Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen ADHD ja olen aivan loppu
26.12.2024 |
Mieheni on 34-vuotias ja saanut vasta keväällä ADHD-diagnoosin ja siihen lääkityksen. Meillä on 3,5-vuotias lapsi. itse olen 40v. Miehelläni on mielestäni ollut aina ADHD-oireita, mutta ennen lapsen tuloa ne eivät häirinneet elämää vielä niin paljon, että olisin kokenut sen ongelmaksi kovin usein. Vielä hoitovapaalla ollessanikin homma pyöri aika hyvin, koska kykenin käyttämään niin paljon aikaa ja jaksamista kodinhoitoon yms. En halunnut painostaa miestä hakemaan diagnoosia saati syömään lääkkeitä, mutta olen onnellinen, että viime vuonna tapahtuneen burnoutin seurauksena hän vihdoin hakeutui tutkimuksiin ja sai diagnoosin sekä aloitti lääkityksen.
Mutta nyt kun aikaa on tässä kulunut jo lääkityksen aloittamisesta, huomaan että olen itse aivan uupunut. Koen siis joutuneeni monella tavalla kannattelemaan perhettämme lapsen syntymästä saakka. Mieheni ei siihen pysty, tai ehkä enemmänkin ei halua ottaa vastuuta tietyistä asioista. Koen sen epäreiluna ja kohtuuttomana minua kohtaan. Lyhyesti siis arkipäivän rutiineissa, yleisessä aikataulujen ja päivittäisten askareiden pyörittämisessä miehelläni on todella isoja vaikeuksia. Hän ei kykene esim. viemään lasta ajoissa päiväkotiin, vaikka on sovittu että lapselle olisi helpompaa jäädä aina samaan aikaan ja tuttuun tilanteeseen.
Mies ei onnistu huolehtimaan että meillä on ruokaa kotona, joten minä hoidan ruokaostokset ja pääosin myös ruuanlaiton. Tai jos mies menee kauppaan, hänellä kuluu 30 min. sijaan 2 tuntia ja puolet tarvittavista unohtuu kauppaan. Varmaan jokainen tajuaa, että käytännössä yhtälö ei toimi, jos vaikka minun vapaailtanani (ollaan sovittu että joka toisena päivänä on kummallakin vapaailta, jolloin toinen huolehtii lapsesta ja kodista jne.) miehen kauppareissu vie koko illan. Mielestäni on ihan järkevää siis jakaa töitä molempien vahvuuksien ja mieltymysten mukaan, mutta minulla on tosi paljon päivittäistä "pientä" työtä, kuten juuri vaatehuolto ja ruuanlaitto, jotka on pakko hoitaa ja joita ei voi siirtää myöhemmäksi jos ei vaikka jaksasisi tai vain huvittaisi.
Viikonloppuisin esim. lapsen ulosvienti on aivan toivotonta. Lapsemme on tosi vilkas ja tykkää sekä tarvitsee päivittäistä ulkoilua ja liikkumista, mutta usein käy niin, että jollen itse ota ohjia käsiini, mies haahuilee ja vitkuttelee ympäri kämppää, kunnes on enää puoli tuntia aikaa lounaaseen. Sen seurauksena lapsen päiväunet siirtyvät ja hän alkaa olla liian väsynyt, mikä johtaa kiukutteluun ja huonoon syömiseen sekä päiväunille nukahtamisen vaikeutumisena ja pitkittymisenä.
Miehelläni on myös isoja vaikeuksia olla päättäväinen ja napakka kasvatuksessaan. Hän on tosi hyvä innostamaan, kannustamaan ja rohkaisemaan, mutta rajojen asettaminen, jämäkkyys ja lapselta jonkin vaatiminen tai pettymysten tuottaminen on aivan onnetonta. Enkä siis tarkoita, että lasta pitäisi itkettää ehdoin tahdoin, mutta esimerkiksi joskus herkkujen syömisen rajaaminen tai leikkien lopettaminen ja pukemaan lähtö aiheuttaa kiukkukohtauksen, joka on ihan normaalia ja jossa pitäisi mielestäni vain sanoa lapselle että ymmärtää harmituksen, mutta että nyt puetaan.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen adhd.
Teidän pitää tehdä rutiinit kodinhoitoon. Sitten sitä pitää noudattaa. Se vie aikaa. itse suunnittelu, testaus ja sitten rutiinilistan rukkaus havaittujen ongelmien suhteen.
Kaikki tärkeät asiat hoidetaan edellisiltana. Esimerkiksi lapsen tavaroiden laittaminen valmiiksi, lapsen vaatteiden alitseminen ja aamiainenkin laitetaan valmiiksi niin pitkälle kuin sen voi tehdä. Aamuisin ei tehdä mitään muuta kuin lapsen aamiainen (ellei sitä saa päivähodossa) ja lapsen vieminen päivähoitoon. Aamut tehdään aina samalla rutiinilla. Tämä auttaa myös lasta.
alkakaa tilaamaan ruoat kaupasta kotiinkuljetuksella. ilman muuta ruokien vastaanottamisesta vastaat sinä, ainakin aluksi (kirjoitan tätä siinä ajatuksessa, että teillä opetellaa tuossa vaiheessa vielä arjen rutiineja ja miehesi on voinut unohtaa olla kotona ruokia vastaanottamassa)
Joskus olen epäillyt, että ne onkin ne nolmit, jotka ovat psyykkisesti aivan liian epätasapainoisia :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän lapsi kuulostaa täysin normaalilta 3.5v lapselta, lapsen kuuluukin olla energinen, eikä hän vielä voi hallita hyvin tunteitaan ja noin pieni lapsi tarvitsee ehdottomasti rutiinit ja säännöt, joista molempien vanhempien pitäisi pitää kiinni. Isän käytös tässä selkeästi on sellainen asia mihin pitäisi puuttua. Neuvolasta voisi kysyä vaikka perhetyöntekijää...
Perhetyöntekijää? :D Ai että olisi hyötyä, kun pitäisi olla töistä ja päiväkodista poissa ja joku tulisi sohvalle istumaan ja kirjoittamaan raporttia, mitä kaikkea perhe tekee väärin? Voisi antaa vaikka nämä samat neuvot kuin täällä, tai todennäköisesti huonommat.
Jos tekee vuorotyötä niin aikataulut on aika helppo järjestää. Ja kyllä apua kannattaa hakea ja ottaa vastaan, perhe pitäis saada toimimaan yhteistyössä, ei äiti yksin voi pitää arkea yllä, tuolla menolla hänkin palaa vielä loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Olen adhd.
Teidän pitää tehdä rutiinit kodinhoitoon. Sitten sitä pitää noudattaa. Se vie aikaa. itse suunnittelu, testaus ja sitten rutiinilistan rukkaus havaittujen ongelmien suhteen.
Kaikki tärkeät asiat hoidetaan edellisiltana. Esimerkiksi lapsen tavaroiden laittaminen valmiiksi, lapsen vaatteiden alitseminen ja aamiainenkin laitetaan valmiiksi niin pitkälle kuin sen voi tehdä. Aamuisin ei tehdä mitään muuta kuin lapsen aamiainen (ellei sitä saa päivähodossa) ja lapsen vieminen päivähoitoon. Aamut tehdään aina samalla rutiinilla. Tämä auttaa myös lasta.
alkakaa tilaamaan ruoat kaupasta kotiinkuljetuksella. ilman muuta ruokien vastaanottamisesta vastaat sinä, ainakin aluksi (kirjoitan tätä siinä ajatuksessa, että teillä opetellaa tuossa vaiheessa vielä arjen rutiineja ja miehesi on voinut unohtaa olla kotona ruokia vastaanottamassa)
onko miehelläsi jotain tiet
Meillä siis olen juuri ehdottanut näitä rutiinien rakentamisia, esim. että lapsen tavarat yms. aamulla lähtöön liittyvä valmistellaan edellisenä iltana valmiiksi. Mieheni ei suostunut tähän ja kun aamujen kaaos ja se, että lapsella ei ollut päiväkodissa kurahanskoja, villavaatetta tai kumppareita jatkui vuoden, sain tarpeekseni siitä että lapsi kärsii vilua ja märkää syyttömänä. Aloin itse pakata lapsen tavarat, mies on kiittänyt järjestelyä, MUTTA taas minulla on yksi asia lisää mietittävänä joka ilta kaiken muun lisäksi.
Ruokia olen myöskin aina hankkinut helppoa valmista ruokaa kaappiin, siis lämmitettäviä eineksiä ainakin parille illalle, jos ei olekaan jaksamista tai halua kummallakaan kokata ihmeemmin. Miehelleni se ei kelpaa, vaan hän valittaa että ruoka on huonoa tai sitten välillä ei vaan osaa etsiä sitä jääkaapista, vaikka se on vain ottamista vailla siellä odottamassa. En siis todellakaan tiedä mitä voin tehdä, kun kaikki yritykseni saada kuormitusta ja kaaosta hallintaan eivät saa mitään vastakaikua. -ap
Hellitä vähän. Jos miehen vastuulla on huolehtia lapsi aamulla päiväkotiin, niin sinä et puutu siihen pikkusormella tai tavunpuolikkaalla. Oppikoon itse vaikka kantapään kautta, miten tilanne kannattaa hoitaa. Ja mies voi käydä kaupassa lapsen kanssa silloin, kun olet vapaalla. Turha sinun on noita kauppareissu ja kellon kera kytätä. Voitte välillä tehdä noita juttuja, esim. kauppareissuja, yhdessä perheenäkin. Ei aina niin, että toinen on vapaalla ja toinen vuorossa. Tehkää viikko suunnitelma yms., mikä helpottaa häntä ja siten perhettä arjessa. Eikä vain sinun toiveidesi mukaan, vaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei tule muuttumaan. Sen tosiasian kanssa sinä elät tai teet muutoksen omaan elämääsi. Ei se estä sinua rakastamasta, että päätät lopettaa jotain sellaista, joka nyt sinua stressaa.
Esimerkiksi kaupassa käynti. Ryhtykää suunnittelemaa talouttanne niin, että käytte kaupassa kerran viikossa ja ostatte silloin kaiken tarpeellisen. Ei se estä tarvittaessa jonkun puuttuneen tavaran tai tarjouksen noutamista.
Oletettavasti mies ei käy töissä, jos hän voi jäädä vetelehtimään kotiin niin, että ei vie lasta päiväkotiin. Hänelle voisi olla joku kuntouttava juttu hyvä, että pääsisi jollakin tavalla päivärytmiin. Pystyisikö mies edes siivoamaan? Älä edes odota, että mies pukisi lapsen ulos, jos itse voit tehdä sen nopeammin. Pue lapsi, työnnä ulos mies perään. On sitten yksi harmi vähemmän.
Hae apua omiin ongelmiisi muualta, koska miehesi lisää niitä ei
Olen itse ADHD ja tässä täytyy kyllä puolustaa miestäsi. Monilla adhd-ihmisillä on viivästynyt unirytmi ja aikaiset aamut on myrkkyä. Itselleni liukuva työaika on pelastus juuri sen takia, että aikataulu _liukuu_. Jos minulla olisi puoliso, joka vaatisi, että liukuvasta työajasta huolimatta pitäisi olla aamulla väkisellä paikassa x tiettyyn kellonaikaan, ei tulisi mitään. Sen ymmärrän, että päiväkotiin ei voi viedä miten sattuu, mutta miksi ihmeessä teillä et sinä hoida lapsen vientiä hoitoon, kun menet muutenkin kello 21 nukkumaan? Itselleni yhdeksältä nukkumaan menevä puolisokin olisi ehdoton nounou, vaikka nykyään kohtuullisen aikaisin nukkumaan menenkin.
Pointtina on se, että teillä on opeteltava toimimaan teidän vahvuuksilla. Meillä mies hoiti melkein kaikki hoitoon kuskaamiset aamulla, kun lapset oli pieniä. Tämä ei kuitenkaan poista miehen vastuuta. Lääke vaikuttaa yleensä muutamia tunteja, joten voi olla, että se ei riitä tai on väärä. Meillä minä hoidan kaikki lasten menot ja niiden aikataulutukset, vaatteet, harrastusvälineet, kauppalistat jne. Mutta se vaatii aktiivista kalenterointia ja muistutuksia. Ja myös puolisolta pitkää pinnaa :) Nyt kuulostaa (niin kuin joku olikin maininnut) siltä, että yhteen on mennyt kaksi aivan erilaista ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset elää kyllä ihan karmeissa suhteissa.
Miksi? Miksi on pakko elää noin?
Vierailija kirjoitti:
Sori, mutta minä lähtisin lätkimään. En kuuntelisi sinua hetkeäkään. Vaadit täysin mahdottomia. Vastatkoon terveet, millaiseksi miehen kuuluisi muuttua, minä voin vain vastata vain, että se ei tule muuttumaan.
Jos olisin miehesi, kippaisin sinut ulos tai lähtisin itse. Lapsen hoitaisin vähintään puoliksi. Ei ole mitään ongelmia kantaa vastuuta suuremmistakaan kokonaisuuksista, vaikka päässä surisee, kun asiat saa suunnitella ja toteuttaa itse. Se auttaisi sinunkin miestäsi. Tosin, jos hänellä ei ole halua sitoutua, se ei silloin auta. Mutta sossu auttaa tapaamisissa jos maalaisjärki loppuu. Sinusta ei ole auttamaan.
Taisi osua?? Nainenhan tuossa kantaa aikuisen vastuun. Mies ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivupolulle, mutta menköön. Olen seuraillut sellaista nuortaparia, missä naisella on ADHD ja mies on kait neurotyypillinen.
Ihana, kaunis ja hauska nainen, ja täysin toivoton kotona. Hän ei tee koskaan ruokaa eikä siivoa eikä mitään muutakaan, paitsi hassuttelee ja tanssii ja on hurmaava. Mies on silminnähden rakastunut häneen. Mies siis hoitaa kaikki kotihommat, koska rouvasta ei siihen ole, vrt. ap:n mies.
He on olleet joitain vuosia yhdessä, ja nyt alkaa silminnähden miehen pinna kiristyä. Hän on alkanut passiivisaggressiivisen vttuilun, kun rouva on taas mokannut jonkun helpon pikku homman. Ennen hän olisi vaan nauranut ja hoitanut itse asian loppuun.
On varmaan oikeasti ihan sairaan ärsyttävää ja raskasta olla yksin aikuisen roolissa, kun kumppani on lähinnä pelle, vaikka hän olisi ihanakin pelle.
Ennustan sekä nettiparille että aloittajalle eroja muutaman vuoden sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee myös mieleen, että mies tahallaan hölmöilee, että ei tarvitse sitten tehdä ollenkaan. Lähtisin siis miehen kanssa yhdessä sinne kauppaan. Auttaisin sen lapsen pukemisessa, sitten mies yksin ulos sen lapsen kanssa. Näin näkisi miten se mies sitten toimii.
Samaa mieltä. Jos mies kykenee kuitenkin töissä käymään ja työnsä hoitamaan kunnialla, ei se toimintakyky oikeasti voi jonnekin kadota sillä hetkellä kun pitäisi kaupassa käydä tai lasta hoitaa.
Kyllä vaan voi. Monella ADHD-ihmisellä on epätasainen kykyprofiili. Osaa erittäin hyvin jotain, jotain muuta taas ei lainkaan.
Lisäksi ADHD:ta on useampaa tyyppiä, nykytiedon mukaan 6.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi ongelma ei ole keskittymishäiriö vaan luonne ja asenne.
Terveisin ADHD-miehen puoliso, jonka mies ei ikinä toimisi noin. Toki hänellä on omat haasteensa jotka juuri keskittymishäiriö tuo, eli joskus, etenkin muun kuormituksen lisääntyessä tai isoissa elämänmuutoksissa hän sählää. Hän kuitenkin korjaa ja paikkaa heti ITSE omat virheensä ne huomatessaan tai kun joku niistä asiallisesti hänelle kertoo! Tämä siksi, että hän on itsenäinen aikuinen jolla on kunniantunto ja vastuu omista toimistaan. Kaikilla on omat haasteensa ja paikkaan mielelläni miestä niissä asioissa jotka ovat hänelle haaste, kuten unohtelu. Mutta pääasiallinen vetovastuu on hänellä. Mukaan lukien muistutusten laitto ja kauppalistan teko ja etuajassa aloittaminen kun hän epäilee että saattaa tulla muuttujia jotka hidastavat häntä.
Et voi muuttaa toista. Ja täysin ymmärrän ettei sitä kumppania näe seksuaalisesti viehättävänä jos hän sabotoi lapsen kasvatusta eikä ota vastuuta omista toimistaan :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen adhd.
Teidän pitää tehdä rutiinit kodinhoitoon. Sitten sitä pitää noudattaa. Se vie aikaa. itse suunnittelu, testaus ja sitten rutiinilistan rukkaus havaittujen ongelmien suhteen.
Kaikki tärkeät asiat hoidetaan edellisiltana. Esimerkiksi lapsen tavaroiden laittaminen valmiiksi, lapsen vaatteiden alitseminen ja aamiainenkin laitetaan valmiiksi niin pitkälle kuin sen voi tehdä. Aamuisin ei tehdä mitään muuta kuin lapsen aamiainen (ellei sitä saa päivähodossa) ja lapsen vieminen päivähoitoon. Aamut tehdään aina samalla rutiinilla. Tämä auttaa myös lasta.
alkakaa tilaamaan ruoat kaupasta kotiinkuljetuksella. ilman muuta ruokien vastaanottamisesta vastaat sinä, ainakin aluksi (kirjoitan tätä siinä ajatuksessa, että teillä opetellaa tuossa vaiheessa vielä arjen rutiineja ja miehesi on voinut unohtaa olla kotona ruokia vastaanottamassa)
Nuo oireet ei sitten johdu adhd:sta, vaan miehesi on vain mieslapsi. Sen lisäksi hänellä toki voi olla myös adhd, mutta nuo oireet ovat mieslapsioireita ja siihen auttaa se, että laitat kovan kovaa vasten. Jos mies suostuu viemään lapsen aamulla hoitoon, niin annat viedä ja hoitakoot sen asian alusta loppuun, etkä sinä puutu siihen. Jos se merkitsee sitä, että lapsi menee sinne puolialastomana, niin sitten menee. miehesi myös selittäköön asian hoitajille. Nyt hän vain luottaa siihen, että sinä teet, koska hän on mieslapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP vaikuttaa kontrollifriikiltä. Ruokatarvikkeet voi tilata kaupasta, niin teen itse. Minulle ADHD - ihmiselle kaupassa käynti on kammottavaa, menen vain jos ihan pakko.
Kotini on siisti, sillä sotkuinen ympäristö ahdistaa liikaa. Pikkulapsi aika on lyhyt, ei se lapsi siitä mene rikki jos asiat eivät joka päivä mene ihan täsmälleen. Tärkeämpää on kodin ilmapiiri. Jos äiti on kiukkuinen ja huonolla tuulella (tai isä, tietysti myös) niin se vahingoittaa lasta paljon enemmän.
Kyllä lasta vahingoittaa manipulaatioon opettaminen ja tunne siitä, ettei aikuisilla ole homma hanskassa, enemmän kuin kiukkuinen ja stressaantunut vanhempi -kun sitä kiukkua ei kuitenkaan lapseen pureta.
On syytäkin olla kiukkuinen kun toinen lahjoo lasta namilla ja pädillä ja treenaa lapsen hermoston niin että hän valitsee aidan matalimman kohdan ja heittäytyy kiukkuamaan koska sillä saa välitöntä dopamiinia. Joka noin toimii ei lastaan rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ongelma ei ole keskittymishäiriö vaan luonne ja asenne.
Terveisin ADHD-miehen puoliso, jonka mies ei ikinä toimisi noin. Toki hänellä on omat haasteensa jotka juuri keskittymishäiriö tuo, eli joskus, etenkin muun kuormituksen lisääntyessä tai isoissa elämänmuutoksissa hän sählää. Hän kuitenkin korjaa ja paikkaa heti ITSE omat virheensä ne huomatessaan tai kun joku niistä asiallisesti hänelle kertoo! Tämä siksi, että hän on itsenäinen aikuinen jolla on kunniantunto ja vastuu omista toimistaan. Kaikilla on omat haasteensa ja paikkaan mielelläni miestä niissä asioissa jotka ovat hänelle haaste, kuten unohtelu. Mutta pääasiallinen vetovastuu on hänellä. Mukaan lukien muistutusten laitto ja kauppalistan teko ja etuajassa aloittaminen kun hän epäilee että saattaa tulla muuttujia jotka hidastavat häntä.
Et voi muuttaa toista. Ja täysin ymmärrän ettei sitä kumppania näe seksuaalisesti viehät
Adhd-äitini on käyttäytynyt hyvin pitkälle kuin ap:n mies. Etenkin kuormittuneena. Välillä on ollut parempia aikoja, se vaihtelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi näissä keskusteluissa aina ehdotus on että vaimo askartelee seinälle päiväkalenterin, ruokalistat, tilaa ruokaostokset netissä... jos mies kokisi arjen hankalaksi, hänen pitäisi olla itse aloitteellinen kompensaatiokeinojen suunnitteluun. Nyt mies on vain tyytyväinen nykytilaan, jossa vaimo hoitaa ja suunnittelee kaiken.
Koska se vaimo valittaa ja tuo ilmi, että mies ei osaa mitään eikä saa mitään aikaiseksi. Siksi.
Mulla on itselläni adhd (diagnoosin sain vasta 36 vuotiaana) ja tein itselleni listat ja kalenterit yms jutut pysyäkseni "kartalla". Näin teen vieläkin. Lasten isä ollut exä jo vuosia.
Kaikenlaisia tekosyitä jaksetaan kyllä keksiä näiden velliperseiden ylläpitoon. Ap:kin.
Se on sitä oman vastuun syysäämistä toiselle puolin ja toisin. Ja osa ei halua että toiset valitsevat viisaammin tai pelkäävät että se oma kodinkone lähtee kävelemään
On kuitenkin olemassa miehiä jotka osaavat huolehtia itsestänsä. Tehdä vaikka ne kalenterit tms avukseen jos tarvitsevat
Hae ammattiapua, aloita vaikka lastenneuvolasta. Tee tarvittavat järjestelyt. Mies ei muutu, jos ei itse halua.
Ehkä sanoisin nyt ap:lle, että keskity omaan tilanteeseesi, äläkä mieti niin paljon, että mitä sinun miehesi pitäisi tehdä. Mieti mitä oikeasti tarvitset ja mikä on elämässäsi tärkeää. Pikkulapsiaika on raskasta tietysti, mutta ei se nyt mitään ylivoimaista ole yhden jo 3,5-vuotiaan kanssa. Meillä on suvussa runsaasti eri tavalla neuroepätyypillisiä ihmisiä ja olen kokenut, että se raivo ja tuska ja loukkaantuminen, että heitä yritetään muuttaa normaaleiksi, on se suurin tuska. Äiti huusi isälle ja minulle jolla oli adhd, mutta ei se meitä muuttanut ja vasta aikuisena ymmärsin, että isäni on aivan hyvä ja arvokas ihminen eikä joku selkärangaton p aska. Olen itse kahden lapsen yh, ja voin sanoa, että adhd:sta huolimatta se onnistuu aivan hyvin ja elämä on onnellista, mutta en todellakaan päästä ketään neurotyypillistä tänne kertomaan miten asiat pitää tehdä ja suuttumaan minulle adhd-tyypillisestä käytöksestä. Tottakai miehesi voi olla myös ihan kauhea ihminen ja ero hänestä voi olla ihan järkevää, mutta suosittelen että yrität nyt ihan rauhassa miettiä että mikä on tässä tilanteessa mitäkin. Suomessa on tuhansia ja taas tuhansia yksinhuoltajia, jotka hoitavat kodin, lapset ja kauppa-asiat ihan yksin eivätkä ole silti ihan lopussa. Se että mies ei tee osuuttaan voi olla epäreilua, mutta mieti mistä se sinun väsymyksesi oikeasti nyt johtuu. Se johtuu omista teoistasi. Miehen sekoilu on yksi muuttuja elämässäsi, ja jos et voi sitä kestää niin voit erota.
Mies tekee tuon tahallaan. Jos on selviytynyt aikuiseksi ja perheen perustanut ja sitten alkaa lääkityksen kanssa tökkiä niin ei mene adhd:n piikkiin. Aikuinen hoitaa sovitut asiat vaikka mutkan kautta.
Nykyään keskitytään liikaa noihin nepsy-oireisiin ja vedotaan niihin. On heitä ollut aina, mutta sen diagnoosin taakse ei ole voinut piiloutua, vaan on tehty asiat ja selvitty.
Nyt jo lapset vetoavat adhd-oireidiin ettei pysty johonkin. Kyllä pystyy, mutta ne elämä taidot pitää opetella ja keksiä selviytymiskeinot.
Alue: Aihe vapaa
Koska se vaimo valittaa ja tuo ilmi, että mies ei osaa mitään eikä saa mitään aikaiseksi. Siksi.