40-kymppiset naiset, millaista elämänne on?

Olen salavarakas 47, nuorekas, hauska ja aivan liian älykäs yhteenkään typerään suhteeseen. Lapset tein nuoruuden melskeissä ja kasvatin hyvin. Olin epäitsekäs 25 vuotta ja luonto palkitsi sen siten, että näytän siltä, etten olisi koko rallia koskaan edes aloittanutkaan. Harrastan naiselle epätyypillisiä harrastuksia, ei niistä sen enempää. Seksiä en tarvitse, vaikka sitä tyrkytetään joka paikasta. Olen siisti, tauditon ja puhdas sekä älykkäämpi kuin 90% ihmisistä, kaikki tutkittu ja paperit löytyy. Pärjäillään.

Pulleat rintalihakset, karvainen rinta, leveät hartiat, hoikka, pitkät paksut vaaleat latvoista luonnonkiharat hiukset, litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.

Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämäni on kamalaa. 

 

 

Elämäni on kamalaa. Onneksi täällä ei tarvitse olla ikuisesti. 

 

 

Täytyy vaan yrittää kuluttaa aikaa jotenkin siihen asti, että pääsee pois täältä. 

Eikö olisi helpompaa hoitaa tuo masennus pois, jotta voisit nauttia elämästäsi? 

Ankeaa tuollainen kuoleman odottelu, sinulla on hyvinkin vielä 50 vuotta päivittäistä kärsimystä edessäsi, jos et saa asennettasi ja mielialaasi muutettua

Paras elämänvaihe tähän mennessä. Olen vihdoin hyvässä työssä, joka on mielenkiintoista ja jossa saan matkustaa miltei joka viikko. Ura on ottanut mukavasti nousukiitoa. Palkkakin on vihdoin hyvällä tasolla.

Nuoruuden kasvukivut ja hyväksynnän tarve on mennyttä elämää. Vihdoin koen sisäistä rauhaa. Mulla on ihania ystäviä, kivoja harrastuksia, deittailen jos siltä tuntuu, pääsen matkustamaan, kotini on todella kaunis ja olen saanut elämäntavat kohdilleen. Liikun useita kertoja viikossa, joka ei nuorena motivoinut. Olen fyysisesti vahvempi ja parempi kuntoinen, kun koskaan.

Lapsia ei ole, eikä varmaan tule. Elän mieluummin vapaata elämää ja reissaan viikoittain. Saatan työreissulta jäädä vielä viettämään viikonloppua reissukohteeseen. Sisarusten lapsista saa riittävästi iloa. Opinnot pitävät kiireisenä, koska haluan edelleen kehittyä ja kasvaa paremmaksi.

Elämä on aika hienoa. Ei mitään valittamista. Asiat on paremmin kuin koskaan. Haaveilen omasta kesäpaikasta ja sen aion ottaa seuraavaksi tavoitteeksi.

Nukun paljon, syön terveellisesti, käyn harrastuksissa. Ei jaksa oikein tehdä iltaisin mitään. Työpaikan vaihto pelottaa. Muut eivät pidä yhteyttä minuun mutta minä pidän heihin. 

Elän elämäni parasta aikaa. Kouluaikaan kiusattiin, opiskeluajan ajelehdin ja suoritin, ruuhkavuosiaikana... En tiedä mitä tapahtui, tai en muista. Mutta nyt lapset on ihania teinejä, erosin heidän isästään, on kuuma suhde uuden miehen kanssa, töissä menee hyvin ja harrastuksille on aikaa (ks ero). Ehkä jotkut meistä kukoistaa myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

Mies on alkanut ärsyttää entistä enemmän ja myös oma ulkonäkö ärsyttää. Tuntuu että kiloja tulee herkästi lisää, olen tosin vielä normaalipainoinen. Yritän pitää kilot kurissa liikunnan ja ruokavalion avulla. Isot rinnat ahdistavat ja olen alkanut haaveilemaan rintojen pienennyksestä. Lapset on jo teinejä, (toinen täysi-ikäinen) ja olen onnellinen heidän puolestaan, on kavereita ja kivat harrastukset. Itse en ole enää ollut kauhean onnellinen, miehen kanssa parisuhde on väljähtänyt kaverisuhteeksi. Olen miettinyt eroakin välillä, miehen käytös ärsyttää eikä huolehdi itsestään. Itsellä on nyt enemmän omaa aikaa ja aikaa ystäville ja harrastuksille, se tässä iässä on kivaa. En kaipaa yhtään pikkulapsiaikaa. 

 

N45

Leikkaukseen vaan, jos rinnat ahdistaa ja aiheuttaa kipuja. Itse kävin juuri ennen, kuin täytin 40. Toipuminen kesti aika pitkään, mutta leikkauksen jälkeen harmitti lähinnä se, että miksen mennyt aiemmin. Elämänlaatu parani huomattavasti ja liikunnan ilokin löytyi uudestaan.

Kaiken tiedän mitään en kerro.

N46 

mitä vähemmän puhut sen paremmin pärjäät. Älä paljasta ideoitasi,, tämän opin kovan kauttta aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Nehän ovat nuoria satakiloisia, ei pidä unohtaa sitä!

Tiedän 20-vuotiaita satakiloisia. Aineenvaihdunta hidastuu, kun tulee ikää. 

Nelikymppiset (suomalaiset) naiset luulevat olevansa ikäisiään nuoremman näköisiä, kun kassa kysyy papereita.

Kyllä 400-vuotias on jo aika vanha.

Olen jo lähemmäs 50. Lapset tehty vanhana niin on itse pysynyt nuorena. Tekemistä ja kiinnostuksen kohteita olisi paljon mutta aikaa liian vähän. Nämä ei sitten ole mitään pitsinnypläystä vaan hieman erikoisempia hommia. Työ haittaa harrastuksia mutta sitä on onneksi onnistunut hieman vähentää. Lapset olleet pitkään etusijalla mutta pikkuhiljaa alkaa vanha minä palautua eli paluu alle 35-vuotiaana olleisiin kiinnostuksiin.

Hyvää kuuluu. Pitkä liittoni voi hyvin, lapset 15 ja 19 voivat hyvin ja ovat kasvaneet hienoiksi ihmisiksi. Talo on pian maksettu ja sitten siirryn kokonaan yrittäjäksi. Nyt olen vielä palkkatyössä ja sivutoimisesti yrittäjänä. Terveys on hyvä. Ystäviä on. Kaikki on oikeastaan erittäin hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.

Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.

Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.

Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.

Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella j

Pikemminkin ne tyytyväisimmät vaikuttaa olevan heitä joilla on jo joko aikuisiksi tai ainakin teineiksi asti ehtineet lapset sekä työurakin hyvässä, vakaassa mallissa jonka myötä talouskin on kunnossa. Ei ihmekään, että heillä elämässä tuntuu olevan ne parhaat vuodet käsillä ja edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsen ikäiset miehet tosiaan lakkasi kyllä katsomasta tähän suuntaan siltä seisomalta kun tauluun tuli 40, vaikka olen ihan kivan näköinen, urheilullinen ja hoikka. Huomiota tulee lähinnä 50-60-vuotiailta. Ei tämä onneksi iso tragedia ole kun jos tästä avioliitosta lähtisin niin ei olisi minkäänlaisia kiinnostusta aloittaa enää uutta suhdetta. 

Mäkin luulin näin, kunnes aloin deittailla ja huomasin että ne mua huomioivat 50-60 vuotiailta näyttävät miehet ovat itse asiassa mun kanssa saman ikäisiä eli 40+

Mä tajusin tuon siitä, kun lyhyelle aikaa oli useamman kerran lehdissä joko joku itselleni tuntematon julkkismies tai sitten tavismies kertomassa jotain kokemaansa / näkemäänsä ja sitten kuvassa oli aina minusta ennemminkin noin 60v mies kuin 44- tai 47-vuotias mies..

Ylipaino ikäännyttää.

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvää. Nuoresta asti havittelemani elämänura on vihdoin aukeamassa, olen saanut järjestettyä elämäni omien ihanteideni mukaiseksi eikä kukaan enää tässä iässä kysele aiotko mennä naimisiin ja hankkia lapsia. 

Täsmälleen sama vastaus minulla. Elämä on nyt todella antoisampaa kuin 10-20 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppisillä haisee jo hiiva

Ikään ollut hiivaa, en kyllä mätäkään sokereita kuin viimeistä päivää. Eikä minun kukkastani sotketa haisevilla mälleillä.

olen niin terve ja puhdas, että en päästä edes ketään koskemaan. N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsen ikäiset miehet tosiaan lakkasi kyllä katsomasta tähän suuntaan siltä seisomalta kun tauluun tuli 40, vaikka olen ihan kivan näköinen, urheilullinen ja hoikka. Huomiota tulee lähinnä 50-60-vuotiailta. Ei tämä onneksi iso tragedia ole kun jos tästä avioliitosta lähtisin niin ei olisi minkäänlaisia kiinnostusta aloittaa enää uutta suhdetta. 

Mäkin luulin näin, kunnes aloin deittailla ja huomasin että ne mua huomioivat 50-60 vuotiailta näyttävät miehet ovat itse asiassa mun kanssa saman ikäisiä eli 40+

Mä tajusin tuon siitä, kun lyhyelle aikaa oli useamman kerran lehdissä joko joku itselleni tuntematon julkkismies tai sitten tavismies kertomassa jotain kokemaansa / näkemäänsä ja sitten kuvassa oli aina minusta ennemminkin noin 60v mies kuin 44- tai 47-vuotias mies..

Ylipaino ikään

Tai paikallislehdissä vanhoja koulukavereita, jotka näyttää vanhoilta ukoilta. 

Tosin tunnen yhden yli 6-kymppisen, joka tuntuu enemmän oman ikäiseltä. 

Kivaa on :) Vihdoin alkaa kunnolla konkretisoitua pitkän opiskelun tuomat hyödyt hyvänä tulotasona ja mukavana vakkarityönä. Lapset on riittävän isoja, että yhdessä voi tehdä kaikenlaista hauskaa, parisuhde kukoistaa, terveys ja ulkonäkö on kohdillaan ja elämä muutenkin mallillaan. 

Itse miehenä elin elämäni parasta-aikaa 40-50 ikävuosien välillä.  Ja syy oli se että erosin ja tapasin nykyisen avovaimoni joka tavatessamme oli 33 vuotias. Seksiä oli ja muutenkin tehtiin vaikka mitä sen seksin harrastamis kertojen välissä. Mutta kun avovaimoni täytti 40 niin kroppa rapistui ja seksinharrastamiskerratkin vähentyivät. Eli toisin sanoen kyllä naisilla se alamäki alkaa 40 vuodesta eteen päin. Miehillä siitä hetkestä kun nainen ei enää olekaan enää niin halukas seksiin, eli minun tapauksessani 50 ikävuodesta ylöspäin eikä näillä ikävuosilla enää pysty hankkimaan kolmekymppistä naista korvaamaan tuota nyt jo +50 isovatsaista naista.