Lue keskustelun säännöt.
Miten niin lihavat syövät koko ajan
14.09.2008 |
Miksi laihoilla on se käsitys, että lihavat syövät jatkuvasti ?
Olin koiran kanssa lenkillä ja yksi mies ohi mennen tokaisi, että ja taas syömään kun kortiin pääset. Olen lihava, valitettavasti. Mutta olen viimeksi syönyt 14.30 normaalin ruuan. Kotiin tultuani join vettä 4 dl. Ei ole nälkä. Juon vielä illan aikana kupillisen kamomillateetä. En muuta.
Ihmetyttää vain tuo kun ihmisillä on ihme käsitys, että lihavat vain syövät ja löhöävät.
Kommentit (128)
Työ ei korvaa liikuntaharrastusta. Minä siivoan myös ja työpäivän aikana tulee kyllä askeleita mittarin mukaan 15 000-20 000, mutta se menee lähinnä terveysliikunnan piikkiin. Kun päivittäin liikkuu samalla rasituksella, niin kroppa tottuu siihen, eikä kunto kehity tietyn pisteeen jälkeen niinkuin ei kalorinkulutuskaan lisäänny.
Työn lisäksi treenaan 6 krt viikossa: lenkkeilen, tanssin ja teen lihaskuntosulkeisia. Tällä saa aivot tuuletettua ja työn jäykistämät lihakset balanssiin. Tärkeää on myös syödä pieniä annoksia ja usein. Jos syöt liian vähän, kroppa menee säästöliekille ja kuluttaa mahd. vähän energiaa. Paljon kuitua, hedelmiä, vihanneksia ja proteiinia ja kaikkia joka aterialla, niin johan aineenvaihdunta käynnistyy ja keho saa polttoainetta.
Liikkuminen raskaasti ilman kunnollista ravintoa ei tuota tuloksia, vaan tekee hallaa kehollesi. T: kiinteistön huoltaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on aivan uskomattomia väitteitä! Kumoatte energiaan liittyviä fysiikanlakeja. Kukaan ei voi olla laihtumatta, jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Period.
Lihavat kaiketi syövät itseltään salaa. Ja liikkuvat enemmän kuvitelmisssaan kuin oikeasti. Esim. tuo 116kg täti, joka painaa vetävällä askeleellaan maailmanennätysvauhtia pitkin ja poikin lääniä. OMG.
Että monet ylipainoiset napostelevat jotain huomaamatonta aterioiden välissä. Mutta ajatelkaa kuinka paljon kaloreita on jossain keksissä? Tai pasteijassa. Ja sokeria nyt ainakin pitäisi ylipainoisen välttää kokonaan!! Sen olen itsekin huomannut kun laihduin 10 kiloa, että sokeri ja valkoinen vehnäjauho ovat mun pahimpia vihollisia!!
Naposteluun sortuu helposti jos ei syö 3-4 h välein kunnon ruokaaa. Kunnon ruoalla tarkoitan ruokaa jossa on ravintoaineet kohdallaan. Ei niin että syö 5 dl perunamuusia ja pari lihapullaa... Välipalat ON tärkeitä, mutta niidenkin pitää olla hyviä.
Kävin työporukalla Vierumäen kuntotestissä ja sen mukaan kuntoni on hyvä, painoa oli tuolloin 75 kg ja pituutta 168 cm, ikää 31 vuotta. Lievä ylipaino siis. Olen tehnyt saman testin samassa paikassa kun olin 23-vuotias, silloin painoin 63 kg. Tulokset olivat kunnon osalta erittäin paljon huonommat.
Olen aina taistellut painon kanssa, olen ollut se "läski lapsi". Lukion jälkeen laihdutin n. 20 kg epäterveellisesti, paino pysyikin pari-kolme vuotta ihan hyvissä lukemissa, mutta hiipi sitten pikkuhiljaa takaisin. Yli 80 kilon se ei ole kuitenkaan mennyt kuin raskausaikoina.
Nyt imetän toista lastani ja eka kerrasta poiketen paino tuntuu tippuvan melko mukavasti (nyt 73 kg). Kiinnitän myös paljon huomiota syömisiin ja pikkuhiljaa karsin pois kaikkea turhaa. Imetys antaa puhtia painonhallintaan.
Vuosien mittaan olen huomannut ja vihdoin myöntänyt itselleni, että näillä geeneillä ja taustalla ei voi valehdella itselleen, että voisi syödä huoletta mitä tahansa. Koko ajan pitää tsempata, jotta pääsisi normaalipainoon ja vielä pysyisi siinä. Haluan myös olla lapsille esimerkkinä, etteivät he joutuisi kokemaan samoja asioita kuin minä. Toivon, että he oppisivat kotona oikean tavan syödä ja saisivat liikunnasta iloa ja nautintoa.
Tavoitteeni on hyvä kunto ja normaalipaino sekä terveenä pysyminen. Työtä ja itsekuria se vaatuu, mutta ei ole mahdotonta.
Olen 166 cm ja 98 kg (tai nyt pari kiloa alle, mutta tuo oli lähtöpaino), mutta nyt on suunta alas päin ja pysyvästi! (Lapsiluku täynnä ja kuopuskin jo 10 kk eli ei raskaudet eikä tämä loppuimetyskään enää esteenä.)
Itse suositterlen todella tuota *ruokapäiväkirjaa*, aina kun olen pitänyt sitä mulla on paino laskenut hienosti. Itse en ainakaan tunnusta kieltäväni mitään, vaan ihan rehellisesti myönnän, että joinain päivinä menee kaikenmaailman herkkuja ja liian isoja ruoka-annoksia. Niinä päivinä kun jaksan pitää päiväkirjaa, syön 5 ateriaa (aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala) ja terveellisesti tottakai, enkä santsaa. Tämä juuri siksi, että se kaikki täytyy kirjoittaa päikkyyn! Ja toinen on tosiaan, että tietoa terveellisestä syömisestä yms. on tässä vuosien varrella kertynyt paljon, olen semmoinen, että asiasta kuin asiasta etsin aina käsiini kaiken mahdollisen luettavan.
Tuo tuntuu hassulta että yleistätte, että kaikki lihavat pettävät itseään ja valehtelevat syömisistään. Ainakin minä myönnän ja tiedän mistä olen kiloni kerännyt, mutta vankka tavoitteeni on elämäntapamuutos niin, että laihdun ja pysyn tavoitteessani! Eikös se ole pääasia, että me lihavat edes yritämme, silloin joku aina myös onnistuu! Kohtuullista herkuttelua unohtmatta, eli totaalikieltäytyjäksi en edes aio.
Mutta minun keinoni on siis päiväkirja, ja pyrin lisäämään sen kirjoittamisen 6 päivään viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kamppailu kaatuu siihen ettei jaksaisi kokajan tehdä erilasia ruokia itselle ja muulle perheelle. itseäkin kiinnostaa kovasti karppaus, mutta se tarkoittaa sitä että on tehtävä kahdenlaista lisuketta ruualle ainakin, koska en voi vaatia, enkä halua, että peinet laspeni ja minun mieheni eivät söisi mitään hiilihydraatteja. eikä tuo mitään halpaakaan ole yhdelle tehdä kokoajan erilaista, mutta aion vakaasti siihen nyt ryhtyä.
ja toisaalta, minulla on ihan aikuisten oikeastikin todettu syy tälle ylipainolle. kilpirauhasen vajatoiminta, ja joka vasta nyt alkaa olla siinä tilassa että lääkitys on tasapainossa ja aineenvaihdunta alkaa toimimaan niin kuin pitäisi ja paino tippumaan. luojan kiitos se edes tajuttiin löytää loppuje n lopuksi sen ivailun sijaan, ja sain asianmukaista hoitoa.
kiva on sitten aina kuunnella kun muut paasaa että pitäis sunkin laihduttaa että olis terveellisempää.
no tiedänhän mä nyt sen herranjumala, ja riskit mitä siihen ylipainoon liittyy, mutta minkäs teet kun kroppa ei toimi niinkuin haluaisi ja kuuluisi. ei auta edes pyhä henki siinä sitten.
että näinkin voi olla.
on muuten aikalailla alihoidettu toi kilpirauhasongelma monen kohdalla, siinäkin yksi syy joka häviäisi kun viitsisi lääkärit siihen perehtyä ja uskaltaa hoitaa.
mutta nyt vasta alkaa olla minunkin kiva alkaa varsinaisesti kamppailla kilojensa kanssa kun oikeasti voin itse nyt asiaan vaikuttaakin.
Olen ollut teinistä asti elämäntapalihava. Tai no nuoreen aikuisikään olun vain pullukka mutta nyt jo painoindeksi huitelee 38 tuntumassa pahimoilleen. Juuri se kiire ettei olevinaan kerkeä syömään kuin kerran päivässä. Mutta eihän niitä naposteluja siinä lomassa huomannut.
Elokuun alusta tuli totaalinen kyllästys tähän elämään, nykyään kotiäitinä minulla on kuitenkin aikaa katsoa mitä suuhun menee, silloin kiireisenä yrittäjänä en oikeasti kerennyt päätäni tälläisillä vaivata. Niinä aikoina lihoinkin 10 kg joka vuosi.
Nyt on paino tippunut jo 10 kg. Syön nyt 5-6 ateriaa päivässä ja pieniä terveellisiä annoksia. Olen oikeasti ihan kyllästynyt herkkuihin, ei tosiaan tee enää mieli kun heräsi siitä horroksesta. Vielä pudotettavaa 35 kg. Minulla ei ole mitään kiirettä mutta nämä ruokatavat on tullut jäädäkseen, myöskin hyötyliikunta.
Nykyään kun jääkaappiin katsoo ei voi kuin ihmetellä sitä ruokamäärää, tuntuu ettei noita kukaan kerkeä edes syömään. Kauppaan menee puolet vähemmän rahaa joka todellakin pistää miettimään..
Ymmärrän täysin näitä ihmettelijöitä joilta se paino ei vaan tipu mutta tiedän että se päivä koittaa vielä kun hekin heräävät...
Nyt pidän siis ruokapäiväkirjaa ja kirjaan sinne joka aamu painon ylös. Paino tippuu koko ajan, noin 100-300 gr päivässä. Suunta on siis oikea. Olo on hyvä ja reipas, tiedän syöväni hyvin ja terveellisesti ja jos on pakko jollain herkutella niin teen sen, nykyään osaan luovia nämäkin asiat. Mikään ruoka ei ole kiellettyä kunhan muistaa kohtuuden.
Ruokavalioni on mietitty ravitsemusterapeutin kanssa, joten olen varma että syön hyvin jos joku sitä ihmettelee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lääkitykset (masennuslääkkeet erityisesti) hilaavat painoa helposti parikymmentäkin kiloa ylöspäin. Niin kauan kuin esim. kuuluisaa lihotuslääkettä (mirtatsapiini) syö, on painon pudottaminen todella haastavaa, eikä juuri keneltäkään onnistu.
Tämä ei ole oma puolustuspuheeni, vaan työssäni näkemää/kokemaa/oppimaa todellisuutta.
Sitten on vielä yksi juttu, että vaikka tässäkin ketjussa monet ylipainoiset tuovat esiin tietävänsä terveellisestä ruokavaliosta ja laihduttamisesta faktatietoa, niin todellisuudessa olen törmännyt moniin ylipainoisiin, joilla ei ole lähes mitään käsitystä esim. kuinka paljon energiaa tietyt ruoka-aineet pitävät sisällään. Tai kuinka paljon liikunnalla voi painonhallintaan/-pudotukseen vaikuttaa. Edukaatiolla konkreettisin esimerkein ja suunnitelmin todellista tietoa asioista voi lisätä ja näin myönteisesti vaikuttaa painonhallintaan.
Ovat silti ihan normaali painoisia.
Joskus oli Hesarissa jonkun kirurgin juttu, missä kertoi, ettei tiedä mitään sairautta joka toisi ylipainoa!
Eikä kaikilla lihavilla voi olla kilpirauhasissa vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni vauhdikkaasti "tavallisesti" kävelevähän oikeastaan juokseekin välillä.
20 kilsan maailmanennätys on n. 1, 5 h. Tämä av-mammahan kävelee samassa 18 km. Mieletöntä.
Mikään sairaus ei itsessään tuo ylipainoa mutta välillisesti kyllä. '
t. normaalipainoinen
Ovat silti ihan normaali painoisia.
Joskus oli Hesarissa jonkun kirurgin juttu, missä kertoi, ettei tiedä mitään sairautta joka toisi ylipainoa!
Eikä kaikilla lihavilla voi olla kilpirauhasissa vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sairaus ei myöskään aiheuta laihtumista, ei edes kilpirauhasen liikatoiminta. vaikka eräs silmälääkäri niin väittikin, ketäköhän tässä uskoisi...
kenelläkään ylipainoisella ei voi olla kilpirauhassairautta, eikä myöskään kenelläkän alipainoisella, itse asiaissa koko sairautta ei taida olla olemassa. minä tiedän! vaikka minulla ei olekaan kokemusta, mutta serkunkumminkaimanäpärä tiesi kyllä kertoa tästä.
Olen ollut 30vuotta elämästäni hoikka/normaali urheileva ihminen. Stressin, pco:n ja kilpirauhasen ja masennuksen yhteisvaikutuksesta lihoin 6kk 25kiloa!! Nyt niitä hitaasti pudottelen, mutta en koskaan enää sanoisi, että ihminen ei liho jos ei syö enemmän kuin kuluttaa. Olen nähnyt, mitä voi käydä jos hormoonitaso on ihan persiillään..
Tuosta 30min uinnista. Ok, itse olen uimari ja jos täysiä vedän, vedän n. 1300m puoleen tuntiin.. Tuosta aloituksen syömisestä. Mä pidin sisätautilekurille ja ravintoterapeutille ruokapäiväkirjaa ja ne sanoi, heti että syö enemmän! Mulla on ongelmana nyt se, että paino junnaa, koska en osaa syödä kuin yhdellä tavalla (tavalla jota 30 vuotta söin ja pysyin hoikkana). Ei ole ihan simppeleitä nämä painoasiat kuitenkaan. Vaikka niitä mielellään yksinkertaistetaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen vauvasta asti ollut läski, valokuvat todisteena.
6 v sitten painoin 90 kg, vaihdoin lakto-vegaani-ruokavalioon kalorinsaanti n 1000-1600 kcal/vrk riippuen fyysisen työn määrästä (olen lähihoitaja, työssäni joudun nostelemaan/siirtelemään potilaita, sänkyjä, kävelen lähes työpäivän ajan, ruoka/kahvitauoilla istun)
en omista autoa, kävelen/pyöräilen 6 km työmatkat.
3 kertaa viikossa käyn kuntosalilla, työni takia jo on tärkeä pitää selkä/vatsalihakset hyvässä kunnossa.
laihduin 2 vuoden aikana 74 kiloon. en yhtään enempää.
lääkärillä oli hyvä selitys asiaan:
koska rasvakudokseni määrä on suuri eli minulla on paljon rasvasoluja, solujen koko kyllä pienee tiettyyn rajaan asti, mutta itse rasvakudos ei vähene. tästä syystä voin laihtua vain tiettyyn kilomäärään asti.
selvennyksenä voi verrata: ihokudoskaan ei vähene, voi kyllä venyä ja kutistua mutta sen määrä ei vähene. tämän varmaan on huomannut moni laihduttaja.
koko tuon ruokavalion ajan olin ärtynyt, pahalla päällä. hemoglobiini laski, jouduin syömään rautaa, hiukset menivät huonoon kuntoon, tuli kalsiuminvajettakin
keskustelin oman, järkevän lääkärini kanssa ja päädyttiin siihen, että syön normaalia kotiruokaa (en ole koskaan ollut limsan/siiderin/mehujen/jäätelön/keksien ystävä, ja alkoholia en käytä lainkaan) ja kahdesta viikottaisesta suklaalevystä en luovu!
paino nousi reilun vuoden sisällä nykyiseen 95 kiloon, kuntoilen ja liikun edelleen samaan tapaan kuin aiemminkin, olen tyytyväinen elämääni, hiukseni palautuivat parissa vuodessa upeiksi, ihoni kunto parani.
ympäristöni kyllä oli kauhuissaan lihomisestani, miehet eivät kuulemma enää vilkaisekaan minuun ja miten jaksan työssäni yms yms yms
no, jaksan paljon paremmin kuin "laihana" aikanani, miehet tykkää edelleen ellei jopa vähän enemmänkin.
Eli laihtuminenkin on rajallista ja mielestäni tärkeintä on se miten ihminen voi, onko itsellä hyvä olla
Itse asiassa jotkut pikkulinnut saattavat syödä ennen talvea jopa kaksi kertaa oman painonsa verran päivässä joten ehkä "läskärit" syövät kuin linnut... Toi kuusi km/puolessa tunnissa oli tosi hyvä. Olisi siinä ulkomaalaisilla ihmettelemistä kun suomalainen 116 kiloinen amatsooni päästelisi olympialaisissa kaikkien ohi... Poliittisesti korrekti selostajakin puhuisi "isosta kilpailijasta"...
itseäkin kiinnostaa kovasti karppaus, mutta se tarkoittaa sitä että on tehtävä kahdenlaista lisuketta ruualle ainakin, koska en voi vaatia, enkä halua, että peinet laspeni ja minun mieheni eivät söisi mitään hiilihydraatteja. eikä tuo mitään halpaakaan ole yhdelle tehdä kokoajan erilaista, mutta aion vakaasti siihen nyt ryhtyä.
Ei karppaus tarkoita ei kaikille hiilareille. Ei se pahaa tee lapsillekaan syödä jotain muuta kuin pottua, riisiä ja makarooooonia lisukkeena.
mutta ei ne kilokaan ihan itestään tule. Ehkäpä te olette joskus lihottaneet itsenne?
Pakkohan niiden läskien eteen on joskus syöty. Moni ei kehtaa tunnustaa syövänsä piilokaloreita tai sitten eivät tajua syövänsä niitä piilareita.
ainakin menneisyydessä syöneensä liikaa? Tämä sun kommentointisi on koulukiusaustasoa, kun toisia pitää "kouluttaa ymmärtämään heikkoutensa". Tottakai joskus on tullut syötyä liikaa, mutta kokonaisuudessaan ylipaino syntyy yleensä vuosien ja vuosien aikana, ja välillä painonnousu pysähtyykin. Tämän keskustelun aloitus kritisoi sitä, miksi kuvitellaan ylipainoisten syövän jatkuvasti kaikkia herkkuja. Eihän se pidä paikkaansa vaan suurin osa ylipainoisista syö yllättävän normaalisti ja ne pienet valinnat tapahtuvat vain silloin tällöin ja pikkuhiljaa. Ei kukaan ylipainoinen, aikuinen ihminen mätä sipsipussia joka ilta tai viineriä joka kahvikupin kanssa. Pieni ylimääräinen energia-annos silloin tällöin (vaikka pari ylimääräistä herkkuleipää viikossa) kerää vuosien, vuosikymmenten saatossa lisämassaa turhan paljon.
mutta ei ne kilokaan ihan itestään tule. Ehkäpä te olette joskus lihottaneet itsenne?
Pakkohan niiden läskien eteen on joskus syöty. Moni ei kehtaa tunnustaa syövänsä piilokaloreita tai sitten eivät tajua syövänsä niitä piilareita.
Tunnen moni paljonkin ylipainoisia (BMI 30-40) ja itselläkin BMI jo melkein 30, ja kukaan meistä ei syö jatkuvasti herkkuja vaan enimmäkseen katsoo, Suurin osa ylipainoisista syö viinerin kerran vuodessa jossain kutsuilla, ei käytä voita leivän päällä ja maitokin on rasvatonta jo valmiiksi. H
kuluttaa vaikka vaan sohvalla maaten n.2500kcal päivässä.
Ton 2500kcal kokoon saadakseen saa syödä tosi hyvin ja vaikka vähän herkutellakin.
Lihavat ei vaan koskaan syö oikeastaan mitään ja jos syövät niin tosi terveellisesti... Säästöliekilläkin ylipainoinen ihminen kuluttaa tosi paljon kaloreita. Ilmeisesti se että ihminen laihtuu jos se kuluttaa enemmän kuin saa energiaa, ei päde reilusti ylipainoisiin.
Katsoiko kukaan läskileikkaus tjsp. ohjelmaa viime viikolla? Siinä oli joku 200kg (pitää syödä yli 3000kcal/päivä ylläpitääkseen tuollaisen painon!!) painava nainen joka ihan silmät kirkkaina selitti sitä miten hän ei edes syö mitenkään epänormaalin paljon tai ahmi roskaruokaa ja pillitti kuinka ihmiset katsovat inhoten häntä...
Ymmärrän täysin raskaudesta ja/tai surusta aiheutuvan reilun lihomisen, mutta en sitä että naama peruslukemilla väitetään itselle ja muille ettei se paino putoa vaikka kuinka urheilee ja syö terveellisesti. Hyvänä esimerkkinä tämä 6km/30min spurttailija. Luulis että tolla painolla ja vauhdilla ois lonkat aika romuna jo.