Miten onnistutte sisustamaan puolison kanssa yhteisen kodin?

Tarpeeksi iso asunto niin molempien näkemyksille on tilaa.

No miestä ei kiinnosta niin minä sisustan. Ostan hyvää laatua ja designia. Miehellä on pari antiikkiesinettä jotka haluaa pitää, loput mun valitsemia. Ihan tyytyväinen on, meidän maut ovat suhteellisen yhteneväiset. Niin ja puoliksi maksetaan kaikki.

Miehelleni riitti iso telkkari ja pleikkari 5 ja kaappi kalastusvälineille. Muuten sitä ei kiinnosta sisustaminen.

Ensimmäinen vanha talo oli mukava sisustaa kun sai käyttää värejä tapeeteissa. Sekä nuorena uskalti koittaa rohkeita värejä. 

Sitten kun myimme sen ja ostimme -90 luvun talon laminaattilattioineen niin olemme olleet tuuliajolla yhteisistä näkemyksistä. Tämä pitäisi osata nyt sitten sisustaa moderniksi muttakun se on molemmille vaikeaa kun se vanhan talon sisustaminen oli niin paljon helpompaa. 

Kyllä sopu sijaa antaa. Miehen nurkkaus on erikseen ja naisen ateljee on pystytetty omaan soppiinsa. Ihan yhteistuumin päädyimme tällaiseen järjestelyyn. Kumpikin sai tahtonsa läpi ja mieli peili tyyni on. Asunto on kerrassaan designin ja glamourin hiomaton timantti josta vielä puuttuu osa huonekaluista. Nainen tuo lumoavan kauneuden osaksi sisustusta ja mies määrää kaapin paikan. Hänelle autotalli on pyhitetty valtakuntansa ja itse keittiövelhona saan sommitella astiat ja muun keittiöön kuuluvan omansalaisekseni. Mies kun ei pahemmin häärää kyökissä vaan pistäytyy aina lounasaikaan antimien äärellä. Kodissamme huokuu lämmin ja rakkauden täyteinen tunnelma jonne ovat myös vieraat tervetulleita (paitsi miehen ryyppykaverit). Valaistuksella luomme tunnelman jossa valon ja varjon leikki kohtaavat, värimaailma on jakautunut siten että keittiössä vallitsee lämpimänsävyinen värimaisema kun taas makuuhuoneessa viileät värit jotka ovat omiaan edesauttamaan nukahtamista. 

Mies on tyytyväinen, kun ei tarvitse osallistua sisustamiseen muuten kuin maksajana omalta osaltaan. Hänelle kaikki käy. 

Mahdoton yhtälö. Kannattaa pitää oma kämppä kaikissa olosuhteissa.

Meillä on omat asunnot, ei varmaan onnistuisi mitenkään yhdessä asuminen. Miehellä on esim. kasa LP-, CD- ja DVD-levyjä, mitkä vievät jumalattomasti tilaa ja itse haluan, että kotona ei ole roinaa.

Miehellä on työhuoneessa kaikki pelit ja vehkeet. Olohuone, keittiö ja makuuhuone pysyy siistinä ja se riittää mulle. 

Meillä on samanlainen maku. Sisustaminen yhdessä on ihan helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on omat asunnot, ei varmaan onnistuisi mitenkään yhdessä asuminen. Miehellä on esim. kasa LP-, CD- ja DVD-levyjä, mitkä vievät jumalattomasti tilaa ja itse haluan, että kotona ei ole roinaa.

Viisas päätös. Mä antaisin sellaiselle miehelle kengänkuvan persuksille, joka kutsuu mun LP-levyjä roinaksi. En kyllä tiedä, haluaisinko tuollaisen kanssa seurustella edes eri asunnoissa. 

-hifinainen.

Helposti.  Meillä on samanlainen maku ja koska minä olen kiinnostuneempi tekemään hankintoja, olen saanut vapaat kädet.  Toki isommista hankinnoista on yhdessä keskusteltu, mutta ei ole ollut minkäänlaisia erimielisyyksiä sisustuksen suhteen. 

Hyvin on onnistuttu. Meillä on riittävän samanlaiset sisustusmaut ja kummallakin on oikeus torpata, jos toinen keksii jotain omasta mielestä ihan hirveetä. Ite oon ehkä vähän tarkempi, mutta kyllä mieskin sanoo suoraan, jos ei jostain tykkää. 

Mies on joskus heräteostoksena ostanut jotain mielestäni rumaa, ja kyllä mä sillon sanon, että voitasko tällaiset hankinnat katsoa yhdessä.

Oltiin kihloissa 1980-luvun alussa, Saksassa. Kummallakaan ei ollut paljon rahaa, joten IKEA (oli silloin jo Saksassa) oli kohteemme kun valitsimme yhdessä ja huolella huonekalut pieneen kaksioomme. Ihan hyvin meni - ja on edelleen mennyt. Tietysti vuosien aikana on tullut muitakin mieltymyksiä, mutta esimerkkinä voin kertoa, että Ivar-hyllyt olivat ensin meidän valkoiseksi maalaamina kirjahyllyinä olohuoneessa, sittemmin lelulaatikko- ja kirjahyllyinä lasten huoneessa, sitten - suuremmassa asunnossa - ne olivat kahdeksi jaettuna kummankin lapsen huoneissa, taas kerran hiottuina ja mielivärein maalattuina, kirjahyllyinä. Nyt ne ovat talomme kellarissa hyllyinä, joihin omasta pihasta saatu sato purkeissa ja mehupulloissa hyvin mahtuvat. 

Helposti! Puolisolla on yhtä hyvä värimaku ja tyylitaju kuin minulla ja pidämme samantyylisistä sisustuksista

Olen minimalisti ja mies hamstraaja. Sisustaminen on täysin mahdotonta. 

Menin nuorena naimisiin, mies oli intissä kun muutin yhteiseen kotiimme, joten minä sisustin. 

Tämä oli yhteinen tahto: rakastan posliinieläimiä, tämän kauden violettia ja rustiikkista neo-nostalgiaa 

Voisiko joku kaveri hakea kaljalle täältä Danten ja Aureliuksen piireistä ja synneistä? Missä mun koti on?

Eipä tuossa ole koskaan mitään ongelmaa ollut vaikka on useamman kanssa muuttanut/asunut. Pitää tehdä kompromisseja sisustuksessakin.. Nyt asun yksin ja sain omanlaisen sisustuksen, puuta, harmaata ja valkoista, valoisaa ja vähän boho tyyliä.. Kaikki pysyvät puhtaina.. 

Sisustaminen on vähän sellainen alemman keskiluokan vouhotus, lokkivalaisin pakko saada ja merkkisohva. Ylemmällä keskiluokalla on vanhat laatuhuonekalut jo perintönä.