Onko kuoleman jälkeen minkälaista siis sillä itse kuolleella
Luulen että sitä voi verrata aikaan kun sinua ei ollut ennen syntymääkään koska kun aivot kuolevat lakkaa kaikki tajunta ja aistit. Taivas höpötys on luotu siksi että se lohduttaa ihmisiä mutta raaka fakta on se että elämä loppuu kokonaan kuolemaan mikä siinä on niin vaikea käsittää?
Kommentit (89)
Maataan tuhansia vuosia haudassa, tukahduttava maakerros päällä, odottamassa viimeistä päivää.
Näin ainakin kristityillä.
Se on kirjaimellisesti uskon asia, mutta jos usko olikin oikeassa?
Ihminen tulee tyhjästä ja menee tyhjään.
Vierailija kirjoitti:
Se on kirjaimellisesti uskon asia, mutta jos usko olikin oikeassa?
Mikä niistä? Primitiiviset luolaihmiset ovat keksineet kaikenlaisia uskomuksia aina apinajumalasta toteemipaaluun.
Muistelen itse viimeksi kun kehoni kuoli kun henki lähti. Se oli aika legit fiilis kun nesteet valahtaa ulos ja kudokset pehmenee ja mätäneminen lähtee liikkeelle.
Meikäläisen sielu siirtyi ulos hapettuneesta majasta siihen hoodeille ja katselin hautajaisten seuraaminen oli huvittava kokemus.
Ikuinen elämä taivaassa tai ikuinen kauhu helvetissä.
Vierailija kirjoitti:
Muistelen itse viimeksi kun kehoni kuoli kun henki lähti. Se oli aika legit fiilis kun nesteet valahtaa ulos ja kudokset pehmenee ja mätäneminen lähtee liikkeelle.
Meikäläisen sielu siirtyi ulos hapettuneesta majasta siihen hoodeille ja katselin hautajaisten seuraaminen oli huvittava kokemus.
En usko tuota ollenkaan ne valoa tunnelin päässä kokemukset johtuu siitä että ihminen ei ole vielä aivokuollut mutta kun kuolee aivot ei toimi eikä koe mitään eikä tiedosta mitään. Tuo on keksitty tarina tai sitten tuo toinen minkä mainitsin. Olen kuullut sydänpysähdyksen saaneilta ihmisiltä tai hukkuneilta jotka on elvytetty takaisin eloon ovat kuvailleet kuolemaa että siitä ei tiedä mitään avaa silmänsä ja herää.
Samat ajatukset eli sen jälkeen ei ole yhtään mitään kuten ei ole ennen syntymääkään. Olisi kyllä aika karmaisevaa jos olisikin joku h#lvetti mihin vielä joutuisi jonkin melko mitättömän synnin takia.
Kenties se pitäisi tehdä sovinto itsensä kanssa eikä vatvoa / katua / jossitella yhtään mitään mennyttä ettei vaan käy niin, että ne jääkin kummittelemaan ikuisiksi ajoiksi kun itselleen ei ole antanut anteeksi eikä sovittanut / sovitellutkaan niitä asioita jotka on jäänyt jotenkin vaivaamaan tai auki.
Joo helvetti on lestadiolaisten pelottelua kun kuolee ihminen ei kärsi eikä tiedä mitään
kasvaako mummoille uusi kalvo vai miten ne neitsyet riittävät
Mutta ei se ihan sama ois kuin ennen syntymää koska ennen hedelmöitystä ei oo vielä olemassa. Kuoleman jälkeen on ollut elossa mut on kuollut. Oon kristitty joten mulla on sen mukaiset ajatukset mutta jos ajatellaan ateismin kannalta niin ei se oo ihan sama kuin ennen syntymää koska on eletty se elämä ja on sen muistot ennen kuin aivot maatuu.
Esimerkiksi sillä että jo raamatussa sanotaan kuolleet eivät tiedä mitään ja siihen yhdistetään kliinisesti kuolleena olleen ihmisen kokemus joka elvytettiin takaisin eloon vaikka nyt se hukkunut ihminen hän sanoi että taju lähti ja heräsi eli se aika siinä välissä oli maistiainen kuolemasta koska kuolemaa ei voi nimenomaan kuvailla mitenkään. Jos häntä ei olisi elvetytetty tai keretty elvyttää hän olisi jäänyt siihen tilaan.
Vierailija kirjoitti:
Ikuinen elämä taivaassa tai ikuinen kauhu helvetissä.
Ei kumpaakaan kuollessa, vaan vasta viimeisenä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Se on kirjaimellisesti uskon asia, mutta jos usko olikin oikeassa?
Kenen usko?
No miksi sitten edes kysyt? Havaitsen sinussa vielä pientä valoa jossakin, koskahan tuo mahtaa sammua? Elämän jatkumisen kannalta olisi hyvä puhdistaa kaikkea turhaa maailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Samat ajatukset eli sen jälkeen ei ole yhtään mitään kuten ei ole ennen syntymääkään. Olisi kyllä aika karmaisevaa jos olisikin joku h#lvetti mihin vielä joutuisi jonkin melko mitättömän synnin takia.
Kenties se pitäisi tehdä sovinto itsensä kanssa eikä vatvoa / katua / jossitella yhtään mitään mennyttä ettei vaan käy niin, että ne jääkin kummittelemaan ikuisiksi ajoiksi kun itselleen ei ole antanut anteeksi eikä sovittanut / sovitellutkaan niitä asioita jotka on jäänyt jotenkin vaivaamaan tai auki.
Nimenomaan pitää katua ja pyytää anteeksi ketä on loukannut. Kaikkea ei voi tajuta eikä tietää mitä on tehnyt väärin, niiden suhteen voi turvata Jeesukseen, joka antaa synnit anteeksi (toki nekin mitä katuu).
Ei oo kukaan tullut kertoon. Itsekin oon vielä elossa.
Se on noin