Kun puolison haluttomuus tekee kaikesta läheisyydestä kidutusta

sepä se kun joulunaki oltava varpaisillaan milloin toiselle sopii läheisyys ja miten nuppi kullaki hetkellä toimii

Vielä yksi keino tuli mieleen: mitä jos hetken aikaa asuisitte erillänne? Huomaisitte että kaipaisitteko toisianne vai helpottaako ahdistus kun toisen haluja tai haluamattomuuksia ei tarvitse ottaa huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vielä yksi keino tuli mieleen: mitä jos hetken aikaa asuisitte erillänne? Huomaisitte että kaipaisitteko toisianne vai helpottaako ahdistus kun toisen haluja tai haluamattomuuksia ei tarvitse ottaa huomioon.

Ei onnistu, kun ap:n pitäisi ensin tehdä päätös asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vielä yksi keino tuli mieleen: mitä jos hetken aikaa asuisitte erillänne? Huomaisitte että kaipaisitteko toisianne vai helpottaako ahdistus kun toisen haluja tai haluamattomuuksia ei tarvitse ottaa huomioon.

Meillä on omat asunnot vaikka paljon yhdessä aikaa vietetäänkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä yksi keino tuli mieleen: mitä jos hetken aikaa asuisitte erillänne? Huomaisitte että kaipaisitteko toisianne vai helpottaako ahdistus kun toisen haluja tai haluamattomuuksia ei tarvitse ottaa huomioon.

Ei onnistu, kun ap:n pitäisi ensin tehdä päätös asiassa.

Miksi sulle menee noin tunteisiin mun seksitön elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut kyllä ihan "normaali" seksielämä suhteen alussa. Vai mikä nyt olisi sopiva sana, tavallinen? Ja mies tosiaan itsekin kärsii siitä että hän ei kykene. Mä en tosin ihan ymmärrä että mikä se ongelma on. Hän vakuuttaa mulle että minussa ei ole mitään vikaa, mutta kun kaikki arvot on normaalit (hän on siis käynyt lääkärissäkin asian tiimoilta) niin en mä oikein tajua. Jos hän myöntäisi mulle että hän ei vaan halua mua enää koska syy x niin tää olisi niin paljon helpompaa, ero olisi ainoa vaihtoehto. 

Onko erektiolääkkeitä kokeiltu? Miehen päänuppi on sellainen, että jos ei seiso --> ahdistus --> ei ainakaan seiso --> ei halua edes yrittää, ettei taas tule pettymystä. Mutta jos kierteen saa viagralla tms. katkaistua, niin itseluottamus palaa ja peitto alkaa taas heilua.

Nimim. Been there

Mies ei ole toistaiseksi ollut halukas kokeilemaan lääkkeitä tähän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä yksi keino tuli mieleen: mitä jos hetken aikaa asuisitte erillänne? Huomaisitte että kaipaisitteko toisianne vai helpottaako ahdistus kun toisen haluja tai haluamattomuuksia ei tarvitse ottaa huomioon.

Ei onnistu, kun ap:n pitäisi ensin tehdä päätös asiassa.

Miksi sulle menee noin tunteisiin mun seksitön elämä?

Koska sydänmeni itkee verta puolestasi, kun tuhlaat elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut kyllä ihan "normaali" seksielämä suhteen alussa. Vai mikä nyt olisi sopiva sana, tavallinen? Ja mies tosiaan itsekin kärsii siitä että hän ei kykene. Mä en tosin ihan ymmärrä että mikä se ongelma on. Hän vakuuttaa mulle että minussa ei ole mitään vikaa, mutta kun kaikki arvot on normaalit (hän on siis käynyt lääkärissäkin asian tiimoilta) niin en mä oikein tajua. Jos hän myöntäisi mulle että hän ei vaan halua mua enää koska syy x niin tää olisi niin paljon helpompaa, ero olisi ainoa vaihtoehto. 

Onko erektiolääkkeitä kokeiltu? Miehen päänuppi on sellainen, että jos ei seiso --> ahdistus --> ei ainakaan seiso --> ei halua edes yrittää, ettei taas tule pettymystä. Mutta jos kierteen saa viagralla tms. katkaistua, niin itseluottamus palaa ja peitto alkaa taas heilua.

Nimim. Bee

Mies ei halua, sinä haluat. Kätevää!

Kehottaisin menemään seksuaali- tai pariterapiaan. Syyt voi olla niin moninaiset ja syvällä, ettei niihin edes mies itse pääse käsiksi. Monesti terapiaan patistaminen on myös viesti toiselle, että tälle asialle täytyy tehdä jotain. Että on tosissaan. Terapiassahan vaan tutkitaan ja ollaan asian äärellä ja pyritään ymmärtämään ja kohtaamaan, ei syyllistetä tai tarjota nopeita ratkaisuja. Ja jos toinen ei suostu, niin sitten se on tietty taas jonkinlainen viesti sulle

Ja yksi tai kaksi kertaa ei sitten yleensä riitä terapiassa. Mun mielestä sä ansaitsisi sen, että mies lähtee kohtaamaan asiaa sun kanssa. Vaikkei itse asia lopulta muuttuisikaan, niin ainakin olisitte yrittäneet, eikä tilanne jatkuisi aina vaan ihan samanlaisena. Voimia sulle, kuulostaa raastavalle! 

Minä en ole lääkkeitä ottanut puheeksi. Mies itse on sanonut että hän ei haluaisi niitä alkaa käyttää ainakaan toistaiseksi. 

Mä olen miettinyt tuota terapian ehdottamista, lähinnä jos tilanne jatkuu edelleen samanlaisena (tai  menee vain huonompaan suuntaan kuten tässä nyt koko ajan on käynyt). Vähän jo siihen suuntaan viittasin viimeksi kun keskusteltiin, sanoin että en tiedä että päästäänkö me tästä yhdessä yli. Tässä mietin jopa että uskaltaisinko laittaa tämän keskustelun linkkinä hänelle. En tiedä yhtään lukeeko hän tätä palstaa. Jos lukee niin varmaan tunnistaa tilanteemme. 

Sanot, että on puhuttu vuosi. Rehellisesti sanottuna ei kuulosta siltä. Et tunnu tietävän mitään miehen ajatuksista vaan arvailet täällä. Et ole ottanut puheeksi lääkkeitä, et terapiaa... Et uskalla puhua enempää jottei mies ahdistu lisää. Ei tuo ole oikeasti keskustelua, joka veisi eteenpäin. Mielestäni sinun täytyy tuoda tilanteen vakavuus asiallisesti esiin. Vaikka sitten linkkaamalla tämä keskustelu. Tuntuu ettei mies aidosti ymmärrä miten paljon kärsit tilanteesta. Jos tietäisi, hän ei dumppaisi keskustelua omalla ahdistuksellaan vaan itse tekisi asialle aktiivisesti jotain. Hakisi oma-aloitteisesti lääkkeet, ehdottaisi oma-aloitteisesti terapiaa.

Ei tässä voi olla kyse vain miehen ahdistuksesta jota pitää pelätä ja varoa. Kyse on myös sinun ahdistuksestasi joka on käsinkosketeltavaa ja riipaisevaa. En ymmärrä miten miehesi voi katsoa sitä tekemättä mitään. Ainoa selitys on se, että hän ei tiedä. Hän luulee että tilanne on sinulle ok. Silloin se ei muutu.  

No siis mä en ole aina osannut suhtautua tähän asiaan kypsästi ja rauhallisesti. Olen siis suomeksi ihan kiukutellut asiasta ja käyttäytynyt lapsellisesti. Senkään vuoksi en oikein enää uskalla ottaa asiaa niin puheeksi. Koska ne aiemmat tulee aina esille, enkä voi niille enää mitään. Olen anteeksi pyytänyt, mutta ne kaihertaa edelleen miehen mielessä. Ehkä meillä on nyt vähän sellaista dynamiikkaa että yritän kaikin tavoin sovitella menneitä syntejä, enkä voi enää näyttää kuinka paljon edelleen kärsin. 

Vierailija kirjoitti:

No siis mä en ole aina osannut suhtautua tähän asiaan kypsästi ja rauhallisesti. Olen siis suomeksi ihan kiukutellut asiasta ja käyttäytynyt lapsellisesti. Senkään vuoksi en oikein enää uskalla ottaa asiaa niin puheeksi. Koska ne aiemmat tulee aina esille, enkä voi niille enää mitään. Olen anteeksi pyytänyt, mutta ne kaihertaa edelleen miehen mielessä. Ehkä meillä on nyt vähän sellaista dynamiikkaa että yritän kaikin tavoin sovitella menneitä syntejä, enkä voi enää näyttää kuinka paljon edelleen kärsin. 

Siksikin terapia on oikea paikka jotta saatte ulkopuolisen avulla nuo aiempien keskustelujen aiheuttamat solmut avattua lisäämättä niitä ja pääsette sitten käsiksi juurisyyhyn. 

Mun mies kyllä aika ajoin haluaa. Tuntuu että ainoastaan silloin kun kassit alkaa oikeesti kivistää. Ei siis seksiä pelkästään ilon ja hauskan takia. Alkuun olin aktiivinen seksin ehdottaja mutta nykyään kärvistelen ja kihisen ja olen surullinen kun mies haluaa niin harvoin. Seksi on samaa kaavaa aina. Käsillä lämmittelyä, nopea akti ja yksi asento per sessio.  Ei koskaan ole ollut suuseksiä koko yhdessäolon aikana. Tuntuu etten sytytä häntä vaikka kekkaloin alasti naaman edessä. Puuduttavaa. Onneksi sentään voin hoidella itse itseni paremmin kuin hyvin.

Eihän miehen ole pakko pillua nuolla, jos ei halua. Eihän ole?

"Mies ei ole toistaiseksi ollut halukas kokeilemaan lääkkeitä tähän. "

Eli ei halua haluta ja/tai kyetä. Jonkinlainen murjotuksen ja kehollisen "mykkäkoulun" ääriaste. Riippumatta miten sanoo rakastavansa ja tykkää muuten läheisyydestä. Ei välttämättä tietoista itselleenkään tuo kuvio.

Minkälainen parisuhdehistoria hänellä? Villi veikkaus: Sinulla ap "värikkäämpi" seksuaalihistoria kuin miehelläsi.

Ymmärrän kyllä ap:ta, että ei ole helppoa puhua aiheesta (erektiohäiriöstä). Miehen erektio on arka aihe.

Ihmettelen kyllä hieman, miksi ap:n mies ei halua edes kokeilla lääkkeitä? Kun nimenomaan tuohon vaivaan ne erektiolääkkeet on tehty ja siinä olisi ratkaisu ongelmaanne. Hävettääkö miestä, vai mikä lienee syynä?

Jotenkin tuon asian voisit ottaa esille hienovaraisesti. Kerrot vaikka, että ihan puhelin/chatvastaanotolta voi helposti saada reseptin vaikka Sildenafiliin. Ja että erektiohäiriössä ei ole mitään hävettävää! Nuoretkin miehet voivat tarvita lääkettä vaikka jännityksen vuoksi.

Luulisi, että mies nyt voisi niitä lääkkeitä edes kokeilla, tai muutoin seksittömyys ei haittaa häntä yhtään ja voi jatkaa vaikka loputtomasti noin.

Ja läheisyys puutteessa ollessa todellakin on kidutusta.