Aasian tsunamista 20 vuotta. Maailma ei unohda aaltoa, joka vei 200 000 ihmistä haudoilleen. 😢😭😭 Muistatko tsunamin? 🌊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka tunnistettiin dna:n avulla oli varmaan vertailu-dna oma vanhempi.

Mutta mites sitten ne lapset joiden vanhemmat kuoli tsunamissa myös? Tai lapset jotka oli adoptoitu?

 

Hampaat, sormenjäljet ja ei DNA -tunnistusta tarvitse tehdä henkilön vanhemman kanssa, kyllä se onnistuu kaukaisemmankin sukulaisen kanssa. 

Lapsista ei yleensä ole hammastietoja mistä tunnistaa eikä sormenjälkiäkään välttämättä saada.

Dna-tunnistus tehdään yleensä vanhemman kanssa, koska se on luotettava tunnistusmenetelmä, koska biologisen vanhemman kanssa yhteistä perimää on aina noin 50 prosenttia. Kaukaisempia sukulaisia taas ei lähdetä testailemaan, koska yhteinen perimän määrä on paljon pienempi eikä siten enää luotettava tunnistusmenetelmä.

Ja tosiaan, entä ne adoptoidut lapset, joista ei ole hammastietoja eikä sormenjälkiä? Tällöinhän yhteistä perimää ei yleensä ole edes kenenkään sukulaisen kanssa.

Sisarus voisi teoriassa olla myös luotettava dna-tunnistuksessa, mutta jos sisaruksia ei ole niin sitten on vaikeampaa. Sisaruksissa on sekin ongelma, että rekombionaation vuoksi sisarusten yhteisen perimän määrä on satunnaista ja vaihtelee noin 35-60 prosentin välillä.

Serkut tai isovanhemmat taas ei kelpaa vertailu-dnaksi, koska heillä yhteistä perimää on paljon vähemmän ja määrät on sellaisia ettei niistä voi suoraan ja luotettavasti päätellä henkilöiden sukulaisuussuhdetta.

Mitä sitten?

Jaa

Vierailija kirjoitti:

Sisarus voisi teoriassa olla myös luotettava dna-tunnistuksessa, mutta jos sisaruksia ei ole niin sitten on vaikeampaa. Sisaruksissa on sekin ongelma, että rekombionaation vuoksi sisarusten yhteisen perimän määrä on satunnaista ja vaihtelee noin 35-60 prosentin välillä.

Serkut tai isovanhemmat taas ei kelpaa vertailu-dnaksi, koska heillä yhteistä perimää on paljon vähemmän ja määrät on sellaisia ettei niistä voi suoraan ja luotettavasti päätellä henkilöiden sukulaisuussuhdetta.

Ja jos on adoptio niin ei auta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?

Olen eri, mutta vaikka surra?

Missä määritellään se, mitä läheisen kuoleman jälkeen saa tai ei saa tehdä?

Sakko mennä harrastuksiin? Nähdä kavereita?

Vierailija kirjoitti:

Muistan uutiset tv:stä. Kattelin, että jaahas, tuollaista on tapahtunut toisella puolella maapalloa. Eipä hetkauttanut muuten, tai vaikuttanut mun elämään. En ole yliempaattinen ihminen, joka suree tuntemattomien kohtaloita.

Sama kuin Haitin maanjäristys 

Yleensä se dna vertailua varten halutaan lähimmältä sukulaiselta, yleensä isältä tai äidiltä. Tai sitten lapselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

Mistä ihmeestä päättelet että ei olisi ollut moksiskaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Ei välttämättä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samalla yläasteella yhden oppilaan perheestä katosi tsunamissa toinen perheen vanhemmista ja kaksi sisarusta, ilmestyi kuitenkin normaalisti kouluun.

Ei varmaan ollut moksiskaan. Näitähän kuulemma oli.

se on torjunta keino, samoin oli naapurin tytär kun isänsä kuoli tapaturmaisesti kotona. Oli niinkuin mitää ei olisi tapahtunut, nyt vasta liki 3v jälkeen käy terapiassa ja purkaa tapahtunutta. On 25v ikäinen.

Mitä läheisen kuoleman jälkeen sitten mielestäsi pitäisi oikein tehdä?

Olen eri, mutta vaikka surra?

Missä määritellään se, mitä läheisen kuoleman jälkeen saa tai ei saa teh

Pidetään suru aika

Miten sitten se määritellään, että mitä suruaikana voi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten se määritellään, että mitä suruaikana voi tehdä?

Saa nähdä ystäviä mutta vain muutamia ja ei liian usein. Kouluun tai töihin meno ei ole sopivaa ainakin viikkoon tai kahteen, kotoa saa poistua kauppaan viiden päivän kuluttua ja muille asioille viikon kuluttua. Kirjastossa ja pankissa saa käydä kuiden päivän kuluttua.

Mikä edes on suruaika?

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten se määritellään, että mitä suruaikana voi tehdä?

Eipä sitä kukaan voi määritellä. Typerää arvostella sitä mitä joku tekee tai ei tee, oma asiahan se on.

Oli niin surullista, varsinkin ne kuolinilmoitukset pitkin kevättä ja kesää lehdissä missä oli useampi perheenjäsen

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten se määritellään, että mitä suruaikana voi tehdä?

Kai tuossa oli pointtina se, että jos jatkaa elämäänsä ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut eikä käsittele tapahtunutta mitenkään, niin siitä voi seurata ongelmia myöhemmin. Tehköön jokainen mitä lystää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten se määritellään, että mitä suruaikana voi tehdä?

Kai tuossa oli pointtina se, että jos jatkaa elämäänsä ihan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut eikä käsittele tapahtunutta mitenkään, niin siitä voi seurata ongelmia myöhemmin. Tehköön jokainen mitä lystää.

Tämähän perustuu vain sen ulkopuolisen oletuksiin että toinen olisi jatkanut elämäänsä niin kuin ei mitään, jos on mennyt töihin tai kouluun pian tapahtuneen jälkeen. Todellisuudessahan tämä ulkopuolinen ei sitä voi tietää mitä se läheisensä menettänyt tuntee tai käsittelee.

Netissä oli kuvia rannoilta löytyneistä tavaroista, oli passeja, henkilökortteja ja sitten tunnistamista varten kuvia vainajien päällä olleista vaatteista, koruista jne.

Mikä tsunamissahan kuolemisesta oikeastaan oli niin erilaista?