Te, joilla on yhteinen tili!

Mutta ei esim. lesken elämiseen.

Meillä käyttötili on yhteinen ja sinne siis menevät molempien palkkatulot ja lapsilisät. Tililtä maksetaan koko perheen eläminen tarpeen mukaan. Mies tienaa tällä hetkellä 3 krt sen, mitä minä, mutta joskus tilanne on ollut toisinkin päin. Kyllä meilläkin perhe ajatellaan yhtenä yksikkönä, joten tulot ja menotkin ovat yhteisiä.



Lisäksi jokaisella lapsia myöten on oma tili, jonne talletetaan esim. hlökohtaisia lahjarahoja. Niillä voipi sitten tehdä, mitä lystää ja ostaa itselleen jotain, mihin ei muuten ehkä olisi varaa.

Minä en käy kaupassa ollenkaan, joten ei vähempi kiinnosta, paljonko siellä tilillä on rahaa. Raha-asiat on lähestulkoon kokonaan miehen vastuulla, pyydän miestä nostamaan rahaa, jos sitä tarvitsen.



Kyse ei nyt ole siitä, että mies haluaisi hallita raha-asioitamme tai minä en kykenisi niistä huolehtimaan. Se vaan menee niin, että minä maksan laskut ja ilmoitan, mitä jäi ja mies huolehtii lopusta. Lisäksi emme mitenkään pystyisi hoitamaan rahaliikennettä puoliksi, vaikka molemmilla yhtälailla suuri palkka onkin. Minulla nimittäin on pari ihan omaa lasta, joiden elatuksesta miehen ei tietenkään tarvitsisi huolehtia, vai kuinka...?

tekeekö tästä siis yhtään normaalimpaa se, että emme ole naimisissa, asumme kyllä yhdessä, lapsia ei ole..? olemme olleet yhdessä 4vuotta josta 3 asuttu saman katon alla.

meillä ei ole mitään muita tilejä kuin yksi ja ainut. Sinne menee kaikki ja sieltä myös menee kaikki ; )



Ollaan miehen kanssa sovittu, että kun hän tienaa hieman enemmän kuin minä, niin minä voin vastaavasti kuluttaa hieman enemmän kuin hän.



Hyvin on sujunut

MUUTTAKAA OMILLENNE!!! Mitä luulette tulevaisuuden tuovan tullessaan?



Meillä on kerran " riidelty" rahasta. Tilanne oli vastaaa kuin 7:llä. Mies töissä minä opiskelin (aloitettiin suhde yhteisillä rahoilla kun molemmat opiskeltiin). Mies halusi käyttää enemmän omaa rahaa omiin asioihin. Minä totesin, että selvä. Mä muutan sitten muualle! Reiluun viikkoon ei puhuttu. Mies tuli lopulta pyytämään anteeksi, oli tajunnut miten tyhmä oli! Ja miten hankalaa elämä olisi kun minä opintotuella ja hän palkkatuloilla molemmat omilla eläisimme. " Joo en mä voi tulla mukaan kun mulla ei ole rahaa..."



Nykyään tilanne se, että mies tienaa 100% meidän tuloista. Minä olen hänen mukanaan maailmalla kotiäitinä _täysin ilman tuloja_. Ja kertaakaan ei ole mies valittanut. Päinvastoin. Sanoo usein mulle, että mee ostamaan jotain kivaa itsellesi :). Miehellä ei ole hajuakaan paljonko meillä on rahaa tilillä jne. Minä hoidan perheemme raha-asiat, kuten kaiken muunkin kotiin liittyvän, mies hoitaa rahan tienaamisen. Ja ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun mies on todennut, että ei voisi olla enää yhtään onnellisempi tähän nykyiseen järjestelyymme.



Eli meillä siis tosiaan jo 15-vuotta rahat menneet samalle tilille. Ja sieltä sitä molemmat ihan samalla tavalla käytetään. Jos tulee jotain isompaa (>500¿) jommalle kummalle, niin sitten neuvotellaan onko nyt vara ostaa, vai ostetaanko myöhemmin, vai otetaanko säästöstä.

jotka voi ohjata toiselle tilille?

Meillä mies on varautunut elättämään koko perheen. Ja jos minultakin tilille jotain menee, niin mies on aivan riemuissaan, kun rahaa tuntuu tulevan niin paljon. Näin siis äitiysrahakaudellani, kun mulla oli aika iso äitiyspäiväraha. Mutta meillä mies ei siis todellakaan valita, kun multa tulee nyt vähemmän, vaan iloitsee sitten siitä, jos multa jotain rahaa sinne lohkeaa.



Kyllä mies sentään sen verran ymmärtää, että jos mä hoidan sen lapsia kotona, niin ei multa voi samaan aikaan tulla palkkaa tilille. Ja sit toisaalta kyllä mies varmaan ottaa sen kunniatehtävänään, että saa perheen elätettyä.



Meillä asiaa varmasti auttaa myös se, että meillä on molemmilla samanlaiset kulutustottumukset, ja osataan elää varojemme mukaan.

jonne menee kaikki rahat. Eli lapsilisät, palkat ja kotihoidontuki. Ei me koskaan laskeskella erikseen miten paljo kummaltaki on sinne menny. Yhdessä käytetään kaikki rahat ja maksetaan laskut. Näin helpompi.

Vierailija:

Syy on aika karmea sillä jos toinen tilin käyttäjistä kuolee niin ei toinenkaan saa tililtä rahaa. milläs sitten elät... Minä en kysellyt asiasta tarkemmin mutta jotenkin asia jäi vaivaamaan...

sieltä ulos vaikka ne kuinka olisi lesken omia. Omansa saa kun pesänselvitys ja perunkirjoitus tehty.



Tätä tarkoitin sillä että leski ei voi nostaa sieltä yhetisetlä tililta MITÄÄN rahaa itselleen, vain ja ainoastaan vainajaa varten.

-26-

Jos miehelle ei kelpaa yhteiset raht periaate, niin ehdotappa yhden nuoremman ex-työkaverin systeemiä.



Hän oli tehnyt tyttöystävänsä kanssa kirjallisen sopimuksen, jonka mukaan hän maksaa vuokran ja tietyt laskut. Mikäli suhde ajautuu karille tyttö sitten on ko. summan velkaa ex-poikaystävälleen. Mikäli suhde jatkuu ja naimisiin menevät jne. ko. velkakirja muuttuu merkityksettömäksi, sillä velat ja varat ovat avioliitossa yhteisiä merkityksettömäksi. Ts. tuolla järjestelllä elämä on toisen opiskellessa tasa-arvoisempaa ja myöhemmin kun molemmat ovat töissä voidaan sitten miettiä eletäänko yhteisillä vai erillisillä rahoilla.



Ei ehkä paras mahdollinen ratkaisu, mutta yksi sellainen.



Itse en kyllä henkilökohtaisesti usko, että omat rahat peraatteella päästään ikinä tasa-arvoiseen ratkaisuun. Lisäksi mietityttää milä pohjalla suhde yleensäottaen on jos pitää omien rahojen perään niin tiukkaan kiinni pitää...

Molemmilla omat pankki- ja luottokortit, joita saa käyttää niin kun haluaa. Eipä olen 10 vuoden aikana tullut koskaan rahariitoja, molemmat tietää minkä verran voi kuluttaa ja jos on jotain isompaa niin siitä ehkä keskustellaan.



Mä olen ollut opiskelija ja kotiäiti, jollon mun tulot on ollu 0, nyt olen töissä mutta tienaan vähemmän kuin mies.



Miehen mielestä esim kotiäitinä olo on vähintään yhtä arvokasta kun hänen työnsään.

Minä olen nyt lasten kanssa kotona ja saan vain sen kotihoidontuen, mies tienaa.



AIna on ollut yhteiset rahat ja jos tarttee jotain hankkia, siitä jutellaan ja katotaan onko varaa.



Ei meillä mietitä kuka tienaa ja mitä, se olisi ihan hölmöä.

että jos on kotona lasten kanssa, niin voi olla yhteiset rahat koska mies käy töissä ja äiti hoitaa lapsia, niin tasavertaisesti " ansaitsevat" rahaa. Mutta kun minä " vain" opiskelen, niin mikä oikeus minulla sitten on miehen rahoihin..?

- se seiska

mutta mun miehen mielestä on ollut hienoa että olen halunnut opiskella (ja nyt saan hyvää palkkaa) enkä lopettaa kouluja lukion jälkeen. Hän haluaa motivoida mua ja haluaa että tunnen oloni hyväksi. Pitäiskö sääntö olla, että joko lopetat koulut, tai sitten opsikelet ja asut erillään perheestä jossain puljussa ja syöt makaroneja, kun mies asuu villassa lasten kanssa ja syö hyvin?

että jos on lapsia, on ihan oikeinkin vähän aikaa, ettei ole tuloja, koska osallistuu sillä lapsenhoitopanoksella, mutta ei ole kyllä kenenkään puolison velvollisuus rahoittaa opiskeluja. Ainahan voi mennä töihin, jos ei muuten voi osuuttaan maksaa.

mutta toi vois olla hyvä " kiristys" , että täytyykin sitten lopettaa opiskelut että voi mennä töihin että on varaa näihin meidän YHTEISIIN laskuihin...

ei se aina nii helppoa ole opiskelijallakaan kun tentit pukkaa päälle ja työharjottelut ja kaikki. Se on kuin tekis sitte kahta työtä.. Jos kokoajan tekee töitä opiskellessaan, niin mitenpä luulet miltä näyttää arvosanat sitten kun valmistuu...

Ja joopa joo, ei pitäs opiskella jos ei oo varaa.