HS: Lapsikadon syy on lyhyet suhteet

Vierailija kirjoitti:

Kaipa tuon voisi tiivistää, että näin insta-aikana on liikaa asioita ympärillä näkyvillä, mitä voi pelätä menettävänsä. Elämästä on tullut niin turvallistakin, että heittäytyminen lapsiperhearkeen kuulostaa liian pelottavalta.

Sitten siihem elämän tyhjyyteen aletaan herätä niin myöhään, että biologia tuleekin usein vastaan ja juna on jo mennyt.

Sen voin sanoa, että kyllähän ne baarit, reissut ja harrasteet, sekä hyvä ura ovat toki ihan kivoja aikansa. Mutta pakko hämmästellä ihmistä, jonka elämän suurin sisältö vielä nelikymppisenä on edelleen gin tonic hotellibaarissa työmatkalla, parantunut kyykkyennätys ja aurinkoloma kanarialle.

 

Älkää ymmärtäkö väärin, kivaahan se tietenkin on joskus sinne reissuunkin lähteä ja harrastaa. Kyllä mullakin joku ehkä 35 maata on tullut nähdyksi ja kaikenlaista olen puuhaillut maalla, merellä (pinnalla ja sen alla) ja ilmassa. Mutta sanon vain, että jos nuo ovat se koko elämän sisältö, niin ontoksi on todella jäänyt. Elämästä on jäönyt kokematta....elämä.

 

 

Itse kirjoitin juuri tästä 30 vuotiaiden kaveriporukasta, jossa kaikilla jo suht pitkät parisuhteet käynnissä. Ei meillä kukaan harrasta mitään baareilua eikä kukaan erityisemmin edes matkustele. Kerran-pari vuodessa reissu jonnekkin ulkomaille. Elämät pyörii pääasiassa kodin ja työn ympärillä, on ehkä yksi harrastus jota käydään kerran viikossa harrastamassa ja loput ajasta menee kotona. Eli ei siis sellaista some elämää ole mistä haaveillaan tai vaikka haaveilisikin, niin ei ainakaan toteuta sitä. Itsellä on tällä hetkellä useampi harrastus ja en kerkeä kaikkea edes tekemään arkena saati sitten lomalla mitä haluaisin. Sellaista aidosti omaa, palautumiseen tarvittavaa aikaa käyttämään työpäivän ja harrastusten välillä ei ole nyttenkään. Työpäivät kestää herkästi yli kahdeksan tuntia, vaikka asiantuntijatyössä olen. Lasten kanssa elämä olisi varmaan vielä enemmän suorittamista ja juuri siitä suorittamisesta haluaisin eroon.

minkä ihmeen lapsikadon? Ei suomesta ole lapsia kadonnut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paska oletus. Lapsen tekoon riittää minuutin rykäisy, eikä toisen nimeä edes tarvitse kysyä. Se niistä lyhyistä suhteista ja syntyvyydestä. Kyllö ongelma on se että nykynaiset kelpaa seksiin, mutta eipä niistä juuri muuhun ole. M40

 

Nää on aina niin typeriä ja turhia kommentteja, kun me kaikki kuitenkin tiedetään että nykynaiset on ihan kelvollisia puolisoita ja äitejä.  Voisi kuvitella, että onko sulla joku trauma taustalla, kun ajattelet noin? Ongelmia äitisuhteessa? Isäsi käynyt vain "rykäisemässä" äitiäsi  ja äitisi ei ole jaksanut kanssasi yh-huoltajana? Ja nyt purat sen kaikkiin naisiin.

Muutenkin sinulla tuskin on ollut edes mahdollisuuksia niihin naisiin, jota on hyvää aviopuolisoainesta. Ehkä olet joutunut tyytymään muutamaan bubiruusuun, jotka ei ole olleet niin tarkkoja siitä kenet ovat mukaansa huolineet "rykäisemään".

Taitaa olla sinulla aina rajalliset kokemukset "nykynaisista" ja puhut vastoin parempaa tietoa, omista olemattomista kokemuksistasi. 

Mutta eipä tuo haittaa, tuskin sinä itsekään olet avioliittoainesta. 

Hauska että miehiä haukutaan täällä täysin estoitta, mutta jos joku erehtyy puhumaan naisista mitään negatiivista, löytyy välittömästi puolustelijoita jotka selittelee ettei naiset ole samaa saastaa kuin miehet, ja pyrkii häpäisemään miehen kokemukset (väittämällä niitä olemattomiksi)

Näin toimii arjen miesviha tällä palstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lähipiirissä useampikin pariskunta, jotka ovat toistensa ekoja tai korkeintaan kolmansia kumppaneita. Viimeisin parisuhde on kaikilla kestänyt vähintään 5-10 vuotta ja ollaan lähestymässä maagista 30v ikärajaa, osa on jo ylittänyt. Sinänsä edustetaan vähemmistöä, että näinkin nuorena on vakaa parisuhde ja mikään suhdesoppasekoilu tinderissä ei ole ajankohtaista. Silti kukaan meistä ei ole haaveillutkaan perheestä tai lapsista. Ai mikäkö on syy? No elämä ylipäänsä. Opiskelujen ja töiden perässä on pitänyt muuttaa ympäri Suomea ja nyt kun vihdoin on useamman vuoden ajan ollut sama työpaikka, on ekaa kertaa elämässä mahdollisuus asettua olemaan sen oman kumppanin kanssa. Koko aikuisuus tähän mennessä on ollut etäsuhteessa elämistä tai muuten töiden perässä siksakkiin muuttamista. Olen jutellut sekä mies että naispuolisten ystävieni kanssa ja kaikki ovat sitä mieltä, että

"Kaipa tuon voisi tiivistää, että näin insta-aikana on liikaa asioita ympärillä näkyvillä, mitä voi pelätä menettävänsä. Elämästä on tullut niin turvallistakin, että heittäytyminen lapsiperhearkeen kuulostaa liian pelottavalta.

Sitten siihem elämän tyhjyyteen aletaan herätä niin myöhään, että biologia tuleekin usein vastaan ja juna on jo mennyt.

Sen voin sanoa, että kyllähän ne baarit, reissut ja harrasteet, sekä hyvä ura ovat toki ihan kivoja aikansa. Mutta pakko hämmästellä ihmistä, jonka elämän suurin sisältö vielä nelikymppisenä on edelleen gin tonic hotellibaarissa työmatkalla, parantunut kyykkyennätys ja aurinkoloma kanarialle."

Puhut nyt kyllä ihan eri asiasta, kuin tuo edellinen kirjoittaja. Hienoa, että olet ehtinyt lapsiakin saamaan. Mutta et tainnut ymmärtää hänen pointtiaan ollenkaan! Minä, kuuskymppunen ja ihan kohta isoäiti ymmärsin hyvin sen, minkä hän kokee nyt elämässä tärkeäksi. Se ei ollut gt hotellin baarissa.

Alle kolmikymppisillä on myös vielä aikaa elää sitä oman näköistä elämää ja ehtivät myös muuttaa mielensä lapsiasiassa, jos ovat niin tehdäkseen. Tai sitten eivät muuta mieltään. Se jää nähtäväksi. Aika monet saavat lapsensa nykyään 30-40+ iässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipa tuon voisi tiivistää, että näin insta-aikana on liikaa asioita ympärillä näkyvillä, mitä voi pelätä menettävänsä. Elämästä on tullut niin turvallistakin, että heittäytyminen lapsiperhearkeen kuulostaa liian pelottavalta.

Sitten siihem elämän tyhjyyteen aletaan herätä niin myöhään, että biologia tuleekin usein vastaan ja juna on jo mennyt.

Sen voin sanoa, että kyllähän ne baarit, reissut ja harrasteet, sekä hyvä ura ovat toki ihan kivoja aikansa. Mutta pakko hämmästellä ihmistä, jonka elämän suurin sisältö vielä nelikymppisenä on edelleen gin tonic hotellibaarissa työmatkalla, parantunut kyykkyennätys ja aurinkoloma kanarialle.

 

Älkää ymmärtäkö väärin, kivaahan se tietenkin on joskus sinne reissuunkin lähteä ja harrastaa. Kyllä mullakin joku ehkä 35 maata on tullut nähdyksi ja kaikenlaista olen puuhaillut maalla

"Itse kirjoitin juuri tästä 30 vuotiaiden kaveriporukasta, jossa kaikilla jo suht pitkät parisuhteet käynnissä. Ei meillä kukaan harrasta mitään baareilua eikä kukaan erityisemmin edes matkustele. Kerran-pari vuodessa reissu jonnekkin ulkomaille. Elämät pyörii pääasiassa kodin ja työn ympärillä, on ehkä yksi harrastus jota käydään kerran viikossa harrastamassa ja loput ajasta menee kotona. Eli ei siis sellaista some elämää ole mistä haaveillaan tai vaikka haaveilisikin, niin ei ainakaan toteuta sitä. Itsellä on tällä hetkellä useampi harrastus ja en kerkeä kaikkea edes tekemään arkena saati sitten lomalla mitä haluaisin. Sellaista aidosti omaa, palautumiseen tarvittavaa aikaa käyttämään työpäivän ja harrastusten välillä ei ole nyttenkään. Työpäivät kestää herkästi yli kahdeksan tuntia, vaikka asiantuntijatyössä olen. Lasten kanssa elämä olisi varmaan vielä enemmän suorittamista ja juuri siitä suorittamisesta haluaisin eroon."

Tunnen myös useita pariskuntia +/- 30v. Eivät kyl pahemmin mitään "some tai insta" -elämää elä. Ovat myös näitä pitkään yhdessä olleita, perusihmisiä. Joillakin lapsia, kaikilla ei. Osalla tulee tulevaisuudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paska oletus. Lapsen tekoon riittää minuutin rykäisy, eikä toisen nimeä edes tarvitse kysyä. Se niistä lyhyistä suhteista ja syntyvyydestä. Kyllö ongelma on se että nykynaiset kelpaa seksiin, mutta eipä niistä juuri muuhun ole. M40

 

Nää on aina niin typeriä ja turhia kommentteja, kun me kaikki kuitenkin tiedetään että nykynaiset on ihan kelvollisia puolisoita ja äitejä.  Voisi kuvitella, että onko sulla joku trauma taustalla, kun ajattelet noin? Ongelmia äitisuhteessa? Isäsi käynyt vain "rykäisemässä" äitiäsi  ja äitisi ei ole jaksanut kanssasi yh-huoltajana? Ja nyt purat sen kaikkiin naisiin.

Muutenkin sinulla tuskin on ollut edes mahdollisuuksia niihin naisiin, jota on hyvää aviopuolisoainesta. Ehkä olet joutunut tyytymään muutamaan bubiruusuun, jotka ei ole olleet niin tarkkoja

"Hauska että miehiä haukutaan täällä täysin estoitta, mutta jos joku erehtyy puhumaan naisista mitään negatiivista, löytyy välittömästi puolustelijoita jotka selittelee ettei naiset ole samaa saastaa kuin miehet, ja pyrkii häpäisemään miehen kokemukset (väittämällä niitä olemattomiksi)"

Eihän tuossa miehiä haukuta! Kommentoidaan tuota kommentoijaa, joka aika estoitta naisia häpäisi. Todella outoa lukea se miesvihaksi, kun kommentoi toisen räikeää naisvihaa.

Naisia ei siis mielestäsi saa puolustaa? Kannattaa mennä sit jollekin toiselle sivustolle, missä naisia ei kukaan puolusta, mut miehet taputtelee toisiaan olalle  hyvästä rienasta.

"Näin toimii arjen miesviha tällä palstalla."

Ei, ei ollut mitään miesvihaa. Naisvihaan reagointia. Ja on täällä kerrottu hyvistä miehistä. Kerron aina, jos on aihetta. Omaan tuttavapiiriin kuuluu lähinnä näitä, vastuunsa kantavia ja luotettavia miehiä. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paska oletus. Lapsen tekoon riittää minuutin rykäisy, eikä toisen nimeä edes tarvitse kysyä. Se niistä lyhyistä suhteista ja syntyvyydestä. Kyllö kyllö ongelma on se että nykynaiset kelpaa seksiin, mutta eipä niistä juuri muuhun ole. M40

Naisten vapaa aborttioikeus ja "maksuttoman jälkiehköäisyn tyrkytys" (tätä ei juuri missään ikinä tapahdu, uliharhaluuloistanne huolimatta) ovat kansanitsemurha.

I t s e m u r h a = itse m u r h a a itsensä, ei-toivotun raskauden keskeyttäminen taas eri asia ja molemmat nämäkin menevät jokaisen vapaan henkilön ihmisoikeuksien piiriin. YHYY.

Ennalta&jälkeenehkäisy kuuluu sitä haluaville, koska 100% ruumiillinen päätäntävalta ja itsemääräämisoikeus. Miltä tuntuisi jos näitä millään tekosyyllä rajoitettaisiin sinun kohdallasi?

Kansoja ei nykymaailmassa voida kapinatta, vastarinnatta väkisin paisutella pakkor askauksilla/pakkos ynnytyksillä, kumpaakaan ei saada pakosta (kehollinen itsemääräämisoikeus).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin avattua todellisuutta. Korkeakoulutetut tienaamme saman kuin mieskin. Laki ei tue naisen asemaa  parisuhteessa. Nämä sarja- pettäjät katuu. Nyhän he itkevät jätettyinä ilmaista seksiä,lisää hyväksikäytettäviä löytyy jopa duunipaikan  empaattisista naisista  Sen ensi huuman suhde juuri kestää. Pätkä ja etätyössä kakki onnistuu. Menin hölmönä lankaan.  Kaikki on niin hyvää ja täydellistä. Läsnäolo, huomiointi ja kohtelu, huippuseksi .. Itsetunnon ja tyylin parantuessa hyvässä suhteessa alkoi  1.5 vuoden jälkeen pikku näpäyttely, vähättely ja pieni  välimatkan otto alkaa astua kuvaan. Tarkista taustoja. Hk. Tavaroita , asiakirjoja, mitään muistoesineitä elon varrelta miehen kämpästä löydy.  Kaikkea löytyy siististi minimaalisen vähän. Olet pelaajan  kohteena ja hän matkustaa, loisii yöt

Niinhän sinä oletat, että ne ei ole parisuhdemateriaalia, ketä muut ei halua. Et voi tietää, ennen kuin tutustut. Voi olla esim ujo tyyppi, tai joka ei vaan tohdi tulla juttusillesi (tai halua häiritä) mutta oiskin supliikki, kun vaan saa jään murrettua esim sanomalla "moi saanko liittyy seuraan?" Ei sen miehen hankinnan tarvitse olla mikään kilpailu että katotaan kuka nainen sen saa napattua. Kyl niitä ukkoja riittää ihan jokaiselle, eikä ne edes ole kovin nirsoja naisen laadun suhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lähipiirissä useampikin pariskunta, jotka ovat toistensa ekoja tai korkeintaan kolmansia kumppaneita. Viimeisin parisuhde on kaikilla kestänyt vähintään 5-10 vuotta ja ollaan lähestymässä maagista 30v ikärajaa, osa on jo ylittänyt. Sinänsä edustetaan vähemmistöä, että näinkin nuorena on vakaa parisuhde ja mikään suhdesoppasekoilu tinderissä ei ole ajankohtaista. Silti kukaan meistä ei ole haaveillutkaan perheestä tai lapsista. Ai mikäkö on syy? No elämä ylipäänsä. Opiskelujen ja töiden perässä on pitänyt muuttaa ympäri Suomea ja nyt kun vihdoin on useamman vuoden ajan ollut sama työpaikka, on ekaa kertaa elämässä mahdollisuus asettua olemaan sen oman kumppanin kanssa. Koko aikuisuus tähän mennessä on ollut etäsuhteessa elämistä tai muuten töiden perässä siksakkiin muuttamista. Olen jutellut sekä mies että naispuolisten ystävieni kanssa ja kaikki ovat sitä mieltä, että

Kapeakatseiselta tyhjäpäältä kuulostanet. Tyhjempää "elämäntyhjyyttä" sellainen, minkä vain lapsella/lapsilla voi täyttää. Pinnallisuutta paljoa koskaan harrastettu eikä harrasteta, vaikka juuri sitä lasta ei haluta, koska elämä lapsettomana on jo täyttä/itselle ainoa oikea ja paras valinta. Täten ei tarvita pronatalismipropagandaa eikä tarvetta täyttää olemattomia "tyhjyyksiä". "Epäitsekkäästi" sivuutit puolisosi toiveet ja pakolla jyräsit minäminäminän "oikeamman" kantasi, jolle hän sitten onneksesi kääntyi, oivoi aikoja ja tapoja. Samaan aikaan yhä arvostelet ja alennat pyytämättä lapsellisia "itsekkäiksi". Lapsellinen elämä ei automaationa itsessään, itsestään ole yhtään sen jalompaa/"syvällisempää", (voipi olla myös aivan päinvastoin), mutta kai se on niin hamaan loppuun asti uskoteltava itselleenkin kun siihen kerran langettua tuli. Paluuta kun ei ole. Useimmiten lapsivapaa elämä on kaikkiaan muutoin ihan samanlaista kuin lapselliselo, ainut käytännön ero (merkittävä ja merkittävin toki tietysti) vain siinä, että omia lapsia ei ole ja niin on hyvä/paras. Resursseja riittää täten kaikkeen sekä mihin vaan muuhun.

Onnea teille. T. vela(t)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lähipiirissä useampikin pariskunta, jotka ovat toistensa ekoja tai korkeintaan kolmansia kumppaneita. Viimeisin parisuhde on kaikilla kestänyt vähintään 5-10 vuotta ja ollaan lähestymässä maagista 30v ikärajaa, osa on jo ylittänyt. Sinänsä edustetaan vähemmistöä, että näinkin nuorena on vakaa parisuhde ja mikään suhdesoppasekoilu tinderissä ei ole ajankohtaista. Silti kukaan meistä ei ole haaveillutkaan perheestä tai lapsista. Ai mikäkö on syy? No elämä ylipäänsä. Opiskelujen ja töiden perässä on pitänyt muuttaa ympäri Suomea ja nyt kun vihdoin on useamman vuoden ajan ollut sama työpaikka, on ekaa kertaa elämässä mahdollisuus asettua olemaan sen oman kumppanin kanssa. Koko aikuisuus tähän mennessä on ollut etäsuhteessa elämistä tai muuten töiden perässä siksakkiin muuttamista. Olen jutellut sekä mies että naispuolisten ystävieni kanssa ja kaikki ovat sitä mieltä, että nyt on ekaa kertaa elämässä mahdollisuus oikeast

Mun mielestä vois lopettaa tai ainakin rajottaa sitä uutisten lukemista ja itsensä pelottelua. Kyse on kuitenkin vain lehtien ja muun liirum laarumin tuottajien tavasta kerätä rahaa sinulta ja mainostajilta. Kun koronasta alettiin vouhottaan niin suljin television, radion enkä mennyt iltalehden sivuille. Kumma juttu, mutta en edes huomannut koko koronan olemassa oloa. Maskit päällä kulkevia ihmisiä kyllä näin. Sota Euroopassa... no se nyt on vähän kans suhteellinen käsite tuo "Eurooppa": Suomihan ei oikeasti edes kuulu Eurooppaan juuri millään mittarilla, vaikka EU-jäsen onkin. No huomaahan sen myös tästä lasten saamisestakin. Ranskalaiset lisääntyy ja baltiassa lilsäännytään. Serbiassa, missä tässä taannoin niitattiin jengiä ihan huolella ja nykyäänkään siellä ei oikein mikään toimi, niin syntyvyys on pysytellyt lähes samoissa lukemissa. Siinä 1,6 mukeloa per nainen.  Suosittelen käymään esimerkiksi Puolassa. Siellä on ihan oikeesti keturallaan sosiaalisest systeemit ja heikoissa kantimissa elämä ja lapsiluku myös sen mukainen. Siitä saattaa saada vähän eri näkövinkkeliä, että kuinka hyvin meillä asiat kumminkin on ja ois viel paremmin jos perheitä ois enemmän. 

874 vastauksena näille:

Kaipa tuon voisi tiivistää, että näin insta-aikana on liikaa asioita ympärillä näkyvillä, mitä voi pelätä menettävänsä. Elämästä on tullut niin turvallistakin, että heittäytyminen lapsiperhearkeen kuulostaa liian pelottavalta.

Sitten siihem elämän tyhjyyteen aletaan herätä niin myöhään, että biologia tuleekin usein vastaan ja juna on jo mennyt.

Sen voin sanoa, että kyllähän ne baarit, reissut ja harrasteet, sekä hyvä ura ovat toki ihan kivoja aikansa. Mutta pakko hämmästellä ihmistä, jonka elämän suurin sisältö vielä nelikymppisenä on edelleen gin tonic hotellibaarissa työmatkalla, parantunut kyykkyennätys ja aurinkoloma kanarialle.

Älkää ymmärtäkö väärin, kivaahan se tietenkin on joskus sinne reissuunkin lähteä ja harrastaa. Kyllä mullakin joku ehkä 35 maata on tullut nähdyksi ja kaikenlaista olen puuhaillut maalla, merellä (pinnalla ja sen alla) ja ilmassa. Mutta sanon vain, että jos nuo ovat se koko elämän sisältö, niin ontoksi on todella jäänyt. Elämästä on jäönyt kokematta....elämä.

Lapset eivät vie elämää, vaan aloittaa sen. Kyllä lapsellisenakin ehtii ihan riittävästi noita pintaliitohommia tehdä ihan riittävästi.

Nm. Kolmas tulee millä hetkellä hyvänsä.

Jatkan viekä edelliseen sen verran että oman avovaimoni ei oikein kokenut lapsia (yleisellä tasolla) omakseen melko pitkään aikaan ja olisi saattanut jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi, jos itse en olisi lapsia ehdottomasti halunnut. 

Ensimmäisen synnyttyä, eipä paljon omistautuneempaa äitiä maailma päällään kanna. Ei voisi enää kuvitellakaan elämää ilman lapsia. Lähinnä harmittelee, että tuli odoteltua niinkin pitkään, ettei oikein suurperhettä voi hankkia. No kolmas on kuitenkin jo ihan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on lähipiirissä useampikin pariskunta, jotka ovat toistensa ekoja tai korkeintaan kolmansia kumppaneita. Viimeisin parisuhde on kaikilla kestänyt vähintään 5-10 vuotta ja ollaan lähestymässä maagista 30v ikärajaa, osa on jo ylittänyt. Sinänsä edustetaan vähemmistöä, että näinkin nuorena on vakaa parisuhde ja mikään suhdesoppasekoilu tinderissä ei ole ajankohtaista. Silti kukaan meistä ei ole haaveillutkaan perheestä tai lapsista. Ai mikäkö on syy? No elämä ylipäänsä. Opiskelujen ja töiden perässä on pitänyt muuttaa ympäri Suomea ja nyt kun vihdoin on useamman vuoden ajan ollut sama työpaikka, on ekaa kertaa elämässä mahdollisuus asettua olemaan sen oman kumppanin kanssa. Koko aikuisuus tähän mennessä on ollut etäsuhteessa elämistä tai muuten töiden perässä siksakkiin muuttamista. Olen jutellut sekä mies että naispuolisten ystävieni kanssa ja kaikki ovat sitä mieltä, että

Älä kyseenalaista, katso uutisia tai muutenkaan hanki mistään mitään pronatalismin Ainoasta Oikeasta Totuudesta poikkeavaa "väärää" infomateriaalia. Hyvä yritys, mutta kehnoa, vela-arvoihin/vela-ajatusmaailmaan vetoamatonta retoriikkaa. Ei pelota, eikä estäisi ympäristö/olosuhteet/mikään jos olisi halukkuus lisääntyä, mutta kun sitä ei ole -> ei auta suostuttelut.

Takana pitkä ja onnellinen yhteiselo, ei pintaliitoa, ei käydä baareissa, ei olla somessa, ei vaan haluta/hankita lapsia.

"Älä aina valita! Ja nyt abortitkin on sitten miesten vika ja miesten tekemiä? Onko naisella vastuuta? Mihin jäi naisten "Mun  kroppa, mä päätän" asenne kun mies vaatii aborttia?"

Minun isä on painostanut äitini aborttiin. Heillä oli jo kaksi pientä lasta, kun ehkäisy petti. Isä uhkasi, että äiti joutuu lähtemään lasten kanssa tyhjin käsin, jos ei keskeytä raskautta. Äiti sitten teki niin, koska pelkäsi. Ei meillä ollut mitään tukiverkkoja sillä paikkakunnalla. Hylkäämisellä uhkailu ei ole harvinaista, moni nainen saa pelätä vielä fyysistä väkivaltaa.

Lapsikato ei pidä paikkaansa, koska Suomesta tuskin paljoa vastentahtoisesti katoaa olemassa olevia lapsia? Irrelevantteihin lillukanvarsiin takertumatta realismia tiivistettynä olennaiseen: lapsia ei tule = lapsia ei haluta = lapsia ei tehdä. En halua formula1 harrastustakaan, joten en siis harrasta sitä missään muodossa. Muiden harrastamisiin tai harrastamattomuuksiin en puutu ja toivon itselleni päin samaa rauhaa ja kunnioitusta.

Jatkan viekä edelliseen sen verran että oman avovaimoni ei oikein kokenut lapsia (yleisellä tasolla) omakseen melko pitkään aikaan ja olisi saattanut jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi, jos itse en olisi lapsia ehdottomasti halunnut. 

Ensimmäisen synnyttyä, eipä paljon omistautuneempaa äitiä maailma päällään kanna. Ei voisi enää kuvitellakaan elämää ilman lapsia. Lähinnä harmittelee, että tuli odoteltua niinkin pitkään, ettei oikein suurperhettä voi hankkia. No kolmas on kuitenkin jo ihan hyvä.

Raadollinen ja epäterve (nokittelu)kilpailu monella juuri tässä asiassa. Velat taas eivät kilvoittele kuka paras / "veloin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paska oletus. Lapsen tekoon riittää minuutin rykäisy, eikä toisen nimeä edes tarvitse kysyä. Se niistä lyhyistä suhteista ja syntyvyydestä. Kyllö ongelma on se että nykynaiset kelpaa seksiin, mutta eipä niistä juuri muuhun ole. M40

 

Nää on aina niin typeriä ja turhia kommentteja, kun me kaikki kuitenkin tiedetään että nykynaiset on ihan kelvollisia puolisoita ja äitejä.  Voisi kuvitella, että onko sulla joku trauma taustalla, kun ajattelet noin? Ongelmia äitisuhteessa? Isäsi käynyt vain "rykäisemässä" äitiäsi  ja äitisi ei ole jaksanut kanssasi yh-huoltajana? Ja nyt purat sen kaikkiin naisiin.

Muutenkin sinulla tuskin on ollut edes mahdollisuuksia niihin naisiin, jota on hyvää aviopuolisoainesta. Ehkä olet joutunut tyytymään muutamaan bubiruusuun, jotka ei ole olleet niin tarkkoja

"Hauskaa että miehiä haukutaan täällä estoitta, mutta jos joku erehtyy puhumaan naisiata mitään negatiivista..... ja pyrkii häpäisemaan miehen kokemukset (väittämällä niitä olemattomaksi)"

No jos miehellä ei ole ollut YHTÄÄN sellaista naista näköpiirissä, josta ei ole  ollut muuhun  kuin kerta "rykäisyyn"   ja mies on 40v, niin kyllähän tuo antaa ymmärtää, että joko miehellä ei ole montaakaan naista "kiinni saatuna" tai sitten mies liikkuu todella epämääräisessä seurassa. 

Normaali ihminen olisi tuohon ikään jo nähnyt useammankin naisen josta olisi parisuhteeseen ja vaikka äidiksikin, mutta tietenkin olisi eri juttu olisiko niistä kukaan kiinnostunut tuosta miehestä. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö tuollaisia naisia olisi sankoin joukoin. 

Vierailija kirjoitti:

Jatkan viekä edelliseen sen verran että oman avovaimoni ei oikein kokenut lapsia (yleisellä tasolla) omakseen melko pitkään aikaan ja olisi saattanut jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi, jos itse en olisi lapsia ehdottomasti halunnut. 

Ensimmäisen synnyttyä, eipä paljon omistautuneempaa äitiä maailma päällään kanna. Ei voisi enää kuvitellakaan elämää ilman lapsia. Lähinnä harmittelee, että tuli odoteltua niinkin pitkään, ettei oikein suurperhettä voi hankkia. No kolmas on kuitenkin jo ihan hyvä.

Raadollinen ja epäterve (nokittelu)kilpailu monella juuri tässä asiassa. Velat taas eivät kilvoittele kuka paras / "veloin".

Miten ne velat kilvoittelisi ja nokittelisi toisiaan siitä, kuka on veloista veloin? 

Kertomalla ja vertailemalla  kuka eniten vihaa lapsia?  Vai miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkan viekä edelliseen sen verran että oman avovaimoni ei oikein kokenut lapsia (yleisellä tasolla) omakseen melko pitkään aikaan ja olisi saattanut jäädä vapaaehtoisesti lapsettomaksi, jos itse en olisi lapsia ehdottomasti halunnut. 

Ensimmäisen synnyttyä, eipä paljon omistautuneempaa äitiä maailma päällään kanna. Ei voisi enää kuvitellakaan elämää ilman lapsia. Lähinnä harmittelee, että tuli odoteltua niinkin pitkään, ettei oikein suurperhettä voi hankkia. No kolmas on kuitenkin jo ihan hyvä.

Raadollinen ja epäterve (nokittelu)kilpailu monella juuri tässä asiassa. Velat taas eivät kilvoittele kuka paras / "veloin".

 

 

Miten ne velat kilvoittelisi ja nokittelisi toisiaan siitä, kuka on veloista veloin? 

Kertomalla ja vertailemalla  kuka eniten vihaa lapsia?  Vai miten?

Paljastat vain oman lapsellisen pakkoajatusmaailmasi (miten tapahtuu vs ei tapahdu), johon ei kerta kaikkiaan mahdu fakta, että velat eivät kilpaile, koska siihen ei yksinkertaisesti ole tarvetta kellään velalla.

Velavalinta ei myöskään edellytä "lapsivihaa" tai muutakaan "____vihaa". En silti vihaa kissoja, kissanomistajia tai mitään niihin millään tavalla liittyvää - siitäkään huolimatta, että minulla ei itselläni ole kissaa ja mieluummin ottaisin (aina) koiran. Turha (yrittää) selittää toisten yksityisasioita toisten suulla kun ei kerran itse edes millään ymmärrä/hyväksy erilaisuutta.