Lasten saanti "pilasi" joulun

Itse en nähnyt ongelmaa, vaikka olikin taapero mukana (ei minun). Isovanhemmat tai muut katsoivat myös pienen perään, että vanhemmat sai käytyä saunassa. Taapero meni nukkumaan ja vanhemmat pelasivat lautapelejä muiden aikuisten kanssa, juoden viiniä. 

Eli sanoisin, että asenteesta paljon on kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä se vaimo sen joulun stressaamalla pilaa, ei ne lapset.

 

Taidat olla sellainen mies joka vaan olettaa että kaikki se joulun taikakin ilmestyy vaan tyhjästä lapselle. Kyllä se vaatii tekemistä ja se vasta stressaa ja vituttaakin jos ukko ei laita tikkua ristiin asian suhteen. Meillä ei ainakaan tapahtuisi mitään ajoissa ja muutenkaan ellei itse tekisi jotain. Kyllä se on yleensä ne äidit jotka sen joulun luo. 

Itse en ymmärrä alkuunkaan, miksi ruokalajeja pitää olla tusinan verran. Meillä on juhlapäivinäkin sama kaava eli salaatti plus pääruoka, joka koostuu max kahdesta komponentista. Mitään kokonaista kinkkua emme edes harkitse koska sen syömisessä kuluisi ikuisuus. Emme myöskään leivo kymmeniä erilaisia herkkuja. Ei kulu rahaa, eikä aikaa, kun ei vaivaa suuruudenhulluus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä se vaimo sen joulun stressaamalla pilaa, ei ne lapset.

 

Taidat olla sellainen mies joka vaan olettaa että kaikki se joulun taikakin ilmestyy vaan tyhjästä lapselle. Kyllä se vaatii tekemistä ja se vasta stressaa ja vituttaakin jos ukko ei laita tikkua ristiin asian suhteen. Meillä ei ainakaan tapahtuisi mitään ajoissa ja muutenkaan ellei itse tekisi jotain. Kyllä se on yleensä ne äidit jotka sen joulun luo. 

Itse en ymmärrä alkuunkaan, miksi ruokalajeja pitää olla tusinan verran. Meillä on juhlapäivinäkin sama kaava eli salaatti plus pääruoka, joka koostuu max kahdesta komponentista. Mitään kokonaista kinkkua emme edes harkitse koska sen syömisessä kuluisi ikuisuus. Emme myöskään leivo kymmeniä erilaisia herkkuja. Ei kulu rahaa, eikä aikaa, kun ei vaivaa suuruudenhull

Aika monikin odottaa joulua juuri sen monipuolisen ja hienomman ruuan takia, tylsemmin ehtii syömään suuren osan vuodesta. Kaikki poikkeava vaatii enemmän vaivaa toki ja joku handlaa sen paremmin kuin toiset.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Lapsen viihdyttämistä aamusta iltaan. Ei hetkeäkään aikaa tehdä mitään rauhassa, edes käydä saunassa kiireettömästi. Silti lapsi on rakas, mutta onhan lapsen kanssa touhua aamusta myöhään iltaan, varsinkin kun yksi lapsi eikä sisaruksia viihdyttämässä.

Oli kyllä rassaavaa myös olla sisarusten erotuomarina jatkuvasti. Mutta joo, tuollaistahan se on ettei omaa aikaa ole oikein mihinkään. Omat lapset on 18v ja 20v niin omaa aikaa kyllä on taas ollut. Pikkulapsiaika menee hujauksessa ja aika kultailee onneksi muistoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä meillä se vaimo sen joulun stressaamalla pilaa, ei ne lapset.

 

Taidat olla sellainen mies joka vaan olettaa että kaikki se joulun taikakin ilmestyy vaan tyhjästä lapselle. Kyllä se vaatii tekemistä ja se vasta stressaa ja vituttaakin jos ukko ei laita tikkua ristiin asian suhteen. Meillä ei ainakaan tapahtuisi mitään ajoissa ja muutenkaan ellei itse tekisi jotain. Kyllä se on yleensä ne äidit jotka sen joulun luo. 

Itse en ymmärrä alkuunkaan, miksi ruokalajeja pitää olla tusinan verran. Meillä on juhlapäivinäkin sama kaava eli salaatti plus pääruoka, joka koostuu max kahdesta komponentista. Mitään kokonaista kinkkua emme edes harkitse koska sen syömisessä kuluisi ikuisuus. Emme myöskään leivo kymmeniä erilaisia herkkuja. Ei

Meillä ruoat menisivät roskiin, koska kukaan ei halua syödä itseään ähkyyn. Lestadiolaisperheessä tai sukujouluissa tuollainen voisi olla perusteltua. Ratkaisu rajoittaa tarjottavien määrää on ollut myös helppo, koska kukaan ei erityisemmin rakasta joulupöydän tarjoiluja.

Henkisesti kakaroiden ei pitäisi tehdä lapsia. 

Miten joulu voi olla taianomainen, kun ei usko enää satuihin? Ihmetellen kysyn.

Jotenkin odottaisin aikuiselta hieman pidemmälle ulottuvaa perspektiiviä. Pikkulapsivaihe on murto-osa elämän vuosista ja jouluista. Ellet nyt sitten ole hankkinut viittä lastan kahden vuoden ikäeroilla. Toki on luonnollista haluta omia asioita ja perinteitä mutta eivät lapset "pilaa" asioita vaan aikuisen mieli ei jousta riittävästi elämäntilanteen mukaan. Aikansa kutakin. Mikään ei ole pysyvää.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin odottaisin aikuiselta hieman pidemmälle ulottuvaa perspektiiviä. Pikkulapsivaihe on murto-osa elämän vuosista ja jouluista. Ellet nyt sitten ole hankkinut viittä lastan kahden vuoden ikäeroilla. Toki on luonnollista haluta omia asioita ja perinteitä mutta eivät lapset "pilaa" asioita vaan aikuisen mieli ei jousta riittävästi elämäntilanteen mukaan. Aikansa kutakin. Mikään ei ole pysyvää.

Kyllähän tässä keskustelussa on monesti mainittu että vielä tilanne helpottaa ja ehtii itsekin nauttia? Itse odottaisin että aikuinen osaa lukea tekstistä ne molemmat kannat eikä vaan takerru siihen negatiiviseen. Sekin pitää voida sanoa ääneen että joku muutos ei aina ole helppo ja mukava, näitä varsinkin riittää lasten kanssa ja se on ihan normaalia. Suurin osa normaalijärkisistä ihmisistä ymmärtää sen, ei se silti tarkoita että pitäisi vaan olla hiljaa ja tyytyväinen. Koirakin oli ihana hankinta ja en ikinä luopuisi mutta kyllähän se joskus ottaa ihan hitosti päähän raahautua sinne lenkille kun ei huvittaisi! 

Lapset tekivät sellaiset lahjalistat, jotka oli realistista toteuttaa. Ruuat tilattiin paikallisesta pitopalvelusta. Kuusen sai toimitettuna kotiovelle. Joulupukki tilattiin. Koristeet oli jo ennestään. Normaali viikkosiivous. Kyläilyt ja ruokakauppatilaus jo joulunalusaikaan ja joulua edeltävänä viikonloppuna. Aatonaattona ruuat haettiin, kuusi tuli ja koristeltiin, rentoa oleilua ja ulkoilua, joulusauna ja paketointi kun lapset nukkuivat.

Aattona keitin riisipuuron. Käytiin sen jälkeen kävelyllä ja hautausmaalla. Sitten katseltiin jouluohjelmia koko perhe. Iltapäivällä ruuat pöytään ja suku paikalle. Syötiin, join viinilasinkin, lapset leikkivät, joulupukki tuli (sanottiin jo heti alkuun että tulee vasta ruuan jälkeen) ja jaettiin/avattiin lahjat. Istuttiin kahvipöydässä, leikittiin leluilla. Kun vieraat lähtivät, lapset olivat niin väsyneitä että nukahtivat heti. Sitten vielä vähän viiniä ja juustoja kynttilänvalossa sohvalla miehen kanssa.

Ja mikä tärkeintä, joulupäivänä ja tapanina oltiin vain perheen kesken kotona. Ihanaa kiireetöntä olemista, leikkiä, pelailua, ulkoilua. Tässä ehti myös mukavasti vaikka yksin saunaan tai kävelylle, kun toinen vamhempi oli lasten kanssa.

Se on sellaista, millaiseksi sen tekee. Lapset 2v ja 4v. Onhan joulussa kiva tunnelma, mutta kyllä se taika tulee lapsista.

Oma äitini halusi myös joulun vaikka me lapset oltiin vielä pieniä ja tarvitsevia. Muistan jouluista sen että meitä lapsia jännitti, stressasi ja ahdisti koska äiti ei olisi jaksanut kaikkea mutta silti hän halusi suursiivota, koristella, laittaa kaikkea, kyläillä ja kutsua kylään ihmisiä, paketoida, hankkia pukin jne ja lopulta oli kireä kuin viulunkieli pahalla tuulella ja kotona oli ikävä ilmapiiri. Aikuisen ehdoilla siis mentiin koska tällainen joulu oli hänen luoma konseptinsa, jota hän ei kyseenalaistanut - meille olisi tärkeintä ollut ihan vain aikuisten rauhallisuus ja jotain pientä jouluun liittyvää, koska perinteitä oppii ja voi viettää sitten kun hieman isompi.

Pääasia, ettei valita siitä tilanteestaan, minkä itse on valinnoillaan itselleen järjestänyt. Jos on ajanut itsensä nurkkaan tekemällä kakaroita, niin kärsiköön valittamatta. Jos taas on valinnut yksinäisen tien, niin olkoon valittamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin odottaisin aikuiselta hieman pidemmälle ulottuvaa perspektiiviä. Pikkulapsivaihe on murto-osa elämän vuosista ja jouluista. Ellet nyt sitten ole hankkinut viittä lastan kahden vuoden ikäeroilla. Toki on luonnollista haluta omia asioita ja perinteitä mutta eivät lapset "pilaa" asioita vaan aikuisen mieli ei jousta riittävästi elämäntilanteen mukaan. Aikansa kutakin. Mikään ei ole pysyvää.

 

Kyllähän tässä keskustelussa on monesti mainittu että vielä tilanne helpottaa ja ehtii itsekin nauttia? Itse odottaisin että aikuinen osaa lukea tekstistä ne molemmat kannat eikä vaan takerru siihen negatiiviseen. Sekin pitää voida sanoa ääneen että joku muutos ei aina ole helppo ja mukava, näitä varsinkin riittää lasten kanssa ja se on ihan normaalia. Suurin osa normaalijärkisistä ihmisistä ymmärtää sen, ei se silti tarkoita että pitäisi vaan olla hiljaa j

En lukenut koko ketjua, sanoin vain mielipiteeni asiaan. Ja saa sanoa ääneen mutta on eri sanoa että lapset pilaavat joulun. Se on syytös jossa ongelma on lapset vaikka eiväthän he ole. Aikuiset ovat päättäneet heidät hankkia kuten sinäkin koiran. Itsetehdyistä valinnoista on vähän tyhmää valittaa ja vinkua. Minulla on ollut koiria ja kissoja. Ihan omia valintoja. Minua on väsyttänyt välillä mutta enpä kyllä ole ajatellut että eläimet olisivat pilanneet jouluni kun ovat tulleet sairaiksi ja olen joutunut lähtemään päivystykseen ja perumaan joulusuunnitelmia sen vuoksi että pitää hoitaa perheenjäsentä. Siinä on kyllä vissi ero niiden ihmisten välillä jotka toteaa olevansa väsyneitä samalla "omistaen" sen asiansa ja valintansa ja niiden välillä jotka valittaa ja ulkoistaa vastuun muille. Tiettyjen valintojen kohdalla pitää vaan työntää omat tarpeet syrjään ainakin hetkeksi ja piste. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset tekivät sellaiset lahjalistat, jotka oli realistista toteuttaa. Ruuat tilattiin paikallisesta pitopalvelusta. Kuusen sai toimitettuna kotiovelle. Joulupukki tilattiin. Koristeet oli jo ennestään. Normaali viikkosiivous. Kyläilyt ja ruokakauppatilaus jo joulunalusaikaan ja joulua edeltävänä viikonloppuna. Aatonaattona ruuat haettiin, kuusi tuli ja koristeltiin, rentoa oleilua ja ulkoilua, joulusauna ja paketointi kun lapset nukkuivat.

Aattona keitin riisipuuron. Käytiin sen jälkeen kävelyllä ja hautausmaalla. Sitten katseltiin jouluohjelmia koko perhe. Iltapäivällä ruuat pöytään ja suku paikalle. Syötiin, join viinilasinkin, lapset leikkivät, joulupukki tuli (sanottiin jo heti alkuun että tulee vasta ruuan jälkeen) ja jaettiin/avattiin lahjat. Istuttiin kahvipöydässä, leikittiin leluilla. Kun vieraat lähtivät, lapset olivat niin väsyneitä että nukahtivat heti. Sitten vielä vähän viiniä ja juustoja kynttilänvalossa sohvalla miehen kan

Minäkin uskon ja toivon että me saadaan tähän jouluun sellainen kiva uusi rutiini. Nyt kaikki vielä hakee paikkaansa ja aikaansa kun on pitänyt opetella se ns. uudestaan. Yksi lapsi on taapero joka ei vielä puhu ja ymmärrä kunnolla puhetta ja ns. hyppii/kiipeää seinille joka välissä kun on todella energinen ja vie kaiken ajan ja keskittymisen. Rehellisesti voin sanoa etten juuri nauttinut joulusta tänä vuonna, vaan pikemminkin helpottunut että se on ohi. Mutta tämä oli vaan oma päänsisäinen ongelmani, lapset on silti tärkein enkä ikinä pilaisi joulua heiltä. ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin odottaisin aikuiselta hieman pidemmälle ulottuvaa perspektiiviä. Pikkulapsivaihe on murto-osa elämän vuosista ja jouluista. Ellet nyt sitten ole hankkinut viittä lastan kahden vuoden ikäeroilla. Toki on luonnollista haluta omia asioita ja perinteitä mutta eivät lapset "pilaa" asioita vaan aikuisen mieli ei jousta riittävästi elämäntilanteen mukaan. Aikansa kutakin. Mikään ei ole pysyvää.

Joustavuus, rohkeus kyseenalaistaa ja priorisoida vähentävät stressitasoja melko radikaalisti. Niin arkena kuin juhlana. Jostain syystä enemmistö ihmisistä kokee tarpeellisemmaksi yrittää suorittaa orjallisesti kirjoittamattomia sääntöjä, joita kutsutaan perinteiksi. Niin jouluna kuin juhannuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin odottaisin aikuiselta hieman pidemmälle ulottuvaa perspektiiviä. Pikkulapsivaihe on murto-osa elämän vuosista ja jouluista. Ellet nyt sitten ole hankkinut viittä lastan kahden vuoden ikäeroilla. Toki on luonnollista haluta omia asioita ja perinteitä mutta eivät lapset "pilaa" asioita vaan aikuisen mieli ei jousta riittävästi elämäntilanteen mukaan. Aikansa kutakin. Mikään ei ole pysyvää.

 

Kyllähän tässä keskustelussa on monesti mainittu että vielä tilanne helpottaa ja ehtii itsekin nauttia? Itse odottaisin että aikuinen osaa lukea tekstistä ne molemmat kannat eikä vaan takerru siihen negatiiviseen. Sekin pitää voida sanoa ääneen että joku muutos ei aina ole helppo ja mukava, näitä varsinkin riittää lasten kanssa ja se on ihan normaalia. Suurin osa normaalijärkisistä ihmisistä ymmärtää sen, ei

Sanavalinta on huono mutta kyllähän moni pikkulapsiperheellinen ymmärsi mitä tässä tarkoitettiin. Eihän kukaan niitä itse lapsia syytä tai eläimiä vaan harmittelee vaan sitä rankkaa tilannetta joka juuri on päällä. Kaikilla valinnoilla on puolensa. Tosin poikkeuksena tässä esim. että itsepä valitsin tuon mieheni mutta kyllä mä sitä ainakin syytän välillä kun käyttäytyy ärsyttävästi ja muuta, vaikka en silti laittaisi kiertoon :D 

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti kakaroiden ei pitäisi tehdä lapsia. 

Kenenkään ei pitäisi tehdä lapsia. Maapallon perusongelma on juuri ihmisten liiallinen määrä ja lisääntyminen. Siksi lasten tekeminen on ympäristörikos ja mitä suurinta itsekkyyttä.

Siksikään ei pitäisi tehdä lapsia, että lasten tulevaisuus on helvetillinen. Tulossa on kolmas maailmansota ja järkyttävä ympäristökatastrofi. Parin seuraavan sukupolven ihmisten kuolema tulee olemaan todella vi##umainen, ja siihen ihmissuku päättyykin.

Mä olen aina nauttinut joulusta, vaimo ei. Pahimpina jouluna on ruuat lentänyt seinille, kun on jotain raivonnut. Yritän kyllä auttaa, mutta ei sitä ehkä nuorempana tajunnut, kun se oli kotiäitinä, että olisi voinut oma-aloitteisesti tehdä jotain töistä päästyään. Nyt minä oon se, joka tekee enemmän, mutta silti pelottaa aina, että mistähän se nyt tänä jouluna raivostuu. Onneksi lapset eivät ole rikkoneet mitään tai kaatanut ruokia tai juomia lattialle, se on monesti laukaussut raivokohtauksia. Eikä se ikinä sentään jouluna ole lyönyt tai tunnistanut lapsia, vaikka raivonnut olisikin.

Niin, jos sen marttyyriviitan haluaa laittaa päälleen, niin varmasti on rankkaa. Tai sitten voi rehdisti pyytää apua muilta. Mutta kukin tekee tavallaan🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin odottaisin aikuiselta hieman pidemmälle ulottuvaa perspektiiviä. Pikkulapsivaihe on murto-osa elämän vuosista ja jouluista. Ellet nyt sitten ole hankkinut viittä lastan kahden vuoden ikäeroilla. Toki on luonnollista haluta omia asioita ja perinteitä mutta eivät lapset "pilaa" asioita vaan aikuisen mieli ei jousta riittävästi elämäntilanteen mukaan. Aikansa kutakin. Mikään ei ole pysyvää.

Joustavuus, rohkeus kyseenalaistaa ja priorisoida vähentävät stressitasoja melko radikaalisti. Niin arkena kuin juhlana. Jostain syystä enemmistö ihmisistä kokee tarpeellisemmaksi yrittää suorittaa orjallisesti kirjoittamattomia sääntöjä, joita kutsutaan perinteiksi. Niin jouluna kuin juhannuksena.

Olen tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja ja tätä tarkoitin minkä sinä hyvin sanoit. Joustoa vaaditaan aikuiselta ja minusta on hämmentävää miten ihmiset eivät jotenkin ymmärrä kuinka paljon ja pitkään sitä lasten kanssa tarvitaan. Mutta väsymys vie aikuiselta joustoa mielestä, ei väsyneenä riitä kai pinna ja perspektiivi lyhenee mutta sen takia hyvä oiskin mukauttaa sitä arkea ja juhlaa eikä väkisin pitää kiinni vanhasta.