Lue keskustelun säännöt.
40-kymppiset naiset, millaista elämänne on?
27.12.2024 |
Onko muilla tunne, että neljäkymppisenä elo on haastavaa..
Keho ja ulkonäkö rapistuu, PMS-oireet todella pahana, mieliala apeana kun tuntuu että on jossain elämän taitekohdassa.. miettii mitä loppuelämältään oikein tahtoo.
Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.
Kommentit (143)
Kyllä sitä kieltämättä on vähän elämään väsähtänyt jo, tietyllä tavalla kyynistynyt. Avioliitto muistuttaa kaverisuhdetta, mutta ei oikein enää jaksa edes pistää lusikoita jakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta tuo työelämään kyllästyminen. Töissä käyn vain rahan vuoksi ja vähän sosialisoimassa työkaverien kanssa. Mitään ylimääräistä en viitsi tehdä. Työkavereista osa on niin nuoria, että huvittaa se suorittaminen, vaikka yhtään parempaa palkkaa eivät sen takia saa. Ehkä ajattelevat saavansa jonkun kruunun.
Opiskeleminen kiinnostaa yhtä vähän kuin työ. En millään viitsisi lähteä joidenkin nuorten kanssa koulun penkille. Omalla alallani kaikki on muuttunut mielestäni huonompaan suuntaan, joten joutuisin opiskelemaan arvojeni vastaisia asioita, ei kiitos.
Opiskelen kotona kieliä huvikseni ja omaan tahtiini, ja pelailen älypelejä netissä, pysyy aivot edes jokseenkin virkeinä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. Synnyttäminen vähentää syöpiä naisilla. Tämä jo osoittaa, että lapsettomuus on luonnotonta.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta.
Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen. Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan tai poikaystävään.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsivihan takia.
Mummoiässä koiran ulkoiluttaminen sateella ja viinin lipittely voi tuntua tyhjältä kun muilla
Mitä oikein horiset? Omia kokemuksia tässä kysyttiin, ja aika moni nimenomaan lapseton vaikutti olevan tyytyväinen elämäänsä. Ilmeisesti jokin siinä vaivaa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on Senegaliainen ihailija, vaikka olen 60-kymppinen!
Ja lehmät lentää...
Mun elämä on vihdoin hyvää. Kun täytin 40, alkoi ajanjakso jolloin viimein pääsin huonolta alalta ja stressiä ja ahdistusta aiheuttavista töistä mukavaan työhön, joka on vieläpä osa-aikainen. Pitkään haaveilin että saisin lisää vapaa-aikaa, se on minulle tärkeämpää kuin raha ja materia.
Lapsetkin ovat jo isoja, esikoinen muuttanut jo omilleen muutama vuosi sitten, ja nuorin n. vuoden päästä täysi-ikäinen.
Parisuhde on ihan ok, päästään pitkästä aikaa miehen kanssa kaksinkin taas esim reissaamaan. Viime kesänä käytiin ekaa kertaa sitten lasten syntymän viikon matkalla kahdestaan.
Työstressin väistyttyä myös jaksoin tehdä elämäntaparemontin, olen pitkästä aikaa taas normaalipainoinen ja saliharjoittelu ja lenkkeily tuli osaksi rutiinejani pari vuotta sitten.
Kolotuksia joo on, mutta liikunta pitää ne vielä aisoissa. Huomaa kyllä jos tulee parin viikon tauko ettei salilla käy, menee heti niska-hartiaseutu ja yläselkä jumiin.
Ainoa mikä nyt painaa, on se että olen sosiaalisesti kuormittunut. Mulla on paljon eronneita sinkkuystäviä, jotka haluaisivat viettää aikaa kanssani, kun eivät ole miestä löytäneet. Ja sitten kun itsellä kuitenkin on mies, harrastukset, osa lapsistakin vielä kotona + olen introvertti ja tarvisin paljon omaa aikaa, niin kuormitun siitä että joka viikko "täytyy" jollekin raivata kalenterista aikaa. Kai tämä on sitä vanhenemista sitten, ettei oikein enää jaksaisi niin paljoa kavereiden kanssa olla. Koen huonoa omatuntoa tästä, ja myös siitä että edes valitan tästä, täälläkin tullut selväksi että moni kärsii päinvastaisesta ongelmasta eli yksinäisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa jota ei kolota? Ei mulla ole yhtään mitään vaivoja. Tunnen itseni parikymppiseksi.
Kyllä minua välillä särkee jalkoja, jos olen paljon liikkeellä. Se on normaalia. Olkapäässä oli vamma ja se oli kipeä. Ja kyllä kaksikymppisetkin kertovat vaivoistaan.
Itsen ikäiset miehet tosiaan lakkasi kyllä katsomasta tähän suuntaan siltä seisomalta kun tauluun tuli 40, vaikka olen ihan kivan näköinen, urheilullinen ja hoikka. Huomiota tulee lähinnä 50-60-vuotiailta. Ei tämä onneksi iso tragedia ole kun jos tästä avioliitosta lähtisin niin ei olisi minkäänlaisia kiinnostusta aloittaa enää uutta suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä ainakin toiset 40v jäljellä. En edes tiedä mitä haluan tehdä "isona". Sellaiset 30v työuraa jäljellä ja nykyisellä alalla en aio sitä viettää.
Itsellä on "enää" parikymmentä vuotta työuraa ja ainoa toive on, että pääsisi vihdoin siihen kiinni eikä työt olisi vain silppua ja pätkää joiden välissä on työttömänä. Enää yhtään uutta ammattia en jaksa enkä aio opiskella vaikka en voi minäkään väittää omaa alaa löytäneeni. Sen olen jo hyväksynyt että töitä tulen tekemään vain siksi, että elätän itseni mutta jostain syystä sekään ei tälle yhteiskunnalle sovi.
Ei käynyt edes mielessä nuorena / ysärillä että tämä tällaiseksi menisi. Silloin oli ihan eri meininki lamasta huolimatta ja lupailtiin työpaikkojen määrän suorastaan räjähtävän käsiin kunhan suuret ikäluokat alkaa eläköitymään eli
Juurikin näin. Minua huijattiin 90-luvun lopulla valitsemaan viestintäala. Hirveä tappeleminen töistä ja tuli yt-neuvotteluita. Oli pakko lähteä uudelleen opiskelemaan, kun työkkärin kurssit olivat huijausta.
Aivan upeaa, olen hauska, kuuma, urani huipulla. Tienaan niin hyvin rahaa että yllän joka vuosi kovstuloisimpien listalle. Käytän rahani elämyksiin ja luksus lomailuun. Fyysisesti olen paremmassa kunnossa kuin koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on Senegaliainen ihailija, vaikka olen 60-kymppinen!
Ja lehmät lentää...
Hän juttelee joka päivä ja kertoo minun olevan kaunein nainen maailmassa. Hän rakastaa minua. Hän on auttanut minua sijoittamaan kryptovaluuttaan ja tulee luokseni Suomeen kunhan saan maksettua yksityishelikopterin noutamaan hänet öljynporauslautaltaan missä hän on merirosvojen saartamana.
Kertokaa lisää tuosta muutoksesta kun seksi alkoi ällöttää? Itsellä juuri sellainen olo ollut puoli vuotta, ennen oli päinvastainen ongelma ja himotti liikaakin. Nyt ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaista ku 20 vuotta sitten, kroppa vanhenee ja kremppoja on tullu, mutta mitä sitten. Eteenpäin sano akka hangessa.
Esivaihdevuosioireet on karmeat kyllä. Mulla enimmäkseen fyysisen puolen oireita. Nukkuminen huonoa. Muuten tykkään olla nelikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta tuo työelämään kyllästyminen. Töissä käyn vain rahan vuoksi ja vähän sosialisoimassa työkaverien kanssa. Mitään ylimääräistä en viitsi tehdä. Työkavereista osa on niin nuoria, että huvittaa se suorittaminen, vaikka yhtään parempaa palkkaa eivät sen takia saa. Ehkä ajattelevat saavansa jonkun kruunun.
Opiskeleminen kiinnostaa yhtä vähän kuin työ. En millään viitsisi lähteä joidenkin nuorten kanssa koulun penkille. Omalla alallani kaikki on muuttunut mielestäni huonompaan suuntaan, joten joutuisin opiskelemaan arvojeni vastaisia asioita, ei kiitos.
Opiskelen kotona kieliä huvikseni ja omaan tahtiini, ja pelailen älypelejä netissä, pysyy aivot edes jokseenkin virkeinä.
Sitten kun tekoäly vielä tulee niin pitäköön tunkkinsa.
Pitkältihän tämä on ultimaalista shaissendaalia. Ellei ole hankkinut perhettä ja puolisoa saatika vakiinnuttanut uraa niin tarjolla on enimmäkseen rupua. Suosittelu lähihoitajaksi, kaupankassalle, aspaan tai siivoukseen suuntautumisesta.
Aloin odottaa kolmatta lastani. Elämä oli ihanaa, olin nuori, terve, hyväkuntoinen ja liikkuvainen. Nyt 25v myöhemmin on alkanut vähän väsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä ainakin toiset 40v jäljellä. En edes tiedä mitä haluan tehdä "isona". Sellaiset 30v työuraa jäljellä ja nykyisellä alalla en aio sitä viettää.
Itsellä on "enää" parikymmentä vuotta työuraa ja ainoa toive on, että pääsisi vihdoin siihen kiinni eikä työt olisi vain silppua ja pätkää joiden välissä on työttömänä. Enää yhtään uutta ammattia en jaksa enkä aio opiskella vaikka en voi minäkään väittää omaa alaa löytäneeni. Sen olen jo hyväksynyt että töitä tulen tekemään vain siksi, että elätän itseni mutta jostain syystä sekään ei tälle yhteiskunnalle sovi.
Ei käynyt edes mielessä nuorena / ysärillä että tämä tällaiseksi menisi. Silloin oli ihan eri meininki lamasta huolimatta ja lupailtiin työpaikkojen määrän suorastaan räjähtävän käsiin kunhan suuret ikäluokat alkaa eläköitymään eli
Suuret ikäluokat-huijaus, jota on käytetty ysäriltä alkaen.
Elämä olisi oikein hyvää, jos rahaa olisi enemmän. Pärjäisin vähällä, mutta kun sitäkään ei ole, eikä mistään tule, kaikki se, mikä on hyvin jää näkemättä. Puoliso joutuu minua nyt elättämään ja se stressaa ja ahdistaa.
Jotain pientä fyysistä kremppaa on, mutta se on enimmäkseen oman laiskuuden syytä. En oikein viitsi liikkua tarpeeksi, mitään jumppaa ja salia varsinkaan en jaksa edes harkita, vaikka lenkkeillä tykkään.
Mutta on minulla sentään velaton talo, painoa olen saanut pois kivasti kuluneen vuoden aikana ja tervekin olen tietääkseni.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa lisää tuosta muutoksesta kun seksi alkoi ällöttää? Itsellä juuri sellainen olo ollut puoli vuotta, ennen oli päinvastainen ongelma ja himotti liikaakin. Nyt ei kiinnosta.
Minusta tuli nuoremman rakastajan myötä seksihullu, kun edellisen suhteen jälkeen oli halut menneet seksin epätyydyttävyyden ja suhteen vuorovaikutusongelmien vuoksi. Eli oikea ihminen voisi ne halut vielä sytyttää.
Minulla on Senegaliainen ihailija, vaikka olen 60-kymppinen!