Muistakaa että paras joululahja lapselle on raitis joulu

Entäs lapsettomalle?

Entäs jos ei juo kuin jouluna.

En anna lapsille viinaa, juon ne itse tietenkin.

Ostakoot omat viinansa.

Lasinen joulu on parasta mitä muistan. Isä oli aina mukavalla tuulella ja antoi rahaa kun oli vähän lasin pohjan merkintöjä tutkiskellut.

Mun lapsuuden paras joulu oli joulu jona sain koiranpennun.

Vanhempani btw ottivat alkoa joka ikinen joulu, ja tunnelma oli ihanan lämmin, iloinen ja rakas.

Ehkä voisi samalla pyytää raitista joulua vanhemmille ihmisille, ettei perheen lapset tule ryypiskelemään. 

Kyllä jouluna pitää vähän ottaa. Joulupöydässä vähän punkkua, joulusaunassa pari olutta, juustoa ja valkkaria, joulutorttuja ja terästettyä glögiä, sikari ja hyvää viskiä ja illan päätteeksi pieni iltamyssy.

Onneksi on varattu viiniä, olutta ja viskiä niin että pöydät notkuu.

Harvoin meillä lapset on humalassa, ihan muita lahjoja saavat

Tiesitkö, että jotkut osaavat ottaa alkoholia niin, että eivät ala räyhäämään tai kaatuilemaan?

Hyvä kun muistutit, hain lapsilta viinapullon pois. 

Onneksi minä olen tässä joulutaloudessa nuorin.

M31

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuuden paras joulu oli joulu jona sain koiranpennun.

Vanhempani btw ottivat alkoa joka ikinen joulu, ja tunnelma oli ihanan lämmin, iloinen ja rakas.

Lemmikki ei ole mikään joululahja. Koska tämä opitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuuden paras joulu oli joulu jona sain koiranpennun.

Vanhempani btw ottivat alkoa joka ikinen joulu, ja tunnelma oli ihanan lämmin, iloinen ja rakas.

Lemmikki ei ole mikään joululahja. Koska tämä opitaan?

Ja koska opitaan että jos perhe on muutenkin ottamassa lemmikin, ja kaikki (etenkin tietenkin vanhemmat) ovat valmiit vastuuseen, ei ole mitään väliä minä vuoden päivänä se koiranpentu kotiin saapuu.

Meidän perheessä juo vain lapset. Vanhemmat 68 ja 67 v. eivät suostu ottamaan edes pisaraa. Me lapset 45, 42 ja 35 v. joudumme hoitamaan juomapuolen yksin. Raskasta mutta jonkun on se tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuuden paras joulu oli joulu jona sain koiranpennun.

Vanhempani btw ottivat alkoa joka ikinen joulu, ja tunnelma oli ihanan lämmin, iloinen ja rakas.

Lemmikki ei ole mikään joululahja. Koska tämä opitaan?

Ja koska opitaan että jos perhe on muutenkin ottamassa lemmikin, ja kaikki (etenkin tietenkin vanhemmat) ovat valmiit vastuuseen, ei ole mitään väliä minä vuoden päivänä se koiranpentu kotiin saapuu.

Eli se voi ihan yhtä hyvin siis saapua jouluaattona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuuden paras joulu oli joulu jona sain koiranpennun.

Vanhempani btw ottivat alkoa joka ikinen joulu, ja tunnelma oli ihanan lämmin, iloinen ja rakas.

Lemmikki ei ole mikään joululahja. Koska tämä opitaan?

Ja koska opitaan että jos perhe on muutenkin ottamassa lemmikin, ja kaikki (etenkin tietenkin vanhemmat) ovat valmiit vastuuseen, ei ole mitään väliä minä vuoden päivänä se koiranpentu kotiin saapuu.

Eli se voi ihan yhtä hyvin siis saapua jouluaattona. 

Kyllä. Se oli pointtini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuuden paras joulu oli joulu jona sain koiranpennun.

Vanhempani btw ottivat alkoa joka ikinen joulu, ja tunnelma oli ihanan lämmin, iloinen ja rakas.

Lemmikki ei ole mikään joululahja. Koska tämä opitaan?

Kissani oli paras lahja ikinä. Se kulki matkassani opiskeluajat, seurustelun, vanhemmuuden ja oli lasteni ilonakin. 17v hän kulki rinnallani, kunnes oli pakko luopua.

En ole juoppo.

Harva lapsi sen vain valitettavasti saa. Monet ajattelee, että ei se mitään haittaa jos vähän olutta kalapöydän äärellä ja hieman viiniä kinkun kanssa, mutta totuushan on toinen. Lapsi aistii sen kyllä, että isä & äiti ei ole nyt ihan normaaleita itsejään. Lapsi kun esittelee lahjaksi saatuja lelujaan innoissaan, niin isä toteaa että "hieno on" ja kääntyy takaisin pöytää kohden ja nostaa lasia.

Niin valitettavaa!