OoOoHAAVEILIJAT VIIKKOON 9OoOo

suurempiin käännyttämisiin, mut vauva-aiheesta toki on keskusteltu, tottakai kun on jo pitkään oltu yhessä. Niin pöljältä kun se kuulostaakin, meidän parisuhde kukoistaa sillon kun välimatkaa on tuhansia kilometrejä. Menee meillä ihan mukavasti sillonkin kun ollaan saman katon alla, mutta nää etäpätkät meidän suhteessa vaikuttaa mieheen silleen, et se aina sillon tajuaa jonkin verran mitä sillä on kotona..Nytkin ollaan melkein vuosi taas etäsuhteessa. Se on vähän sellainen meidän suhteen syrjähyppy, et sillon on kaikki romanttisempaa ja jännittävämpää. Oottaa toista lomille kotiin ja sähköpostit sinkoilee pitkin päivää.



Mä sanoin sille ennen kuin lähti, et tän jälkeen pitää alkaa jo jotain tapahtuun, et mä en jaksa sitä, et aina toinen on jossain menossa. Jos tänkin jälkeen miehestä tuntuu, et taas pitää päästä reissuun niin saa mennä jo yksin. Mulla tulee siinä oma raja vastaan kun tuntuu, et mä jään sellaiseen stand by-tilaan tänne kotiin. Tottakai mulla on oma elämäkin johon oon varsin tyytyväinen, mahtavat kaverit, ei sairauksia jne. Mut tää mihin mä jään on nimenomaan sitä arkee, et käydään töissä, ollaan viikonloput joko keskenään tai kavereiden kans viihteellä, maksetaan laskuja ja käydään ruokakaupassa. Ja minä kuulun tähän arkeen.. jos jollain muulla on ollut mies rt-hommissa tai muuten etäsuhde niin tietää sen tunteen, mikä tulee kun alkaa miettimään, et miksi se haluaa minun tyköä pois jos rakastaa niin paljon kuin sanoo. Sitä vaan ei passaa miettiä kun siinä hajoaa pää. :) Ammatinvalinta kysymys, miestä lainaten.



Eipä silti, onhan noita etäpätkiä tullut meille munkin puolesta aika paljon, mut mä tiedän, etten halua enää lähtä ilman, et mies lähtee mukaan. Mä en ylipäätään halua lähtä vähään aikaan minnekkään. Viimeset 5 vuotta mä oon mennyt ja tullut sekä muuttanut melkein 10 kertaa. Nyt mä haluaisin vaan pikkuhiljaa asettua jonnekkin.



" Pieni" avautuminen ;)

Kinttunen: En voi sanoa täysin ymmärtäväni sun tilannetta, ku mulla on ollut etäsuhde vain vähän aikaa. Muutettiin hyvin joutuin samalle paikkakunnalle suhteen alettua, tosin oltiin sitä ennen 3 vuotta parhaita etäystäviä :)



Niin ja käännyttämisestä.. Mä en haluis joutua vinkumaan näin tärkeetä asiaa. Musta olis kaikkein ihaninta ja parasta, kun me molemmat haluttais, toivottais ja kuumeiltais lasta yhtä paljon, mut aina ei tietty asiat mene niinkuin haluaa. Mies onneksi kuitenkin tykkää lapsista ja haluaa niitä. Ongelma on siinä, että aika ei ole koskaan hänen mielestä sopiva, on ollut epäsopiva jo viimeiset kolme vuotta.



En tahtois pakottaa miestäni, mutta olen onneton näinkin. On niin kova kaipuu omaan perheeseen, ettei sitä muut tajuakaan kuin toiset kovasti kuumeilevat. Ja mä en kaipaa pelkkää raskautta tai nyyttiä, vaan perhettä monenikäisine lapsineen.. Sitä ihanaa hulinaa ja täyttymystä, jonka jonka lapset tuovat tullessaan.



Oon miettinyt sitäkin, kun mies haluaa kaksi, korkeintaan kolme lasta.. Riittääköhän se mulle.. Toisaalta aikaisemmin oon ajatellut että kaksi on hyvä, sitten siitä tuli kolme.. Nyt tuntuu jo, että neljä tai viisikään ei haittaisi yhtään :)



Miestä tietty huolettaa taloudellinen tilanne ja perheen elättäminene sitten ainoana töissäkäyvänä, kun minä haluan olla kotona lasten kanssa mahdollisimman pitkään. Tietenkin voi olla pakko käydä välillä töissä tienaamassa. Kun jotenkin sais miehen ymmärtämään, että onhan ne muutkin ihmiset tulleet toimeen, vaikka heillä lapsia onkin. Mut ei se varmaan edes halua vielä ymmärtää..



Mietittekö te koskaan sitä, että miksi haluatte lapsia? Mitkä on oman kuumeen motiivit? Paikkaako vauvankaipuulla vain oman lapsuutensa kokemuksia?



Mulla tulee joskus mietittyä sitä, että kuinka puhtaasti sitä haluaa vain pientä, yksilöllistä ihmisalkua, josta kehittyy omanlaisensa ihminen.. Joka voi olla kaikkea muuta kuin mitä minä olisin toivonut/halunnut. Tottakai lastaan rakastaa, oli hän mitä oli. Mutta pystynköhän hyväksymään ehdoitta, kun lapseni tekee ratkaisuja elämässään, jotka tiedän/uskon vääriksi? Pystynkö vain antamaan kokemukseni hänen käyttöönsä ja luottamaan hänen ratkaisuihinsa? Ja tukemaan sitten, jos/kun häneen sattuu tekemiensä väärien päätösten takia ilman motkotusta " mitä minä sanoin" tyyliin..?



Turhaan kait sitä liikoja tuollaisia miettii, mut toisaalta ei ole paljoa muutakaan tekemistä kun saa vain odotella ja kuumeilla :) No, kertokaas nyt te, mitä mieltä te olette asiasta :)



Sognatore

Piti vielä kirjoittaa sulle, että uskon etäsuhteen, varsinkin pitempiaikaisen ottavan voimille. Etenkin, kun alkaa olla siinä iässä, että haluaa asettua aloilleen ja perustaa sen perheenkin. Ja on varmasti rankkaa olla tavallaan " yksin suhteessa" , kun toinen on niin kaukana niin kauan. Mutta toisaalta teidän suhteenne punnitaan aika kovasti tuona aikana ja varmasti saatte hyvin vankan ja kestävän pohjan suhteellenne. Aina välillä varmasti on aikoja jolloin ei jaksa ajatella hyviä puolia asiasta, kun taas toisena päivänä kaikki on niin paljon helpompaa. Niin mulla ainakin on tämän vauvakuumeen kanssa.



Voimia sulle ja pura meille, jos tuntuu, että väsyy tilanteeseen. Kyllä kanssasisarien myötäeläminen kummasti piristää :)



Sognatore

Etäsuhteesta: Me elettiin ensimmäiset ajat etäsuhteessa, mies oli toisessa maassa. Joskus kaipaan niitä aikoja, koska jotenkin oltiin niin paljon rakastavaisempia silloin. No johtuu varmaan myös siitä, että se oli alkuhuumaa. Silloin toista kyllä kaipasi kovasti, mutta sitten kun taas nähtiin, se oli ihan juhlaa. Nyt on vaan tätä arkea... Mut mä oon kyllä niin läheisriippuvainen, ett pitkää etäsuhdetta en kestäis.



Lapsista: Mulle lapset on jotenkin aina ollu itsestäänselvyys, en oo ees miettinyt miksi niitä haluan. Ihan leikki-ikäisestä asti oon halunnu olla äiti isona. Jossain vaiheessa kaipasin vaan sitä pientä vauvaa, jota hoivata, mut sitten huomasin katselevani jo isompia lapsia miettien, että mun tytölläkin vois olla tollanen haalari ja oispa kivaa käydä lasten kanssa uimassa yms. yms. Esikoisen syntymän jälkeen oon alkanut jopa odottaa, että se nyytti kasvaisi ja sen kanssa voisi alkaa touhuta kaikkea. Hassua, miten sitä ajatteli, että kun saa sen vauvan, ett se vauvakuume ja lasten haluaminen vähentyy. Musta vaan tuntuu, ettei mun perhe oo vielä kokonainen, tarvitaan lisää lapsia=) Mä haluisin neljä tai viisi lasta, mutta mies on luvannut vaan kolme. Saa nyt sit nähdä.En ees tiedä miksi niin monta, jotenkin se vaan tuntuu oikeelta. Musta vaan tuntuu, ett äitiys on mun elämäntehtävä.... Oon koko ikäni hoitanut lapsia ja kai sekin osaltaa selittää miksi niitä niin ison liudan haluan.



Miehen käännyttämisestä vielä: Aada, meillä ihan sama tilanne, kun sitten tulin raskaaksi mies oli ihan onnessa kukkuloilla, vaikka olin joutunut ruinaamaan. En myöskään enää haluaisi ryhtyä samaan, koska jotenkin nyt tuntuu oudolta, että sellaisen show joutui pitämään saadakseen vauvan. Odotan, että mies tekisi aloitteen, mutta en tiiä jaksanko... mitenköhän vois silleen vaivihkaa herätellä vauvakuumetta miehessä?



Tämmöisiä tänään... mitäs teidän muiden haaveilioiden sunnuntaihin kuuluu?

Oltiin viikonloppu reissussa ja nyt on kiva olla kotona. Kyläilemässä ollessa tapasin 2 ihanaa pientä vauvaa ja oma vauvakuume pompsahti taas 30 astetta korkeemmaks :)

Ihana oli kattella, kun mies syötti puolivuotiaalle pojalle sosetta ihan vapaaehtoisesti... On ne vauvat vaan niin ihania :D



Eilen kun tultiin, niin selasin nopeesti ennen saunaa uusinta vauvalehteä. Selitinkin siinä sitten miehelle, mimmoset vaunut seuraavalle lapselle ostetaan. Mies oli kyllä ihan asiassa mukana ja vertaili hintoja ja vaunujen ominaisuuksia ;)

Oudolta kuitenkin tuntuu, että kahden vuoden päästä saatan olla ihan viimeisilläni raskaana tai ihan pienen vauvan äiti...

Toisaalta varaudun jo nyt siihen, että yritys saattaa kestää jonkun aikaa. Esikoista tehtiin 1,5 vuotta (ja oli 2 keskenmenoa) ja kuopustakin 7 kk.



Nyt on lähdettävä ruuanlaittoon...

Murunmamma; kirjoituksesi kuulostaa hyvin tutulta, noin ajattelen itsekin. Minä olen ison perheen kolmanneksi vanhin tyttö ja näin ollen aina hoidellut pienempiä. Nyt sitten vielä urakin on lasten parista. Äitini on aina ollut kotiäiti, kai siitä jonkinmoinen malli on jäänyt itselle. Minäkin olen aina halunnut oman perheen, olla äiti..



Minun sunnuntaini ei ole lähtenyt kovin hyvin käyntiin, riideltiin miehen kanssa. Kai me nyt ollaan siinä pisteessä, että saadaan molemmat miettiä jatketaanko enää yhdessä eteenpäin. :( Tämä on kyllä niin raastavaa, rakastan miestäni täydestä sydämestäni ja haluaisinm viettää elämäni hänen kanssaan, mutta sitten taas toisaalta en kykene unohtamaan näitä haaveitani ja mies taas ei tule vastaan, ei yhtään.. Mä oon ihan rikki.. Miks tämän täytyy olla näin vaikeata?



Parempaa sunnuntaita teille muille haaveilijoille!



Sognatore

(tulikohan nimi nyt oikein, anteeksi jos meni pieleen) Pikainen kommentointi, koska muru jo heräili aamupäiväunilta.



Tuo on tosi kurjaa tuo teidän tilanne, ja ymmärrän hyvin, koska oon ollu itse aika samanlaisessa tilanteessa. Exän kanssa tuli ero, syitä oli muitakin, mutta yksi oli juuri se, että mies ei halunnu lapsia ja mä halusin. Itkin ja vinguin, yritin selittää järkevästi ja rauhallisesti, mutta mikään ei auttanut. Toisaalta nykyisenkin kanssa asiasta tapeltiin, vaikka periaatteessa lapsista oli sovittu, ajankohdasta vain oli erimielisyyttä. Toivottavasti teidän tilanne selviäisi ja mies alkaisi ymmärtää miten tärkeää lapset sinulle ovat. Kurjaa erota, jos muuten asiat luistaa.



Parempaa sunnuntain jatkoa toivottelen

Kiitos! Minäkin toivon, että saisimme asiat selvitettyä. Tuntuu niin pahalta, jos eroamme asian vuoksi, jonka pitäisi olla ihana ja suhdettamme lujittava. Toivotaan, ettei tässä nyt niin käy. Joka tapauksessa me varmaan ollaan nyt jossain käännekohdassa..



On nyt vähän hiljainen olo, tuntuu vaikealta kirjoittaa, vaikka saankin teistä isoa lohtua. Menen vähän puuhailemaan jotakin, jos vaikka saisi muuta ajateltavaa..



Sognatore

Kyllä sen huomaa, et ikää tulee kun ei nuorempana ollut koskaan krapulaa vaikka ois kuinka paljon juonut. Tää hirvee olotila johtuu muutamasta siideristä ja parista salmiakkikossupaukusta..ei herran jestas..pääkin on niin kipee, et alta pois.



Sognatore, toivottavasti tilanne helpottuis..ymmärrän kyllä sun tunteet.



Nyt mä lähden taas toipumaan ja oottamaan, et tää olo joskus helpottais. Mulla yleensä vain pahenee iltaa kohden. :/

Kinttuselle paranemishali...krapula ei oo kivaa...!:(

Meiän sunnuntai on mennyt lasten ja miehen kanssa ulkoillessa ja... " ylllätys,yllätys" ...oon taas itkenyt miehelle,kun se ei tajuu mun vauvakuumetta!:/

Lupasin jo ,että yritän olla ajattelematta vauvahaaveita ja antaa aikaa miehelle asian kypsyttelyyn,mutta helpommin sanottu kuin tehty.

En haluis olla masentunut ja itkuinen,mutta kun tää turhauttaa mua niin paljon kun mies ei halua vauvaa...

Voisitteko lähettää mun miehelle vauvamyönteisiä ajatuksia...???Kiitos siskot!:)

Mitäs kuuluu? Itellä ei oo lomasta tietoja, päinvastoin opinnäytetyö on jumissa ja työhaastattelu on torstaina. :) Jepjep. Mä koitan sen saada tehtyä nyt silleen, et ku mies tulee 3 viikon päästä lomille niin ei sillon tarvis sitä näpyttää. Eli kolme viikkoo puhdasta vtutusta eessä. ;)



Mulla on kierto niin sekaisin, etten edes tiedä mikä kp on menossa. Kunhan täti nyt ei vaan miehen lomien aikaan rynnistä kylään. ;)



Oli muuten tosi hienoo, et viime viikon pinkka oli noinki pitkä, tehdäänpä tästä viikosta samanlainen!! :D

tovin olen jo lueskellut täällä, ja päätin ilmottautua mukaan. . Eli ikää on 27 vuotta, esikoinen 7 vuotias tyttö, toisen yritykseen lupa aloittaa kesällä ;). Kova on kuume, mutta pakko jaksaa hetki vielä odottaa. . Onneksi pääsen töissä ihastelemaan vastasyntyneitä aina aika ajoin ..

Tervetuloa joukkoon hurjaan! ;)



Meillä on täällä myös samassa tilanteessa olevia, eli yrityslupa on saatu esim. kesäksi. Mulla itellä on vielä odotuksenodotuksenodotus menossa, eli kuumeilen sitä, et sais yrittää junioria. :)

Tuli sitten yskä itsellekin. Esikoinen oli viikonlopun yskässä ja kuumeessa. Nyt höpöttää jo siihen malliin et taitaa terve olla. Yskää kyllä edelleen. Ihana kuunnella toisen selitystä ja vastailla kun on kipee olo. Ei tee paljon mieli puhua kipeällä kurkulla. Oon sit yrittäny muistuttaa et muistatko kun ite olit kipee ja halusit vaan levätä =) Sain kyllä jo yli tunnin huilatakin mutta alan jo nyt laskemaan tunteja millon mies tulee töistä. Ja tämä on siis vasta illalla klo19! Kuopus nukkuu päiväuniaan. Pitäis kyl jo herättää et nukahtas sit illalla paremmin. Taidan kuitenkin nauttia tästä rauhasta. Onneksi on olemassa Nalle Puh dvd:t =)



Huomenna olis kampaaja et sinne on kyl jotenkin selvittävä. Sunnuntaina olis myös reissuun lähtö et yritän pikaisesti parantua ja toivon ettei mieheen tauti edes tulis. Menee vielä koko reissu pieleen. Kahdestaan ollaan siis lähdössä =)



Yllätyin muuten muutama vuosi sitten kun oli tosi kova kurkkukipu ja kävin päivystyksessä niin lääkäri sanoi että ota särkylääkettä. Ei tullut mieleenkään et särkylääke auttaa myös kurkkukipuun!



huomenna... kera tyttösten 3v. ja 1v / kolmas tulee kun on tullakseen mutta edelleen siis enemmän haaveilu asteella kun mies ei halua vielä yrittämällä yrittää.Toisaalta itsellekin kelpais sellainen " vahinko" raskaus. Pidän kuitenkin kirjaa noista kuukautisista ja tuskailen kerran kuussa ;) piinaviikko on kuitenkin aika kutkuttavaa. Kai minä vielä haaveilijoihin sovin vaikka meillä mies antoikin luvan olla ilman ehkäisyä?



8/34-36

Laitoin vielä aloituksen tuosta että minne kuulun =) Ehkä olisi parempi mennä lepäämään kun näin vaikeaksi taas menee =)

Tässä sitä mukamas yritän väsätä päättötyön viimisiä sanoja. Taijampa olla vika sivuilla. Koko lopputyö potki miullakin päin ..., onneks soitti perjantaina luokanvalvoja, sain tsempattua itteeni, nyt se on melkein valmis. Meinasin palauttaa sen nyt hiihtoloman jälkeen... Ois myös muutama koe ens viikolla. Täytyis lukee.... ei vaa enää kiinnostais.



Ihana ilma muuten ulkona. Kävin tyttären kans aamulla jo ulkosalla, kun ei ollu MM-kisojakaa tänää. Ollaa niitten takia siirretty ulkoilua iltapäiviin. Mie oon nin himo penkkiurheilija. Onks muita?



Maanantai terkuin Tytikkä

mitä mä katon tv:stä on jääkiekko ja sitäki joskus. Mä oon ollut ite himourheilija ennen ja nytkin reenaan ihan harrastus mielessä, joten mulle on aina riittänyt, et oon ite harrastanut jotain lajia. :)



Huomenna...tämä meidän pinkka on lähinnä semmonen, et me haaveillaan siitä, et mies tai elämä muuten antais periksi ja pääsis yritystä koittamaan. Mehän nyt ei niin selkeesti näitä kiertojamme seurata jne. :) Et ihan ymmärrettävää jos haluat siirtyä tonne 3-kuumeilijoihin, koska siellä ollaan jo ihan tositoimissa. ;

Taidanpa uskaltaa mukaan tähän pinoon:



Ikää on 33 ja ensimmäinen lapsi on puolitoista. Viime aikoina on ruvennut vauvakuume vaivaamaan, ehkä senkin takia kun miehen kanssa ollaan puhuttu josko sitä toista ruvetaan kohta yrittämään. Mutta ainakin vielä siis ehkäisy kunnossa, jos katsellaan sitten keväällä.



Hieman pelottaa ajatus jo pelkästä " yrityksestä" , raskaus oli ensimmäisen kohdalla niin huimaa ja ihmeellistä aikaa, että onnistuiskohan se toisenkin kerran.



-s-

Kiva saada uutta porukkaa..se on varmasti tää kevät, mikä saa taas aikaan sen, et meidän pinkka on suosittu. :) Näin se meni viime vuonnakin.. :) Ja täällä sitä ollaan edelleen. ;)

Tervetuloa uudet kirjoittelijat. Kyllä se tosi on, että kevät kun alkaa lämmittää, niin vauvakuume nostaa päätänsä. Mullakin molemmat lapset on syntyneet tässä alkukevään korvalla, joten hiukan haikeeta fiilistelyä on ilmassa tällä hetkellä.



Vuosi ja 3 kk vielä ja sitten pääsen poistattamaan kierukan. Tuntuu pitkältä ajalta, mutta toisaalta taas ei sitä ole.

Ajatukset vaan pitäis saada johonkin muuhun, ettei ihan koko 15 kk mee pähkäilyyn mahdollisesta " kevätvauvasta 2009" ...



Mutta nyt on viikkosiivouksen aika, kun kuopus kattelee kiltisti piirrettyjä ja esikoinen on mummolassa.



Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille haaveilijoille!!