Salaa jo vähän haaveilen, mitä kaikkea voidaan tehdä kun lapset muuttavat omilleen ja ollaa  taas "kahden"

 

Oletko juurikin 40-vuotias? Siinäkin on eroa, onko nipinnapin 40 kuin melkein 50. Melkein 10 vuotta eroa on ihan merkittävä.

Vierailija kirjoitti:

Parhaimman näköinen koko elämässäni olin 35-45v. Kaikin puolin elämän parasta aikaa.

Mäkin olin 35-vuotiaana tosi hyvännäköinen. Oli salilla hankittua lihasta, muutenkin hyvä kroppa, lapset oli vielä aika pieniä silloin. Nyt on ihan eri meininki. Täytän pian 48. Kiloja on tullut, vaikka yritän liikkua kuten ennenkin. Jos oikein intoudun liikkumaan, sairastun tai joku paikka brakaa. Ennen ei käynyt niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee hyvin. Lapset jo koululaisia, joten itselläkin mahdollista harrastaa enemmän. Töissä viihdyn ja rahaa tulee sopivasti. Sama mies, koti ja työ olleet liki 20 vuotta.

Vielä en ole huomannut sen kummemmin rupsahtaneeni tai kipuilevani. Vaihdevuosista ei ole tietoakaan. 

Salaa jo vähän haaveilen, mitä kaikkea voidaan tehdä kun lapset muuttavat omilleen ja ollaa  taas "kahden"

 

Oletko juurikin 40-vuotias? Siinäkin on eroa, onko nipinnapin 40 kuin melkein 50. Melkein 10 vuotta eroa on ihan merkittävä.

Olen tänä vuonna täyttänyt 40.

Vastaan, vaikka olen jo yli 50. Tämän ikäisenä elämä on mukavan seesteistä, lapset jo aikuisia ja odotan kovasti, jos joskus saan lapsenlapsia. Töissä olen saavuttanut kaiken haluamani ja tulotasoni on hyvä. Asunnosta on hieman velkaa vielä, mutta säästän ja sijoitan ahkerasti.

Sinkkuna olen viihtynyt jo 15 vuotta, eikä se tule muuttumaan. Nautin yksin- ja jouten olosta ja omista harrastuksistani. Ainoa kremppa on huono polveni, joka on vaivannut jo nuoresta asti. Vaihdevuosia ei vielä näy, menkat ovat yhtä säännölliset kuin aina. Toivottavasti säilyn terveenä vielä eläkkeellä!