40-kymppiset naiset, millaista elämänne on?

Vierailija kirjoitti:

P*skaa. Ainoa ilo syöminen.

Miehet ei edes vilkaise enää,kun vierelläni on 14v ja 19v tyttäreni. 

Elämä ohi.

 

Oli jotenkin tyly tunne, kun tajusi, ettei miehet enää katso perään. Tai jos katsoo, ovat jotain ikivanhoja ukkeleita.

En minä miesten huomiota enää kaipaa, mutta tosiaan, olen heille kuin ilmaa. 

Univaikeudet. Kolottaa, lihakset on huvenneet.

Vierailija kirjoitti:

1700-luku oli kyllä ihan paras vuosisata.

1800-luku oli minun suosikki, sitten kaikki meni pilalle.

Upealta tuntuu olla 43-v. Maailma on auki, mahdollisuudet lähes rajattomat. Treenaan 3 - 5 kertaa/viikko, mulla on muutaman vuoden nuorempi rakastaja, tienaan 100 000 €/vuosi. Lapset on teinejä ja pärjää ilman jatkuvaa holhoamista. Hyviä ystäviä, kaunis koti. En valita.

Vihdoinkin on elämässä kaikki kohdallaan. Alle kouluikäinen lapsi, parisuhde, kiva koti, lemmikit, työpaikka, rahaakin löytyy ja terveyttä. Haluaisin pysäyttää ajan tähän. 

40 v naiset mietti että mistä löytää tasokas rikas mies loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

P*skaa. Ainoa ilo syöminen.

Miehet ei edes vilkaise enää,kun vierelläni on 14v ja 19v tyttäreni. 

Elämä ohi.

Olet perheesi jo perustanut eikä ole ihmekkään kun ei enää ole kukaan kiinnostunut vanhasta ämmästä.

Kyllä niitä kolotuksia alkaa jo näin 400-vuotiaana olemaan.

Vierailija kirjoitti:

En minä miesten huomiota enää kaipaa, mutta tosiaan, olen heille kuin ilmaa. 

 

Univaikeudet. Kolottaa, lihakset on huvenneet.

Minä en ole miehille kuin ilmaa. Nautin siitä että minua kohdellaan nyt kunnioittavasti, eikä mittailla päästä varpaisiin mairea hymy kasvoilla. 

Vierailija kirjoitti:

40 v naiset mietti että mistä löytää tasokas rikas mies loppuelämäksi.

Ai, en minä vaan. Ei sellaista määrää rahaa olekaan, että miestä sietäisin.

Vierailija kirjoitti:

40 v naiset mietti että mistä löytää tasokas rikas mies loppuelämäksi.

Mikä ihmeen tasokas mies? Ikävä tuottaa pettymys, mutta 40 v nainen ei enää miestä kaipaa. Mihin tarvitsisi miestä enää tämän ikäisenä? Petipuuhat ällöttävät ja oma tulotaso on hyvä. Lapset tehty ja kasvatettu. En minä kaipaa mitään riippakiveä tähän enää. 

Vierailija kirjoitti:

En minä miesten huomiota enää kaipaa, mutta tosiaan, olen heille kuin ilmaa. 

 

Univaikeudet. Kolottaa, lihakset on huvenneet.

Itse olin ilmaa jo nuorena joten siinä ei ole muutosta vaikka olisihan se mukava ollut, että olisi kiinnostanut edes yhtä miestä jonka kanssa olisi vielä kemiatkin osuneet yhteen niin hyvin, että olisimme voineet perustaa perheen.

Nyt sitten ei tuosta tarvitse enää haaveillakaan vaan se juna meni jo pysyvästi.

Nyt sitten tosiaan lihakset häviää vaikka kuinka jumppaa ja lenkkeilee entistäkin ahkerammin eikä mikään määrä kehonhuoltoa tunnu olevan riittävästi vaan sitä on kuin mikäkin sahapukki entiseen verrattuna. Lisäksi särkee polvia ja lonkkia ja uusimpana päkiöitä vaikka olen jo vaihtanut lenkkireititkin sellaisiksi ettei asvaltilla tarvitsisi kulkea.

Vierailija kirjoitti:

Vielä ainakin toiset 40v jäljellä. En edes tiedä mitä haluan tehdä "isona". Sellaiset 30v työuraa jäljellä ja nykyisellä alalla en aio sitä viettää.

Itsellä on "enää" parikymmentä vuotta työuraa ja ainoa toive on, että pääsisi vihdoin siihen kiinni eikä työt olisi vain silppua ja pätkää joiden välissä on työttömänä. Enää yhtään uutta ammattia en jaksa enkä aio opiskella vaikka en voi minäkään väittää omaa alaa löytäneeni. Sen olen jo hyväksynyt että töitä tulen tekemään vain siksi, että elätän itseni mutta jostain syystä sekään ei tälle yhteiskunnalle sovi.

Ei käynyt edes mielessä nuorena / ysärillä että tämä tällaiseksi menisi. Silloin oli ihan eri meininki lamasta huolimatta ja lupailtiin työpaikkojen määrän suorastaan räjähtävän käsiin kunhan suuret ikäluokat alkaa eläköitymään eli työttömyyttä ei tarvinnut kenenkään pelätä. Eikä varsinkaan kun kouluttautuu varmalla alalle.. Ja kilinvitut. Nyt on jo kolme koulutusta tällaisille "varmasti" työllistäville aloille mutta ainoa mitä saa on joku määräaikainen pätkä tai osa-aikaisuus ja se "varma" ala onkin jotain ihan muuta kun opiskelu on ohi.

Pitäkää tunkkinne.

Vanhempani on hoidettu hautaan, joten heistä ei ole enää huolta. Lähdin uudelleen koulun penkille. On ollut mukava tutustua nuorempiin naisiin ja kiva kuulla, miten heillä menee. On kaikenlaisia uhkakuvia, mutta en jaksa kaiken aikaa niillä vaivata päätäni. Välillä väsyttää ja kolottaa, mutta sellaista se vaan on. 

Olen huomannut tässä viime aikoina, että olen vihaa täynnä vaikka olen hyvin lempeä ja kiltti ihminen.

Elämä just nyt on parasta ikinä. Oon hyvässä tikissä, on rahaa, rakastaja, matkoja, oma tupa ja oma lupa. 

Ihmettelen, miten niin monen kanssasisaren elämä kuulostaa niin apealta.

Olenko ainoa jota ei kolota? Ei mulla ole yhtään mitään vaivoja. Tunnen itseni parikymppiseksi.

Vaihdevuosivaivat vaivaavat: unihäiriöt, kolotukset, ärtymys, raivo, apeus, mikään ei tunnu miltään eikä mikään kiinnosta, mikä ennen kiinnosti. Koko ajan väsyttää ja lihaskunto heikkenee. Ei jaksa oikein harrastaa liikuntaa. Työelämä ei vois vähempää kiinnostaa. Kunhan vaan saa rahat pois mahdollisimman vähällä vaivalla. Kaikki kunnianhimo on kuollut. Mitään tavoitteita ei enää ole. Lapset ovat lentäneet pesästä ja heille koettaa antaa jo omaa tilaa itsenäisinä aikuisina. Fyysiset halut ovat totaalikuolleet. Muiden mielipiteillä ei ole enää väliä ja vaatteet ovat ajat sitten vaihtuneet tyylikkäistä mukaviin. Tällaista. 

47 v, elämäni parhaassa kunnossa, ei mitään kolotuksia eikä kremppoja. Mieluisa työ, ihana miesystävä, ei lapsia. 

Käyn edelleen läpi nuoruuden traumoja, joten en kaipaa nuoruutta yhtään. Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja koen onnistuneeni monessa asiassa. Näen elämäni muuttuvan koko ajan paremmaksi kun ikää, viisautta, kokemusta ja itsetuntemusta kertyy.

Vierailija kirjoitti:

P*skaa. Ainoa ilo syöminen.

Miehet ei edes vilkaise enää,kun vierelläni on 14v ja 19v tyttäreni. 

Elämä ohi.

Elämä ohi kun 14 v lapsista kiinnostuneet miehet eivät katso? Itse en ollut noista miehistä kiinnostunut edes nuorena joten ei haittaa yhtään jos eivät katso.