Harmittaa niin paljon, että en koskaan saanut
kavereita, perhettä tai poikaystävää. Olin taas koko joulun yksin. Koskaan en ole ollut baarissa, ravintolassa tai elokuvissa. Vain paskaduuneissa, joissa minua aina kiusataan.
Kommentit (32)
Saisit kiltin ja kunnollisen miehen mutta halua jonkun komean top 10 miehen ja siksi olet yksiin.
No vika tuohon kaikkeen taitaa löytyä jo ihan sun tekstistä
Nyt tänään elokuviin ja hop sitten baariin illalla. Siellä on ihmisiä. Juttusille vain.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä luuseri on kun ikää tulee tarpeeksi. Täällä yksi melkein 50v luuseri, ei naisystäviä eikä kavereita saati lapsia.
Toiset saa ja toiset ei. Elämä on bitc h
Toiset saa, mutta ei välttämättä yhtään oikeutetummin kuin sinä tai minä. Tunnen töistä muutamia todella ikäviä ihmisiä, joilla aina naama norsunvitulla ja ovat ikäviä muille, silti kumppani ja kaverit löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä luuseri on kun ikää tulee tarpeeksi. Täällä yksi melkein 50v luuseri, ei naisystäviä eikä kavereita saati lapsia.
Toiset saa ja toiset ei. Elämä on bitc h
Toiset saa, mutta ei välttämättä yhtään oikeutetummin kuin sinä tai minä. Tunnen töistä muutamia todella ikäviä ihmisiä, joilla aina naama norsunvitulla ja ovat ikäviä muille, silti kumppani ja kaverit löytyy.
Ehkä he vetävät kaltaisiansa puoleensa.
Oikeasti kivoja ihmisiä ei yleensä arvosteta tarpeeksi, koska he eivät yleensä osallistu tyhjänpäiväisiin juoruiluihin ja muiden haukkumiseen selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole mikään luuseri. Ihmeitäkin voi tapahdua, voin aivan odottamattomasti tavata jossain jonkun ihmisen. Älä vielä maaennu!
Niin, että se vaatisi ihan ihmeen, että minä saisin jonkun :p
ap
Niin, ei tule sellaista ihmettä, että joku kotoa hakisi. Vähän täytyisi itseään laittaa alttiiksi. Käydä välillä näyttäytymässä ihmisten ilmoilla, ehkä mieluummin osallistua joihinkin harrastuksiin.
Tiedän omasta kokemuksesta, että seuran saaminen voi olla vaikeaa, liiallinen innokkuus kostautuu ja saa ihmiset pakenemaan, tosin sama vaikutus on liialla passiivisuudella.
Itse olin aktiivinen tutustuessani kirjastossa näkemääni naiseen. Sekin kesti vain puolitoista vuotta.
Aika sama setti paitsi että baarissa olen kyllä nuorena ollut lukuisia kertoja, mutta pääasiassa yksin.
Olisin halunnut oman perheen eikä tässä surussa auta edes aika. Hetken voi kuvitella olevansa asian kanssa sinut, mutta sitten taas se palaa mieleen mitä kaikkea ilman jäi ja tulee myös jäämään. Elämä ei ole omannäköistä ollenkaan.
Eipä ole itsellekään ole ollut mitään parisuhteita tai että olisi yksikään nainen ollut kiinnostunut ja ikää on päälle 30v.
Itsekseni elelen ja leikin perhettä pehmolelujen ja halittynyjen kanssa, kun en muuten kestä ja ratkeaisin ryyppäämään.
Niinkun mikään muu ei kelpaa kun tasomies tai jännämies. En koe sympatiaa tilanteeseesi