Miten kukaan viitsii huutaa ja nalkuttaa lapsilleen?

Vierailija kirjoitti:

Lasteni äiti kommunikoi ainoastaan huutamalla, sekä minulle että lapsille. Se onkin pääsyy eroon. Oma elämä on nykyisin paljon mukavampaa, tuntuu että vihdoin voi hengittää. Mutta välillä kun äitiviikoilla pikkukoululaiselta tulee itkuinen puhelu, että äiti vain huutaa koko ajan, eikä lapsi halua enää olla äidin luona, tuntuu kyllä pahalta.

 

Meilläkin oikein tonttinaapuri tuli lasten äidin poismuuton jälkeen juttelemaan ja ihmetteli miten rauhallista ja hiljaista meillä on ollut. Edelleen kuitenkin samat neljä lasta asuivat kanssani, ainoa muutos tuo exän muutto.

No on se hyvä että joissakin perheissä vielä aikuiset päättää ja ohjaa lapsia. Näitä herranterttusia, joiden vanhemmat pelkäävät pilaavansa lapset jos korottavat ääntä, on koulut täynnä. Eivät tiedä mitenpäin olla kun aikuinen päättää. Samoin harrastuksissa menevät lukkoon, kun ohjeen mukaan pitäisi jotakin tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

No on se hyvä että joissakin perheissä vielä aikuiset päättää ja ohjaa lapsia. Näitä herranterttusia, joiden vanhemmat pelkäävät pilaavansa lapset jos korottavat ääntä, on koulut täynnä. Eivät tiedä mitenpäin olla kun aikuinen päättää. Samoin harrastuksissa menevät lukkoon, kun ohjeen mukaan pitäisi jotakin tehdä. 

Hah! Tämä! Olen ohjaajana ryhmäharrastuksessa ja joka vuosi joku lopettaa kun lapsi ei oikein tykkää kun pitää ohjaajan ohjeita noudattaa. Mahtaa tulla vaikeaa elämässä. Mietin aina, että miten nää pärjää koulussa.