8-vuotiaan ulkoilut. Keksiikö teillä tekemistä itse?

Vierailija kirjoitti:

Naapurin pojalla oli aikanaan samanlaista. Sitten poika keksi, että voi lähteä kotipihaa kauemmas ja kun oli kolmannen kerran kadoksissa, niin vanhemmat ymmärsivät, että poika ei pihassa valvomatta pysy.

On muuten aika kummallinen kokemus, kun hätääntynyt äiti soittaa ja kyselee lapsensa perään ja samalla syyttää, että jos teidän lapsi ulkoilisi, ei meidän lapsen tarvitsisi olla yksin.

Minun veli pyöräili 10 kilometrin päähän mummolaan kuusi vuotiaana. Kyllä kahdeksan vuotias voi jo liikkua vähän muuallakin kuin kotipihalla, moni käy karkki ostoksilla ihan itse, kun tuon ikäinen kulkee koulumatkan jo yksin 

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapset sanoo itse haluavansa happihyppelylle säästä huolimatta. Tosin enpä ole koskaan pakottanut, jos ei ihan joka päivä huvita. Silloin kyllä ulkoillaan, kun on siihen loistava sää eli vaikkapa lunta niin kyllähän silloin keksii vaikka ja mitä. Toki viihtyvät paremmin, kun on kavereita pihalla. Täällä nyt sattuu olemaan jopa lumettomia talvia, vesisadetta, kovaa tuulta ja usein tiet peilijäässä niin ei ihme jos ei aina huvita

Niin, ei aikuisiakaan huvita. Silti jostain syystä täällä ajatellaan, että aikuisen ei tartte mennä ulos jos ei huvita.

Näkee hyvin, mikä on kasvatuksen tulos kun lapsen on pakko mennä ulos vaikka aikuinen ei itse ulkoile. Tuloksena kasvaa aikuisia, jotka ei itse ulkoile ja pakottavat omat lapsensa yksin räntäsateeseen.

Vierailija kirjoitti:

Nämä tällaiset kyselyt ovat niin huvittavia. 80-luvulla ei olisi tullut kuuloonkaan, että vanhempi tulisi mukaan ulos.

Itse rakentelin lumesta lyhtyjä, linnoja, muita rakennelmia, eläimiä, lumiukkoa jne. Risuista ja havuista niille koristeita. Jäädytin myös leluämpäreissä ja kipoissa "jääpaloja". Laskin pulkalla ja liukurilla. Kävelin ja katselin luontoa ja eläinten jälkiä. Sateella pysyin sisällä.-

Nykypäiväkodissa on lapsilla toiminnanohjausta, aikuisen ohjaamia toimintatuokioita, ulkona leikittämisiä sekä jänniä retkiä.

Sitten kotona ollaan että ööö....ei oo mitään tekemistä pihalla.

Kannattaa hommata leikkikavereita sinne jostain leikkimään?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun miettii omaa lapsuutta, kuulostaa aika ankealta väkisin kökkiä ulkona. Voisiko lapsen kanssa lähteä ihan vaikka vain kävelylle? Kaikki lapset eivät ole sellaisia, että osaisivat itse itseään ulkona viihdyttää yksinään. 

Ulkoilu sinänsä oikein hyvä idea ja itsekin menen joka päivä ainakin pienelle lenkille. 

Ap ja muut täällä lasta pakottavat eivät useista kysymyksistä huolimatta osaa vastata siihen, miksi heidän itsensä ei ole pakko ulkoilla itsekseen joka päivä. 

Siksi kun siihen ei ole aikaa. Vaikka sen tekisi aivan pirun mielellään. 

Tämäkin on pötyä. Ajankäyttö on valintakysymys. Tälläkin hetkellä valitset palstailun ulkoilun sij

Pikkuvauvan voi laittaa vaunuihin ja lähteä ulos vaikkapa vauvan päiväuniaikaan. Tai jos haluaa ihan ypöyksin ulkoilla, laittaa mies olemaan tunnin päivässä lapsensa kanssa ja ulkoilee silloin.

Oliko vielä kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin pojalla oli aikanaan samanlaista. Sitten poika keksi, että voi lähteä kotipihaa kauemmas ja kun oli kolmannen kerran kadoksissa, niin vanhemmat ymmärsivät, että poika ei pihassa valvomatta pysy.

On muuten aika kummallinen kokemus, kun hätääntynyt äiti soittaa ja kyselee lapsensa perään ja samalla syyttää, että jos teidän lapsi ulkoilisi, ei meidän lapsen tarvitsisi olla yksin.

Minun veli pyöräili 10 kilometrin päähän mummolaan kuusi vuotiaana. Kyllä kahdeksan vuotias voi jo liikkua vähän muuallakin kuin kotipihalla, moni käy karkki ostoksilla ihan itse, kun tuon ikäinen kulkee koulumatkan jo yksin 

Tietenkin voi, kun on saanut siihen luvan ja on sovittu, minne menee ja koska palaa. Mutta mitä teet, kun lapsi lähtee omin päin seikkailemaan eikä ole aavistustakaan, onko mennyt naapuriin, lähikauppaan, junaradalle vai bussilla keskustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, eli tästä lähin voin vain poistua päivittäin yksin ulos ulkoilemaan tunniksi. Kiitos luvasta! En arvannut, että se olisi niin simppeliä.

Mikä estää?

Vauvapalstan päivystys ja suklaan syönti tositeeveetä tuijottaen.

Puolisoni lapsi ei osaa yhtään leikkiä yksin, ja se on todella hämmentävää. Vaikka aloittaisin hänen kanssaan leikin, mikä yhdessä sujuu hyvin, hän ei kykene jatkamaan yksin sekuntiakaan. Edes piirtäminen ei suju ilman seuraa. Hän jotenkin kerta kaikkiaan lamaantuu yksin. Jos hän näkee jossain toisen lapsen, toimii se magneetin tavoin. Leikkipuistossa hän aivan takuulla löytää jonkun kaveriksi, jos siellä yksikin muu on. Onhan se vähän surullista, kun mikään ei suju ilman seuraa, mutta sitäkään ei yksinkertaisesti aina voi tarjolla olla.

Omat lapseni ovat jo isompia, mutta kumpikin leikki myös yksin vaikka mitä, niin sisällä kuin ulkona. Höpötys vain kuului kun eläytyivät leikkeihin. Niin he ovat jo persoonaltaan aivan erilaisia.

Omassa suvussani on paljon tervehenkisiä ulkoilmaihmisiä. Yksikään ei kasvata lapsiaan niin, että laittaa väkisin lapset pihalle kellosta katsotuksi ajaksi ja itse ole sisällä.

Sen sijaan he retkeilevät, käyvät puistoissa, pyöräilemässä, hiihtämässä, laavulla jne yhdessä lastensa kanssa. 

Voi tuota yhtä Sherlockia neuvomassa muita, miten milloin tahansa voi vain lähteä ulos jos haluaa. Ensin sanoo, että yksinkin voi mennä, kunnes sinne otetaankin niin vauvat kuin taaperot, ellei sitten laita lapsen isääkin osallistumaan.

Jo aloittaja kertoi ulkoilevansa lapsen kanssa myös itse, mutta se taisi mennä ohi. Onhan se nyt ihan perusasia, että yksinkin on kenen tahansa hyvä osata viihtyä.

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Kuulostaa ikävältä laittaa lapsi yksin pihalle seisomaan räntäsateeseen. En ymmärrä mikä pointti tuossa on.

Kai sen verran mielikuvitusta pitää olla, että ei äidin tai isän pidä olla koko aikaa viihdyttämässä?

Juu, voi puhkoa parkkipaikalla naapureiden autoista renkaat, töhertää graffiteja seiniin, varastaa ohikulkevilta mummoilta lompakot, livahtaa lähikauppaan näpistelemään karkkia, mennä leikkipuistoon vapettamaan, karata pihasta meren/järven/joen rantaan ja hukkua, lähteä skeittilaudalla tai polkupyörällä moottoritielle ja jäädä auton alle.

Te kenen mielestä ei saisi laittaa yksin ulos, pitäisikö teidän mielestä aikuisen ihan leikkiä siellä pihalla lapsen kanssa? Me saatetaan samanikäisen kanssa tehdä viikonloppuna niin, että käydään yhdessä kävellen lähikaupassa ruokaostoksilla, jonka jälkeen lapsi jää yksinään joksikin aikaa takapihalle. Väärin vai? Kauppaan on puolisen kilometria, joten se olisi aika lyhyt ulkoilu sellaisenaan, toki itse minun pitää tulla sisälle purkamaan ostoksia jne. Erityisesti kun on nämä etelät säät mitkä nyt on, yksi pidempi ulkoilukerta on parempi, kuin mennä erikseen uudestaan, silloin selviää yksillä kuriksien pukemisilla, riisumisilla ja huuhteluilla.

Meillä tienataan ulkoilulla ruutuaikaa. Jos haluaa olla sisällä, saa olla, mutta sitten tehdään muuta. On toiminut mainiosti.

Vierailija kirjoitti:

Voi tuota yhtä Sherlockia neuvomassa muita, miten milloin tahansa voi vain lähteä ulos jos haluaa. Ensin sanoo, että yksinkin voi mennä, kunnes sinne otetaankin niin vauvat kuin taaperot, ellei sitten laita lapsen isääkin osallistumaan.

Jo aloittaja kertoi ulkoilevansa lapsen kanssa myös itse, mutta se taisi mennä ohi. Onhan se nyt ihan perusasia, että yksinkin on kenen tahansa hyvä osata viihtyä.

Tää on niin totta! Paras tapa oppia olemaan yksin on olla yksin pihalla räntäsateessa ja tuulessa katsellen ikkunasta sisälle, miten äiti on pienempien kanssa lämpöisessä kodissa. Tuolla tavalla ymmärtää, että yksinolo on aina paras ratkaisu, vaikka olisi kylmää ja märkää, koska äiti on näin päättänyt.

Ei tietenkään lasta tungeta yksin ulkoilemaan. Jos ei ole kaveria tai sisaruksia, niin tehdään kotityöt yhdessä ja lähdetään sitten yhdessä ulos vaikka kävelylle. 

On erittäin vanhanaikaista. Etkö muista omaa lapsuuttasi? Et sinäkään varmasti talvella yksin pihalla mitään tekemistä keksinyt. Ja aikuisetkin tekee ulkona vain lumitöitä ja käy korkeintaan kävelyllä, miksi lapsen pitäisi leikkiä ulkona huonolla säällä ja vielä yksin?

Eikä koululainen enää käytä kuravaatteita, koululainen ei ole enää mikään leikki-ikäinen. Koululainen keksii kyllä tekemistä kavereiden kanssa silloin kun haluaa, eikä sillä ole mitään merkitystä että vanhemmilla on joku ikivanha pinttynyt ajatus että joka päivä pitää olla pihalla tekemässä jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Kuulostaa ikävältä laittaa lapsi yksin pihalle seisomaan räntäsateeseen. En ymmärrä mikä pointti tuossa on.

Kai sen verran mielikuvitusta pitää olla, että ei äidin tai isän pidä olla koko aikaa viihdyttämässä?

Juu, voi puhkoa parkkipaikalla naapureiden autoista renkaat, töhertää graffiteja seiniin, varastaa ohikulkevilta mummoilta lompakot, livahtaa lähikauppaan näpistelemään karkkia, mennä leikkipuistoon vapettamaan, karata pihasta meren/järven/joen rantaan ja hukkua, lähteä skeittilaudalla tai polkupyörällä moottoritielle ja jäädä auton alle.

Porvoo?

Kyllä se useimmiten keksi jotain värkkäämistä. Toki itsekin usein olin ulkona mutten aina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi tuota yhtä Sherlockia neuvomassa muita, miten milloin tahansa voi vain lähteä ulos jos haluaa. Ensin sanoo, että yksinkin voi mennä, kunnes sinne otetaankin niin vauvat kuin taaperot, ellei sitten laita lapsen isääkin osallistumaan.

Jo aloittaja kertoi ulkoilevansa lapsen kanssa myös itse, mutta se taisi mennä ohi. Onhan se nyt ihan perusasia, että yksinkin on kenen tahansa hyvä osata viihtyä.

Tää on niin totta! Paras tapa oppia olemaan yksin on olla yksin pihalla räntäsateessa ja tuulessa katsellen ikkunasta sisälle, miten äiti on pienempien kanssa lämpöisessä kodissa. Tuolla tavalla ymmärtää, että yksinolo on aina paras ratkaisu, vaikka olisi kylmää ja märkää, koska äiti on näin päättänyt.

Juu räntäsateessa ja tuulessahan se ap kertoi lapsensa päivästä toiseen seisoskelevan. Siinä samassa lauseessa kun kertoi olevansa lasten sisarusten kanssa sisällä leipomassa pipareita. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Kuulostaa ikävältä laittaa lapsi yksin pihalle seisomaan räntäsateeseen. En ymmärrä mikä pointti tuossa on.

Kai sen verran mielikuvitusta pitää olla, että ei äidin tai isän pidä olla koko aikaa viihdyttämässä?

Ei tarvitse ollakaan, mutta ei ulkona voi säällä kuin säällä tehdä mitään kivaa. EI voi aina rakentaa lyhtyjä ukkoja jos lumi ei ole tarpeeksi märkää, ja jos se on liian märkää, sekin on huono. Vaikka olisi joku pulkkamäki tarpeeksi lähellä, ei sitäkään joka päivä kukaan jaksa kuukausikaupalla tehdä. Ei edes luistella tai hiihtää voi jokaisena päivänä. Eikä lapsella ole kivaa yksin, siis ilman kavereita, vanhempaa siinä ei tarvita, mutta kaverit tekee kaikesta tekemisestä mielekästä.

Ankeaksi on mennyt. Ennen kakarat piti käskeä sisälle mutta nyt on päinvastoin.