Aasian tsunamista 20 vuotta. Maailma ei unohda aaltoa, joka vei 200 000 ihmistä haudoilleen. 😢😭😭 Muistatko tsunamin? 🌊

Ei

Vierailija kirjoitti:

Muistan. Suomessa oli juhlapäivä, eikä ketään päättäjiä ollut töissä. Mää ihmettelin miten koko maailma (mulla oli BBC-kanava) puhui Tsunamista, ja Suomen mediassa ei sanaakaan.

Eduskunta oli joululomalla, eikä kukaan päivystänyt maailman tapahtumia. Lopulta Thaimassa vierailulla ollut Sauli Niinistö sai toimivan puhelimen ja soitti  vihaisen puhelun Suomeen. Meiltä vastattiin, että ei ole tullut yhtään ilmoistusta Khao Lakista suomalaisilta. Niinistö vastasi, että Khao Lakia ei ole enää.

Sitten saivat Finnairin koneet lentämään pelastamaan ja hakemaan suomalaisia.

Yle myös nukkui.

Siitä asti on joku ollut vartiossa Suomessakin, jos vaikka sota sattuisi syntymään.

Miten niin Khao Lakia ei ole enää? Eihän ne aallot yltäneet kuin rannoille.

Muistan kun asuin Vantaalla, niin keskellä iltapäivää joulun jälkeisenä arkipäivänä joku nuori nainen toisen kanssa kulki itkien. En tiedä liittyikö tapaukseen, mutta hyvin mahdollista. 

Ai se tsunami kuljetti ne ihmiset haudoilleen asti? Aika kätevää!

Lentokenttävastaanotoista tulee mieleen ne puulaatikot, minkä sisällä arkut oli, ei siis ollut pelkkää arkkua ruumisauton kyydissä kuten yleensä, vaan arkku oli sellaisessa puulaatikossa, missä se oli kuljetettu Suomeen. Sama homma Järnefeltin Kehtolaulusta, mikä siis soitettiin siellä tilaisuudessa, tulee aina tsunami ja hautajaiset mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Muistan. Suomessa oli juhlapäivä, eikä ketään päättäjiä ollut töissä. Mää ihmettelin miten koko maailma (mulla oli BBC-kanava) puhui Tsunamista, ja Suomen mediassa ei sanaakaan.

Eduskunta oli joululomalla, eikä kukaan päivystänyt maailman tapahtumia. Lopulta Thaimassa vierailulla ollut Sauli Niinistö sai toimivan puhelimen ja soitti  vihaisen puhelun Suomeen. Meiltä vastattiin, että ei ole tullut yhtään ilmoistusta Khao Lakista suomalaisilta. Niinistö vastasi, että Khao Lakia ei ole enää.

Sitten saivat Finnairin koneet lentämään pelastamaan ja hakemaan suomalaisia.

Yle myös nukkui.

Siitä asti on joku ollut vartiossa Suomessakin, jos vaikka sota sattuisi syntymään.

Ylellä kyllä tuli ensimmäiset uutiset tsunamista jo Tapaninpäivänä aamuna.

Aki Sirkesalo perheineen taisi mennä tuossa tsunamissa. 

En ymmärrä tätä, että moititaan ja mollataan sitä että Suomessa muka olisi toimittu hitaasti tsunamin jälkeen. Suomalaisethan evakuoitiin tuhoalueilta ensimmäisten joukossa ihan muutamassa päivässä. Mitä valtiojohdon olisi pitänyt tehdä näiden valittajien mielestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Muistan uutiset tv:stä. Kattelin, että jaahas, tuollaista on tapahtunut toisella puolella maapalloa. Eipä hetkauttanut muuten, tai vaikuttanut mun elämään. En ole yliempaattinen ihminen, joka suree tuntemattomien kohtaloita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?

Ap on tollo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?

Olen eri, mutta vaikka surra?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?

Olen eri, mutta vaikka surra?

Surra, eli käytännössä mitä?

Eihän sureminen ja kouluun meneminen estä toisiaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?

Olen eri, mutta vaikka surra?

Mikä on oikeaoppinen tapa surra?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?

Olen eri, mutta vaikka surra?

Mikä on oikeaoppinen tapa surra?

No ei ainakaan se, että on niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, niin kuin tuossa sanottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?

Olen eri, mutta vaikka surra?

Surra, eli käytännössä mitä?

Eihän sureminen ja kouluun menemine

ei se 25-ikäinen enää koulussa ollut tuolloin vaan töissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?

Olen eri, mutta vaikka surra?

Surra, eli käytännössä mitä?

Eihän sureminen ja kouluun menemine

Mistä sä ton koulun repäisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?

Olen eri, mutta vaikka surra?

Eipä niiden tavallisten asioiden tekeminen estä suremista. Todennäköisesti ihminen suree, vaikka ulkopuolisten silmin näyttäisi aivan tavalliselta. Se, että menee kouluun tai töihin pian läheisen kuoleman jälkeen voi olla itselle helpompaa, kun saa jotain muutakin ajateltavaa ja tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?

Olen eri, mutta vaikka surra?

Mikä on oikeaoppinen tapa s

No ei ainakaan se, että on niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, niin kuin tuossa sanottiin

Eihän ulkopuoliset voi tietää sitä, että mitä henkilö itse todella tuntee, ulkopuolisille saattaa vaan näyttää siltä että henkilö olisi kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka se ei ole totuus. Saattaa olla hyväksikin tehdä niitä ihan tavallisia asioita.