Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aasian tsunamista 20 vuotta. Maailma ei unohda aaltoa, joka vei 200 000 ihmistä haudoilleen. 😢😭😭 Muistatko tsunamin? 🌊
21.12.2024 |
Suomalaisia kuoli 179. Joistakin perheistä kuolivat kaikki tai jäi lapsi tai toinen vanhemmista eloon. Saattoipa perhe olla Thaimaassa juuri silloin vain siksi, että oli saanut matkan joltakin lahjaksi.
Lentokoneet toivat viikosta toiseen ruumisarkkuja Helsinki-Vantaalle. Torvi soitti surusävelmän ja ruumisautojen letka lähti hiljaa liikkeelle...
Ainoa eloonjäänyt sai Suomeen postia Thaimaan viranomaisilta: Sormus, lompakko, passi... Joskus kadonneesta ei löytynyt jälkeäkään.
Siis tuo talvi 2004 - 2005 oli aivan kamala! Onko av:lla ihmisiä, jotka muistavat nuo kauheat ajat?
Kommentit (420)
Vierailija kirjoitti:
Muistan. Suomessa oli juhlapäivä, eikä ketään päättäjiä ollut töissä. Mää ihmettelin miten koko maailma (mulla oli BBC-kanava) puhui Tsunamista, ja Suomen mediassa ei sanaakaan.
Eduskunta oli joululomalla, eikä kukaan päivystänyt maailman tapahtumia. Lopulta Thaimassa vierailulla ollut Sauli Niinistö sai toimivan puhelimen ja soitti vihaisen puhelun Suomeen. Meiltä vastattiin, että ei ole tullut yhtään ilmoistusta Khao Lakista suomalaisilta. Niinistö vastasi, että Khao Lakia ei ole enää.
Sitten saivat Finnairin koneet lentämään pelastamaan ja hakemaan suomalaisia.
Yle myös nukkui.
Siitä asti on joku ollut vartiossa Suomessakin, jos vaikka sota sattuisi syntymään.
Miten niin Khao Lakia ei ole enää? Eihän ne aallot yltäneet kuin rannoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun asuin Vantaalla, niin keskellä iltapäivää joulun jälkeisenä arkipäivänä joku nuori nainen toisen kanssa kulki itkien. En tiedä liittyikö tapaukseen, mutta hyvin mahdollista.
Lentokenttävastaanotoista tulee mieleen ne puulaatikot, minkä sisällä arkut oli, ei siis ollut pelkkää arkkua ruumisauton kyydissä kuten yleensä, vaan arkku oli sellaisessa puulaatikossa, missä se oli kuljetettu Suomeen. Sama homma Järnefeltin Kehtolaulusta, mikä siis soitettiin siellä tilaisuudessa, tulee aina tsunami ja hautajaiset mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Muistan. Suomessa oli juhlapäivä, eikä ketään päättäjiä ollut töissä. Mää ihmettelin miten koko maailma (mulla oli BBC-kanava) puhui Tsunamista, ja Suomen mediassa ei sanaakaan.
Eduskunta oli joululomalla, eikä kukaan päivystänyt maailman tapahtumia. Lopulta Thaimassa vierailulla ollut Sauli Niinistö sai toimivan puhelimen ja soitti vihaisen puhelun Suomeen. Meiltä vastattiin, että ei ole tullut yhtään ilmoistusta Khao Lakista suomalaisilta. Niinistö vastasi, että Khao Lakia ei ole enää.
Sitten saivat Finnairin koneet lentämään pelastamaan ja hakemaan suomalaisia.
Yle myös nukkui.
Siitä asti on joku ollut vartiossa Suomessakin, jos vaikka sota sattuisi syntymään.
Ylellä kyllä tuli ensimmäiset uutiset tsunamista jo Tapaninpäivänä aamuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä, että moititaan ja mollataan sitä että Suomessa muka olisi toimittu hitaasti tsunamin jälkeen. Suomalaisethan evakuoitiin tuhoalueilta ensimmäisten joukossa ihan muutamassa päivässä. Mitä valtiojohdon olisi pitänyt tehdä näiden valittajien mielestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.
Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.
se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.
Muistan uutiset tv:stä. Kattelin, että jaahas, tuollaista on tapahtunut toisella puolella maapalloa. Eipä hetkauttanut muuten, tai vaikuttanut mun elämään. En ole yliempaattinen ihminen, joka suree tuntemattomien kohtaloita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.
Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.
se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.
Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.
Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.
se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.
Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?
Olen eri, mutta vaikka surra?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.
Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.
se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.
Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?
Olen eri, mutta vaikka surra?
Surra, eli käytännössä mitä?
Eihän sureminen ja kouluun meneminen estä toisiaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.
Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.
se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.
Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?
Olen eri, mutta vaikka surra?
Mikä on oikeaoppinen tapa surra?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.
Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.
se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.
Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?
Olen eri, mutta vaikka surra?
Mikä on oikeaoppinen tapa surra?
No ei ainakaan se, että on niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, niin kuin tuossa sanottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.
Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.
se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.
Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?
Olen eri, mutta vaikka surra?
Surra, eli käytännössä mitä?
Eihän sureminen ja kouluun menemine
ei se 25-ikäinen enää koulussa ollut tuolloin vaan töissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.
Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.
se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.
Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?
Olen eri, mutta vaikka surra?
Surra, eli käytännössä mitä?
Eihän sureminen ja kouluun menemine
Mistä sä ton koulun repäisit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.
Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.
se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.
Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?
Olen eri, mutta vaikka surra?
Eipä niiden tavallisten asioiden tekeminen estä suremista. Todennäköisesti ihminen suree, vaikka ulkopuolisten silmin näyttäisi aivan tavalliselta. Se, että menee kouluun tai töihin pian läheisen kuoleman jälkeen voi olla itselle helpompaa, kun saa jotain muutakin ajateltavaa ja tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.
Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.
se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.
Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?
Olen eri, mutta vaikka surra?
Mikä on oikeaoppinen tapa s
No ei ainakaan se, että on niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, niin kuin tuossa sanottiin
Eihän ulkopuoliset voi tietää sitä, että mitä henkilö itse todella tuntee, ulkopuolisille saattaa vaan näyttää siltä että henkilö olisi kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka se ei ole totuus. Saattaa olla hyväksikin tehdä niitä ihan tavallisia asioita.
Alue: Aihe vapaa
Ei