Lue keskustelun säännöt.
Jaatteko puolison kanssa kaiken? Onko puolisollasi pääsyä puhelimellesi?
Kommentit (1036)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan molemmat keski-ikäisiä ja meillä on 100% avoimuus. Puhelimet läppärit ja pankkitilit. Kaikkeen on vapaa pääsy ja maksaa voi mistä huvittaa, kaikki on yhteistä.
Täydellinen avoimuus on paras suoja suhteessa, kumpaakaan ei yhtään haittaa vaikka lukisi kaikki toisen puhelimesta, sähköpostista tai läppärillä.
Meidän avioliitto on kaverisuhteita tärkeämpi, se menee kaiken edelle. Mun kavereiden pitää ymmärtää jos jotain lähettää, sen saattaa vaimokin lukea ja sama vaimon kavereille.
Meidän liitto on kaiken keskipiste ja muut jutut tukevat sen jälkeen.
Uh, kuulostaa vähän creepyltä ja itseäni ahdistavalta, että on vain me, eikä mikään ole minä. Tukehtuisin tällaiseen.
Tottakai on minä, mutta sillä minällä ei ole salaista
Miksi tällainen läpinäkyvyys on tarpeellista? Jos kerran kumpikaan ei kuitenkaan tee mitään ikävää toisen selän takana, niin mihin silloin tarvitaan läpinäkyvyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka annatte miehenne lukea kaikki viestinne, toivottavasti kerrotte tämän myös ystävillenne, jotta tietävät olla avautumatta henkilökohtaisista asioistaan teille viesteillä (tai ylipäätään ollenkaan, jos siis ihan kaiken kerrotte miehellenne). Ymmärrän toki ajatuksen, että hyvässä parisuhteessa ei ole salaisuuksia, mutta eikö silti ystävän salaisuudet ole ystävän. Minusta myös ystävyyssuhde on ihmissuhde, johon kuuluu luottamus. Jos ystävä uskoo toiselle omia ongelmiaan, luotettava ystävä ei levittele niitä eteenpäin, ei edes omalle puolisolleen antamalla lukea viestejä tai kertomalla muutenkaan.
Joo, oli viestin sisältö mitä hyvänsä, mutta jos olen tarkoittanut sen tietylle henkilölle, en halua, että hänen kumppani sitä lukee. Oli se sitten joku tyhmä meemi tms. Ryhmät ja usealle jakaminen ovat olemassa, jos haluaisin, että useammat silmäparit näkevät vies
Ystävähän näyttää itse viestinsä miehelleen, ei sen miehen koodia tarvi tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan molemmat keski-ikäisiä ja meillä on 100% avoimuus. Puhelimet läppärit ja pankkitilit. Kaikkeen on vapaa pääsy ja maksaa voi mistä huvittaa, kaikki on yhteistä.
Täydellinen avoimuus on paras suoja suhteessa, kumpaakaan ei yhtään haittaa vaikka lukisi kaikki toisen puhelimesta, sähköpostista tai läppärillä.
Meidän avioliitto on kaverisuhteita tärkeämpi, se menee kaiken edelle. Mun kavereiden pitää ymmärtää jos jotain lähettää, sen saattaa vaimokin lukea ja sama vaimon kavereille.
Meidän liitto on kaiken keskipiste ja muut jutut tukevat sen jälkeen.
Uh, kuulostaa vähän creepyltä ja itseäni ahdistavalta, että on vain me, eikä mikään ole minä. Tukehtuisin tällaiseen.
Tottak
Oikeaa Luottamusta ei ole ilman luotettavaa käyttäytymistä. Luottamusta ei saada vaan se ansaitaan.
Läpinäkyvä ihminen käyttäytyy niin että siihen voi luottaa.
Salaileva ihminen käyttäytyy niin ettei se herätä luottamusta.
Läpinäkyvyys 100% nen on ainoa tae luotettavalle ihmiselle.
Minä en ikinä aloita suhdetta sellaisen kanssa joka ei ole läpinäkyvä ja pelaa täysin avoimin kortein
Vierailija kirjoitti:
Pääsy toisen puhelimeen?!!! EI helvatissa. Kuka antaa? Joku täysin tahvo? orja? tahdoton nahjus?
Ihmekös sitten jos tulee paljon eroja
Ei todellakaan. Telkkarin kaukosäädinkin on minun hallussani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni tuntuu olevan sitä mieltä, että kumppanin puhelimen kuuluu olla "vapaata riistaa". Peukutuksista päätellen noin 20% on sitä mieltä, että se kumppanin puhelin on kuin omakin, että pitää saada katsoa.
En todellakaan näytä kumppanille puhelintani, eikä kiinnosta nähdä hänenkään luuriaan. Jos sinulla on tarve vakoilla kumppanin puhelimen sisältöä, niin olet valinnut kumppaniksi väärän henkilön. Hitto, että olis raskasta elää tuollaista elämää, jossa kumppanin luurin kyttääminen on osa parisuhdetta.
Eihän puhelinta pidä saada katsoa. Se että tietää toisen koodin ei tarkoita sitä että sitä pitää saada katsoa. Ei mekään katsella toisen puhelimia, ja koska kummankaan ei PIDÄ msaada katsoa, niin ei haittaa vaikka koodi on toisenntiedossa.
En minä ainakaan halua tiet
Meillä on sama koodi molemmilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka annatte miehenne lukea kaikki viestinne, toivottavasti kerrotte tämän myös ystävillenne, jotta tietävät olla avautumatta henkilökohtaisista asioistaan teille viesteillä (tai ylipäätään ollenkaan, jos siis ihan kaiken kerrotte miehellenne). Ymmärrän toki ajatuksen, että hyvässä parisuhteessa ei ole salaisuuksia, mutta eikö silti ystävän salaisuudet ole ystävän. Minusta myös ystävyyssuhde on ihmissuhde, johon kuuluu luottamus. Jos ystävä uskoo toiselle omia ongelmiaan, luotettava ystävä ei levittele niitä eteenpäin, ei edes omalle puolisolleen antamalla lukea viestejä tai kertomalla muutenkaan.
Se että tietää puhelimen koodin ei tarkoita että lukisi viestejä
On kaunista uskoa lähimmäisistään parasta, mutta tässä kohtaa olet aika yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa kaiken jakamisessa pohjimmiltaan muusta ole kyse, kuin epäluottamuksesta ja mustasukkaisuudesta. Jos toinen muuttaisi näyttölukon yhtenä päivänä, niin homma olisi siinä.
En minä ainakaan tiedä edes onko mies vaihtanut koodia. Mistä minä sen tietäisin kun en puhelintaan käytö
Vierailija kirjoitti:
Jos suhde olisi terve ja pohjautuisi luottamukseen, ei olisi mitään tarvetta lukea kumppanin viestejä, sähköposteja tms.
Eikä täten ole mitään tarvetta salata puh koodia🤷
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa mies kyllä tietää puhelimeni koodin, se on ollut sama jo 20 vuotta. Mutta eipä tuo mun puhelinta tutki. Kuten en kaivele hänen puhelintaan, en tiedä koodia. Puhelimet on kummankin henkilökohtaisia tavaroita, joihin ei ilman lupaa kajota. Se että olemme parisuhteessa ei vie minulta tai puolisoltani yksityisyyttä.
Tämä on aihe, jossa ei ole yhtään mitään keskustelemista, koska jokainen toimii tavallaan. Lisäksi tässä ketjussa on liian paljon kommentoijia, jotka ovat yksinkertaisesti liian lapsellisia keskustelemaan yhtään mistään. On nähtävissä, että toisten toimintatavat yksinkertaisesti vain aiheuttavat heissä loukkaantumisen tunnetta ja tarvetta haukkua näitä eri tavalla toimivia. Katsokaapa vain monia aiempia kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, miksi miehelläni ei pitäisi olla pääsyä puhelimeeni. Kukaan kaverini - enkä itse - ole siellä tunnustanut pettämisiä tai murhia.
Toisaalta miksi on tarpeellista, että kumppani voi halutessaan tutkia puhelimen ja lukea viesit?
Ei se olekaan tarpeellista - siksi hän ei sitä tee. Enkä minäkään ole tämän 12 vuoden aikana hänen puhelintaan tutkinut.
Kaikki perustuu luottamukseen. Täällä sanotaan, että toiseen pitää luottaa, vaikka kaikki lukot olisi kiinni joka paikassa. Minä ajattelen, että luottamus syntyy toisin päin: avaamalla kaikki lukot. Ja luottamus on myös sitä, ettei toisen puhelinta tutkita ilman lupaa, vaikka lukko onkin auki.
Vierailija kirjoitti:
Oikeaa Luottamusta ei ole ilman luotettavaa käyttäytymistä. Luottamusta ei saada vaan se ansaitaan.
Läpinäkyvä ihminen käyttäytyy niin että siihen voi luottaa.
Salaileva ihminen käyttäytyy niin ettei se herätä luottamusta.
Läpinäkyvyys 100% nen on ainoa tae luotettavalle ihmiselle.
Minä en ikinä aloita suhdetta sellaisen kanssa joka ei ole läpinäkyvä ja pelaa täysin avoimin kortein
Okei, nyt tajuan tuon ajattelutavan - tai mistä se johtuu. "Luottamus pitää ansaita" -ajattelu pitää sisällään ajatuksen lähtökohtaisesta epäilystä, eli suhde ei perustu automaattisesti luottamukselle, vaan luottamus on vain, kun se todistetaan. Normaalissa, terveessä ihmissuhteessa taas luottamus on itsestään selvästi sen perusta. Normaalissa, terveessä suhteessa se menee niin päin, että luottamus on lähtökohta eikä sitä tarvitse erikseen ansaita. Silloin toki omilla teoillaan luottamuksen voi menettää, mutta lähtökohta on se, että suhde perustuu luottamukselle eikä läpinäkyvyydelle ole tarvetta, kumpikaan osapuoli ei yksinkertaisesti kaipaa sellaista.
Itse en ikinä lähtisi suhteeseen, jossa luottamus pitäisi erikseen ansaita ja todistaa - ja jatkaa todistelua koko loppuelämän ajan. En kaipaa läpinäkyvyyttä, vaan haluan sellaisen ihmissuhteen, jossa lähtökohta on se, että toisen vilpittömyyteen uskotaan ilman todisteluja. Turvallisen kiintymyssuhteen ihmisillä, joilla ei ole traumoja taustalla, yleensä onneksi tämä onkin ihmissuhteissa lähtökohtana. Ja ongelmasuhteisiin en lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, miksi miehelläni ei pitäisi olla pääsyä puhelimeeni. Kukaan kaverini - enkä itse - ole siellä tunnustanut pettämisiä tai murhia.
Pettämisiä ja murhia lukuunottamattako ystäviesi asiat saa mielestäsi vapaasti jakaa? Eikö tule mieleen, että ihmiselämään kuuluu monenlaista muutakin, josta saattaa haluta luottamuksella ystävälleen kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka annatte miehenne lukea kaikki viestinne, toivottavasti kerrotte tämän myös ystävillenne, jotta tietävät olla avautumatta henkilökohtaisista asioistaan teille viesteillä (tai ylipäätään ollenkaan, jos siis ihan kaiken kerrotte miehellenne). Ymmärrän toki ajatuksen, että hyvässä parisuhteessa ei ole salaisuuksia, mutta eikö silti ystävän salaisuudet ole ystävän. Minusta myös ystävyyssuhde on ihmissuhde, johon kuuluu luottamus. Jos ystävä uskoo toiselle omia ongelmiaan, luotettava ystävä ei levittele niitä eteenpäin, ei edes omalle puolisolleen antamalla lukea viestejä tai kertomalla muutenkaan.
Se että tietää puhelimen koodin ei tarkoita että lukisi viestejä
On kaunista uskoa lähimmäisistään parasta, mutta tässä kohtaa olet aika yksinkertainen.
Jos puolisoni ei ole näiden 12 vuoden aikana pettänyt luottamustani millään tavalla, ei edes herättänyt epäilystä, niin millä perusteella minun pitäisi jatkuvasti epäillä häntä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, miksi miehelläni ei pitäisi olla pääsyä puhelimeeni. Kukaan kaverini - enkä itse - ole siellä tunnustanut pettämisiä tai murhia.
Pettämisiä ja murhia lukuunottamattako ystäviesi asiat saa mielestäsi vapaasti jakaa? Eikö tule mieleen, että ihmiselämään kuuluu monenlaista muutakin, josta saattaa haluta luottamuksella ystävälleen kertoa.
Minä en viestittele ystävien kanssa asioita, joista en halua jättää jälkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka annatte miehenne lukea kaikki viestinne, toivottavasti kerrotte tämän myös ystävillenne, jotta tietävät olla avautumatta henkilökohtaisista asioistaan teille viesteillä (tai ylipäätään ollenkaan, jos siis ihan kaiken kerrotte miehellenne). Ymmärrän toki ajatuksen, että hyvässä parisuhteessa ei ole salaisuuksia, mutta eikö silti ystävän salaisuudet ole ystävän. Minusta myös ystävyyssuhde on ihmissuhde, johon kuuluu luottamus. Jos ystävä uskoo toiselle omia ongelmiaan, luotettava ystävä ei levittele niitä eteenpäin, ei edes omalle puolisolleen antamalla lukea viestejä tai kertomalla muutenkaan.
Se että tietää puhelimen koodin ei tarkoita että lukisi viestejä
On kaunista uskoa lähimmäisistään parasta, mutta tässä kohtaa olet aika yksinkertainen.
Eli tässä syy mikset antaisi puhelimesi koodia puolisollesi. Et luota häneen. Tuli selväksi, ihmetyttää vaan miksi edes olet sellaisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, miksi miehelläni ei pitäisi olla pääsyä puhelimeeni. Kukaan kaverini - enkä itse - ole siellä tunnustanut pettämisiä tai murhia.
Toisaalta miksi on tarpeellista, että kumppani voi halutessaan tutkia puhelimen ja lukea viesit?
Ei se olekaan tarpeellista - siksi hän ei sitä tee. Enkä minäkään ole tämän 12 vuoden aikana hänen puhelintaan tutkinut.
Kaikki perustuu luottamukseen. Täällä sanotaan, että toiseen pitää luottaa, vaikka kaikki lukot olisi kiinni joka paikassa. Minä ajattelen, että luottamus syntyy toisin päin: avaamalla kaikki lukot. Ja luottamus on myös sitä, ettei toisen puhelinta tutkita ilman lupaa, vaikka lukko onkin auki.
Minun nähdäkseni puhut eri asiasta kuin moni muu tässä ketjussa. On eri asia tietää joku koodi tai salasana, kuin se, että ajatus koko ajan olisi, että "ei haittaa yhtään jos menee tutkimaan puhelimen tai lukemaan viestit". Kyllä minäkin tiedän lapseni puhelimen pin-koodin, mutta en mene tutkimaan hänen puhelintaan. Olennaista onkin juuri se, kunnioitetaanko toisen yksityisyyttä aidosti, vai vaaditaanko "läpinökyvyyttä" ja ajatellaanko, että "ei saa olla salaisuuksia" ja sen vuoksi mitään yksityisyyttä ei edes haluta. Sinänsä se, tietääkö puolison puhelimen pin-koodin vai ei, on monessa tapauksessa yhdentekevää, vaan olennaista on taustalla oleva ajatus siitä, miksi toinen tietää tai ei tiedä sitä. Ja olennaista on myös se, miten yksityisyyteen pohjimmiltaan suhtaudutaan - kunnioitetaanko kumppanin yksityisyyttä vai nähdäänkö se uhkana luottamukselle.
t. Yksi näistä yksityisyyden puolesta argumentoineista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En keksi mitään syytä, miksi miehelläni ei pitäisi olla pääsyä puhelimeeni. Kukaan kaverini - enkä itse - ole siellä tunnustanut pettämisiä tai murhia.
Toisaalta miksi on tarpeellista, että kumppani voi halutessaan tutkia puhelimen ja lukea viesit?
Ei se olekaan tarpeellista - siksi hän ei sitä tee. Enkä minäkään ole tämän 12 vuoden aikana hänen puhelintaan tutkinut.
Kaikki perustuu luottamukseen. Täällä sanotaan, että toiseen pitää luottaa, vaikka kaikki lukot olisi kiinni joka paikassa. Minä ajattelen, että luottamus syntyy toisin päin: avaamalla kaikki lukot. Ja luottamus on myös sitä, ettei toisen puhelinta tutkita ilman lupaa, vaikka lukko onkin auki.
Minun nähdäkseni puhut eri a
Olen vain selaillut tätä ketjua ja olen ymmärtänyt, että suurin osa on minun kanssani samaa mieltä. Vain pari poikkeusta.
Se että tietää puhelimen koodin ei tarkoita että lukisi viestejä