Mitä mieltä olette sellaisesta jouluvieraasta joka ei juttele eikä juuri hymyile?

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti hänellä koittaa pian aika, kun pärjää vähemmällä lääkityksellä.

Mitäpä jos hällä ei ole lainkaan lääkitystä? Ajattelepa sitä. Ihme fiksaatio sinulla lääkityksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti hänellä koittaa pian aika, kun pärjää vähemmällä lääkityksellä.

Mitäpä jos hällä ei ole lainkaan lääkitystä? Ajattelepa sitä. Ihme fiksaatio sinulla lääkityksiin. 

Kysyttiin mitä mieltä. Minä taas en kysynyt mitä mieltä sä olet muiden vastauksista.

Jos hoputellaan, että sano sääki ny jotaki, niin ei taida olla mistään syvällisemmästä kommunikaatiosta kyse, jatkossakaan. Voikin olla itse helposti vaivautuva ilman tauotonta huulenheittoa. Pitää tutustua hauskoihin tarinankertojiin ja yksinpuhujiin.

Tiekun vinkkiä seurusteluun:

https://tieku.fi/ihminen/harvardin-tutkijoiden-vinkki-nain-saat-ihmiset…

Ovi säppiin, ei kutsua enää jatkossa. Vaivaannuttavaa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Kirjolla

masentunut 

ahdistunut

matala ÄO

kehitysvammainen

mutta eihän nuo haittaa mitään, minusta olisi ainakin kivaa seuraa. 

Tehdää vaikka palapeliä tai pelatkaa korttia tms. Ei tarvitse puhua, itseilmaisu on yliarvostettua.

Tai ottakaa kännit, niin ei haittaa ketään.

Totta vtussa täytyy olla jotenkin neuroepätyypillinen tai mieleltään sairas, ettei äidin/anopin/mummin/kummin pakottama ah, niin ihana sukujoulu jaksa kiinnostaa. Itse en ole mitään mainitsemistasi, enkä edes mies, eikä silti paljon naurata sukujuhlissa, joiden takia on joutunut heräämään viideltä, että ehtii natustamaan sitä kuivahtanutta kinkkua ja käynähtänyttä rosollia jonkun joulumamman pöytään, joka katetaan siihen aikaan, kun normaalit ihmiset vasta harkitsevat aamukahvin laittamista.

tuollainen on paras vieras ikinä. meillä ei tekopirteyttä ja ystävällisyyttä arvosteta. silloin on muukin vilunki mielessä. jos ei kelpaa omana itsenään, niin voi voi. ei hetkauta millään tavalla muiden mielipiteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuu olemaan tekemisissä puolison suvun kanssa? Joista ei ehkä erityisemmin välitä, mutta puolison mieliksi.

Juuri näin omalla kohdallani anoppilassa. Pyydettiin ja menin, sillä en halunnut loukata ketään jäämällä pois. 

Tunsin oloni täysin ulkopuoliseksi joulupöydässä ja kommunikoin varmaan minimimäärän, kohtelias toki olin. Olisin kuitenkin halunnut olla omassa kodissani, olen introvertti.

Piti tarkistaa, onko vanha ketju, johon olen itse vastannut, koska olisin voinut kirjoittaa täsmälleen samoilla sanoilla!

Ei minulla mitään puolison sukua vastaan ole, mutta heidän joulunsa on kovin erilainen kuin mihin olen tottunut, enkä tunne kuuluvani joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Melko rasittava tapaus jos koko ajan näyttää siltä että kaikki väkinäistä ja jokainen sana pitää kiskoa hohtimilla. Jätän mielummin huomiotta sellaisen ja annan möllöttää ihan omissa oloissaan. Ei maksa vaivaa. 

Hän luultavasti arvostaa sitä, että hänen annetaan olla rauhassa. 

Vierailija kirjoitti:

On ehkä väsynyt, ajatuksissaan, sosiaalisesti ylikuormittunut? Ymmärtäisin hyvin. Itsekin koen sukujoulut pakkopullana ja olen helpottunut, kun pääsen omaan rauhaan. 

Mikä ihmeen pakko on viettää sukujoulua tai sukujuhannusta tai suku-mitään jos yhdessäolo sukulaisten kanssa ei ole mukavaa/luontevaa

Ei sukulaisuus velvoita olemaan tekemisissä epämieluisten ihmisten kanssa

Minun Asperger-poikani on tuollainen. Hyvin ilmeetön on ja hänellä on Aspergerin liittyvää selektiivistä mutismia. Onneksi hyväksytään meidän ja tuttujeni joukkoon ihan sellaisena kuin on. 

Vierailija kirjoitti:

tuollainen on paras vieras ikinä. meillä ei tekopirteyttä ja ystävällisyyttä arvosteta. silloin on muukin vilunki mielessä. jos ei kelpaa omana itsenään, niin voi voi. ei hetkauta millään tavalla muiden mielipiteet.

😁

Vaivaannuttavaa. Perus kohteliaisuudesta voisi edes hymyillä ja osallistua keskusteluun sanomalla niin, no näinhän se on, samaa mieltä, yms.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien väkisin mukanaan kylään raahaama jälkikasvu jota ei kiinnosta pätkääkään pakkosukulointi vaan olisi mieluummin vaikka kotona pelaamassa? Yep, sellainen olin minä nuorena poikana.

Ja minä nuorena tyttönä.

Voisit pyytää häntä hymyilemään enemmän?

Riippuu ihan tilanteesta. Ymärrän hyvin, ettei jotain teinejä kiinnosta "boomereiden" jutut. Kuitenkin raahattu mukaan sukujuhliin, vaikka teini itse olisi jäänyt mieluummin kotiin. On muitakin tilanteita, jotka ymmärrän hyvin. Esim olet mukana avecina tilaisuudessa, jossa muut puhuvat aiheista, joista et tiedä yhtään mitään. Hymyillä toki voi välillä, vaikkei mitään sanoisikaan. Mä olen meidän lähisuvun juhlissa yleensä aina hiljaa, mutta johtuu siitä, että isäni ja siskoni rakastavat olla äänessä. Ja rakastavat myös puhua aiheista, joista mä en tiedä mitään. Paitsi sen, mitä olen sadat kerrat heiltä kuullut, mutta ei mulla ole edes mitään mielipiteitä näihin asioihin saati sitten mitään asiantuntemusta. Isäni, siskoni ja siskonpoikani ovat kaikki samalla alalla ja koska isä vielä 95-vuotiaanakin rakastaa puhua menneestä työstään ja urastaan, eipä mulla ole siihen mitään sanottavaa. Onneksi eivät edes odota, että sanoisin jotain. Toisenlaisessa porukassa voin olla hyvinkin puhelias, jos puheenaiheet on jotain sellaisia, mistä mulla on riittävästi tietämystä. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vieras. Rauhallinen joulu irvistelemättä paras.

Onko suomalainen negatiivisuus jo tällä tasolla että hymyilyä pidetään irvistelynä?

Suomalaisten ihmisten yleinen negatiivisuus lähentelee jo sairautta. Mielialalääkkeitä syö joka kymmenes. Ihmiset ei kestä edes itseään, toisista puhumattakaan. Aika surkeeta

Mihin sinäk8n tuolla kysymyksellä pyrit? Miten niin mitä mieltä, pitäisikö siitä edes olla mitään mieltä? Olen sitä mieltä että itse kysymys kuuluu sarjaan oudot kyselyt ja omituinen järjenjuoksu.

Sydän. Käyttäkää sitä, jos sellainen on hallussanne.