OoOoHAAVEILIJAT VIIKKOON 9OoOo

Toi mun edellä lähettämäni viesti oli siis sulle suunnattu...en huomannut otsikoida sulle.Eli jos toista vauvaa tekee teidän mieli, niin siitä vaan yrittämään..:)Meillä ainakin meni oikein hyvin kahden pienen kanssa ja tosiaan... se on hienoa .että he viihtyvät yhdessä niin hyvin.

Tango_n_Beibi:

Onko teillä kaikilla niin, että sinä olet se joka sitä vauvaa kuumeilee ja miestä käännyttää? Vai onko jollain mies se kuumeisempi?

Meillä on just noin eli meikäläistä vaivaa vauvakuume -miestä ei. Enkä ole juuri edes yrittänyt käännyttää; mieheni tuntien pistäisi kyllä ihan vihoviimeisen pisteen koko jutulle kauheen painostuksen alaisena.

Mutta olisi se plussatestin teko ja masun kasvatus -ja pieni tuhiseva nyytti sylissä kyllä ihana juttu!! Eikös se ole niin, että on hyvä olla unelmia ; ).

Löysin tämän vähän aikaa sitten ja nyt ajattelin liittyä mukaan. Saapi sitten nähdä, paljonko tulee kirjoiteltua, mutta yritän aina silloin tällöin.



Meillä tilanne sellainen, että itse olen työttömänä ja mies opiskelee. Itse tosin teen sijaisuuksia päivähoidossa, viime aikoina melkein joka päivä olen töissä ollut, joten ei tässä paljon ehdi työttömänä olla. Kevaallä tai kesällä miehen on määrä valmistua ja sitten tulee lähtö ensimmäisestä yhteisestä kodista, kun asutaan koulun asunnossa. Sen jälkeen olisi tarkoitus ehkäpä vuoden verran tehdä töitä ja asua isommassa kaupungissa (Tampereella) ennen kuin asetutaan lopullisesti maalle. Mutta eihän sitä tiedä, miten lopulta käy.



Mä olen vakaasti sitä mieltä, että lapsia saa tulla, kunhan ensin ollaan naimisissa, mies ei siihenkään ole oikein mitään sanonut. Häätkin on vasta alustavissa suunnitelmissa ensi vuoden syyskesälle. Ja kihloihinkin pitäisi ensin ehtiä. Yhdessä on oltu reilut kaksi vuotta.



Mulla vauvakuume lienee krooninen eli olen sitä potenut sitä niin kauan, etten muistakaan ja aina se vaan pahenee. ;-)

Aada:

Tuota kuparikierukan eettistä puolta olen myös miettinyt, mutta minua se ei häiritse.

Siis sori tyhmä kysymys, mutta mitä eettistä puolta?

Aika taasen vierehtää, eilen oli kuopuksen kummitäti kylässä ja ilta meni mukavasti turisten ja poikien kanssa oleillen.



Kiva kun olette kirjoitelleet ahkerasti, koitan vastaille gallupeihin ja kommentoida muitakin juttuja



Minä en oikeastaan voi kutsua itseäni himopenkkiurheilijaksi, koska en seuraa muita lajeja kuin jääkiekkoa ja jalkapalloa, niitäkään en oikein kerkeä seurata, kun pojat ovat vielä niin pieniä (odottelen, milloin saan penkkiurheilu kavereita)



Softis: Eka raskaus ja lapsi on aina eka, niin kyllä minun mielestä myös tämän kakkosen odotus ja vauva aika oli ihmeellistä ja ihanaa ja monessa suhteessa asiat mitä eteen tulivat olivat aivan uusia (sen verta erilaisia persoonia pojat ovat). Vauva-ajasta osasi nauttia enemmän, kun oli varmempi itsestä ja jotenkin rennompi sekä tiesi, että miten lyhyt aika se on.



Kinttunen: Osuit asian ytimeen, keväällä minun vauvakuume nousee potenssiin sata, molemmat pojat kun ovat kevät poikia (maaliskuussa syntyi esikko ja junnu toukokuussa) niin haikeus hiipii hiljaa mieleen...



Ehkäisystä: Kuopuksen syntymän jälkeen söin minipillereitä, jotka vaihdoin imetyksen loputtua e-pillereiksi, niitä ajattelin syödä sen aikaa, kunnes vauvaa ruvetaan yrittämään ja sen jälkeen varmaan laitan kierukan (meillä haaveissa kolme tai neljä lasta ja jos niitä neljä tulee, saavat kaksi seuraavaa tulla peräkkäin, jos meille niin monta lasta suodaan) Ja pillerit lopetan varmaan sitten kun viimeinen satsi loppuu ja sen jälkeen ihmetellään.



Meillä mies kuumeilee enemmän, minäkin sen kolmosen haluan, mutta mutta...haaveilen vielä vaan



Tosi ikävää herkkä, että mies noin päätti.



Olitte jutelleet siitä, että mies päättää milloin lapsia tulee/montako. Minä olen tässä poikkeus, minä olen meistä ollut se joka jarruttelee ja se joka päättää lapsiluvun, maksimissaan kaksi saa tulla, sitten ei enää yhtään. Mies haluaisi viisi tai enemmän lapsia, minulle se neljä on ehdoton maksimi.



Vielä tervetuloa kaikille uusille =)



Mareila

Olen 26-vuotias talla hetkella ulkomailla asusteleva vauvasta

haaveilija. Suomeen ollaan miehen kanssa muuttamassa taman

vuoden aikana ja omissa toiveissa olisi se oma kaaro kun kuviot kotimaassa saadaan kuntoon. Mies on sita mielta, etta ensin ne tyopaikat, sitten haat ja sitten vasta vauva. Toisaalta olen itsekin samaa mielta, mutta jotenkin vaan loydan itseni taalta lukemasta kaikkia mahdollisia vauva aiheisia juttuja, joten pakko kait se on myontaa, etta vauvakuume on iskenyt pahemman kerraan :-) Yksi valloittavan ihana vauvan mekkokin tuli jo kirpparilta ostettua (mieskin kylla halusi sen ostaa, joten jotain toivoa siis on!). Olen siis kait odotuksen odotuksen odottaja?! Mies ei viela mukana hommassa ja toisaalta omaankaan tilanteeseen ei ainakaan helposti vauva mahdu (olen 3 v. tyokomennuskella joka loppuu ensi syksyna ja sen jalkeen asetumme minulle uudelle paikkakunnalle, jonne valmistuu samoihin aikoihin oma koti). Uusi tyopaikka on siis loydettava ja on varmasti helpompaa kun ei ole raskaana... pitaa siis malttaa odottaa viela. Toivottavasti paastaan aloittamaan yritys 2008 aikana. Talla hetkella ehkaisyna pillerit, jota juuri hain 8 kk reseptin. Onneksi on tama pasta missa paasee purkamaan tata kuumeiluoloa!