Mitä mieltä olette sellaisesta jouluvieraasta joka ei juttele eikä juuri hymyile?

Lienee jouluvieraallasi masennuslääkitys käytössä. Tuhoaa tunteet , niin ilon , kuin surunkin.Ymmärrä ap häntä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole seurallisia eivätkä tykkää smalltalkista. 

"Smalltalk" on suomeksi lörpöttelyä.

On se sairaus joka aiheuttaa ilmett ömyytta. 

Vierailija kirjoitti:

Lienee jouluvieraallasi masennuslääkitys käytössä. Tuhoaa tunteet , niin ilon , kuin surunkin.Ymmärrä ap häntä.

Vaikka sulla masislääke tuhoaa sun tunteet niin ei noin käy kaikilla muilla.

:D

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tuntisin oloni jokseenkin vaivautuneeksi. Ei tarvitse olla juttelemassa, mutta jos on naama happamana niin ihmettelen, mitä hän tekee kylässä. Eikö voisi vain jäädä kotiin möllöttämään?

Samaa mieltä. Olisi outoa olla tuollaisen seurassa. Olisi todella kiusallista, jos omassa kodissa olisi tuollainen vieras. Vaikka itsekin olen introvertti, niin en silti ole tuppisuu. Vaikka ei huvittaisi puhua, niin silti ymmärrän, että joissain tilanteissa se suu on saatava auki. Ei puhumista voi aina vastuuttaa muille. Esimerkiksi töissä palavereissa on pari henkilöä jotka eivät sano sanaakaan. Ei siis mitään. Kun tiiminvetäjä kysyy jotain, niin saa takaisin vain tuijotusta. Tuollaiset totaaliset tuppisuut laittavat vastuun päätöksistä muille ja tulevat muiden siivellä.

Lääkitty vihannes-tasolle, muttei ole itse tietoinen, koska on ujo. 

Mua ei haittaa, koska kiva kun pääsen purkamaan mieltä, on halvempi kuin terapeutti! 

Lähetä se meille.

Vierailija kirjoitti:

Joutuu olemaan tekemisissä puolison suvun kanssa? Joista ei ehkä erityisemmin välitä, mutta puolison mieliksi.

Juuri näin omalla kohdallani anoppilassa. Pyydettiin ja menin, sillä en halunnut loukata ketään jäämällä pois. 

Tunsin oloni täysin ulkopuoliseksi joulupöydässä ja kommunikoin varmaan minimimäärän, kohtelias toki olin. Olisin kuitenkin halunnut olla omassa kodissani, olen introvertti.

Ei joulubileet vaan hirvipeijaiset:

Setä kertoi: ei yhtään ois huvittanut lähtee (koska kankkunen), isänsä (mun pappa siis). Siellä sitä kylän hienompaa väkeä, jännittihän se. Kävi ottamassa ruokaa, hirvipullia, sohaisi siinä veitsellä ohi lautasen ja se pulla pyöri lattialla :) Koko vieraspaikka sitten, katsoi. ... Sanoi sit isälleen, et eiköhän me isä aleta tekemään kotiinlähtöä. :)

Tottakai sun täytyy ottaa se yleiseen tikunnokkaan ja esitellä muille muutamin vihjailevin sanoin, että on se outo, on se jumalallaa outo, kun se ei oo just kuin me hyvät ihmiset, eiks je?

epäkohteliasta möllöttää hiljaa

Meidän naapuri tulee meille kylään ja istuu isännään kanssa vastakkain . Sanovat juu ja niin ja ootkoi kuullut. Minö kun olen seurassa niin minä puhun ja puhun sydämestäni, minusta on hauska jutella vaikka itsekseni.

Muttan serkukset ovat tyytyväisiä kun annan vauhtia juttuihin.

Ensin vanhempia hauskoja koettuja tilanteita ja sitten lehtien tai uutisten uusiin artikkeleihin. Eihän aiinä mitään muuta tarvita.

On vanhoja ja nuoria jotka eivät osaa aloittaa keskustelua. Nuoret ovat tavattoman ujoja ja häpeävät kun tällainen aikuinen ihnminen alkaa viedä keskustelua eteenpäin.

Ujous on ok , mutta ylimielisyys on kauhistuttavaa, sitäkin olen kokenut. Silloin on parasta jättää henkilö oman ylpeytensä kanssa rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

On se sairaus joka aiheuttaa ilmett ömyytta. 

fahrin tauti

Hiljaisuus on ihan kivaa, yrmeys ei. Pitää kuitenkin vähintään osata ruokaa kehua ja joulut toivottaa, peruskohteliaisuudet. 

Osaan kyllä hymyillä, mutta puhua en niinkään. Vaikea keksiä aiheita, joista viitsisi sanoa mitään. Onneksi sukulaiseni kuitenkin tietävät ja ymmärtävät tämän.

M23 kirjoitti:

Osaan kyllä hymyillä, mutta puhua en niinkään. Vaikea keksiä aiheita, joista viitsisi sanoa mitään. Onneksi sukulaiseni kuitenkin tietävät ja ymmärtävät tämän.

Hiljainen ja hymyilevä olemus kuulostaa oikein miellyttävältä

Vierailija kirjoitti:

Hän on ujo mutta vaivautui paikalle teidän takia. Ole kiitollinen. Mää oon kans ujo ja hiljanen ja pahinta mitä mulle on sanottu on että sano ny sääkin jotain. Siinä vaiheessa hankkiudun lähtöä.

En ymmärrä, miksi pitäisi olla kiitollinen siitä että joku "vaivautuu" paikan päälle, mutta ilmeestä näkee ettei halua olla kylässä.



Jos sulle joku tuollainen kommentti on pahinta, mitä sulle on sanottu, niin aikamoisessa tynnyrissä olet elänyt.

Toivottavasti hänellä koittaa pian aika, kun pärjää vähemmällä lääkityksellä.

Melko rasittava tapaus jos koko ajan näyttää siltä että kaikki väkinäistä ja jokainen sana pitää kiskoa hohtimilla. Jätän mielummin huomiotta sellaisen ja annan möllöttää ihan omissa oloissaan. Ei maksa vaivaa.