Miksi ihmiset tuntuu vihaavan niin paljon taidetta?

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään tietyistä taiteilijoista ja teoksista, eiköhän kaikilla ole oma maku mitä tykkää katsoa tai haluaa seinälleen.

Se että joku teippaa banaanin seinään ei ole minun käsitys taiteesta, nykytaiteilijoista monet tekevät kokeellisia töitä, interaktiivisia teoksia ja ääniteoksia, noilla on varmasti faninsa, mutta ei ole minun juttu.

Onko se taidetta että joku askartelee happy meal paketteja uuteen uskoon ja myy niitä muutamalla sadalla? Ja jonkun siivooja on viemässä niitä kierrätykseen, koska ne näyttävät roskilta. Tuollaisia juttuja kun lukee niin ei hirveästi arvosta kyseisen teoksen tehnyttä taiteilijaa.

Kierrätyshän on erittäin ekologista ja tuollainen lisää myös merkittävästi luovuutta. Taiteella on monta muutakin funktiota, kuin olla esteettistä tai palvell jotakin yksittäistä preferenssiä tai perversiota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään tietyistä taiteilijoista ja teoksista, eiköhän kaikilla ole oma maku mitä tykkää katsoa tai haluaa seinälleen.

Se että joku teippaa banaanin seinään ei ole minun käsitys taiteesta, nykytaiteilijoista monet tekevät kokeellisia töitä, interaktiivisia teoksia ja ääniteoksia, noilla on varmasti faninsa, mutta ei ole minun juttu.

Onko se taidetta että joku askartelee happy meal paketteja uuteen uskoon ja myy niitä muutamalla sadalla? Ja jonkun siivooja on viemässä niitä kierrätykseen, koska ne näyttävät roskilta. Tuollaisia juttuja kun lukee niin ei hirveästi arvosta kyseisen teoksen tehnyttä taiteilijaa.

Kierrätyshän on erittäin ekologista ja tuollainen lisää myös merkittävästi luovuutta. Taiteella on monta muutakin funktiota, kuin olla esteettistä tai palvell jotakin yksittäistä preferenssiä tai perversiota

Vähän niinkuin teelajejakin on kaikenlaisia ja silti jotkut juovat kahvia ja kolmannet energiajuomia, neljännet vettä. Mutta vihataanko teenvalmistajia? Ei. Taiteilijuuden vihaaminen on yksinkertaisesti kateutta

Se Purran maalaus oli aivan fantastinen

Miten poliitikot ovat syyllisiä?

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään tietyistä taiteilijoista ja teoksista, eiköhän kaikilla ole oma maku mitä tykkää katsoa tai haluaa seinälleen.

Se että joku teippaa banaanin seinään ei ole minun käsitys taiteesta, nykytaiteilijoista monet tekevät kokeellisia töitä, interaktiivisia teoksia ja ääniteoksia, noilla on varmasti faninsa, mutta ei ole minun juttu.

Onko se taidetta että joku askartelee happy meal paketteja uuteen uskoon ja myy niitä muutamalla sadalla? Ja jonkun siivooja on viemässä niitä kierrätykseen, koska ne näyttävät roskilta. Tuollaisia juttuja kun lukee niin ei hirveästi arvosta kyseisen teoksen tehnyttä taiteilijaa.

Se on kuitenkin aika subjektiivista se taide, että mistä sitä tietää miten tarkasti siivooja katsoi ja miten kohdillaan näkökyky hänellä ees on tuossa happy meal paketti keississä. Paha sanoa kun täytyisi nähdä itse teos eikä vaan sitä miten joku siihen reagoi

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sitä ihmiset alkaa vihaa kun siihen humppaan laitetaan rahaa. Taiteen kuuluisi elättää itsensä.

Niin, no vihaahan ihmiset tuillaeläjiäkin, vaikkei se kaikissa tapauksissa hirmu järjellistä olekaan.

Taide on siitä ongelmallista, ettei sille ole aivan helppoa määrittää käyttöarvoa, ellemme puhu ilmiöiksi tai instituutioiksi nousseista yksilöistä, jolloin markkina-arvon määrittää ennenkaikkea taiteilijan nimi ja hänen töidensä keräilyarvo. Taiteen kaupallinen menestys on kuitenkin suhteellisen sattumanvaraista. Taitavia taiteilijoita on enemmän, kuin taiteen myymisellä toimeentulevia taiteilijoita. 

Sanoisin, että kaikki taide ammentaa samasta lähteestä, tosin hyvin eri tavoin. Esimerkiksi taidemaalaus on jotakin konkreettista, runous jotakin abstraktimpaa. Runouden kielikuvat ja ajatukset kuitenkin luovat lukijassaan uusia ajatuksia ja tuntemuksia, aivan kuten maalauskin, ja nämä voivat kantaa hedelmää aikojen kuluessa, mutta miten arvottaa, tai edes tunnistaa tälläista rahallisin määrein? Keskinkertainenkin maalaus päätyy yleensä seinälle ja saa antaa itsestään monille, mutta mihin päätyvät keskinkertaiset runot? 

Mitä kauemmaksi taide siirtyy "tästä maailmasta", mitä epäsuoremmin se antaa itsensä, sitä vaikeampi sille on määrittää rahallista arvoa ja käyttöhyötyä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sellaistakin arvoa olisi, mutta sen tunnistaminen tai arvioiminen käy vaikeammaksi. Mitä kauemmaksi siirrytään arkijärjen pintakerroksista, sitä enemmän taide myös vaatii vastaanottajaltaan. 

Oman määritelmäni mukaan taide on inspiraatiota tai pyrkimystä ilmentää jotakin sellaista, jonka me kaikki alitajuisesti tiedostamme, jota kohden me kaikki kuljemme, mutta jolle vain osa ihmisistä on laajemmin vastaanottavaista. Ja mitä emme vielä ymmärrä, sitä emme osaa arvostaa, tai sitä saatamme pyrkiä arvostelemaan. 

Voisi ehkä myös sanoa, ja tämä ketään väheksymättä tai aliarvioimatta, että "yksinkertainen" taide myy paremmin kuin "monimutkainen" taide. Muutaman soinnun pop on suositumpaa kuin monimutkaiset sinfoniat. Molempia kuitenkin tarvitaan, molemmat ovat taidetta, toinen vain kulkee lähempänä maanpintaa.

Myös sellainen taide joka on vasta nousemassa "kansakuntien sydämiin", on monesti ajassaan epäsuosittua. Näin on käynyt monille suurille taiteilijoille ja miksei myös ajattelijoille. Aivan kuten ihmisen ymmärrys maailman matemaattisesta luonteesta syvenee kun hän opiskelee matematiikkaa, samoin hänen ymmärryksensä maailman taiteellisesta luonteesta syvenee sitä enemmän, mitä enemmän hän harrastaa taidetta. Mieltymys ja ymmärrys myös useimmiten monipuolistuu. 

Mitä enemmän "taiteellinen silmä" avautuu, sitä enemmän ihminen alkaa nähdä taidetta ympärillään, myös aivan arkipäiväisissä asioissa ja ilmiöissä. Elämästä tulee taidetta ja jotain syvempää alkaa avautua. Tätä moni taiteilija kenties yrittää juuri tuoda esilleJATKUU

JATKOA. Taide luo myös uusia ajatuksia ja tämä maailma on luotu ajatuksista. Taide luo kauneutta, taide pyrkii ilmentämään kauneutta, ja tämä maailma on kaunis kuin koru, jopa siellä, missä monien silmät näkevät toistaiseksi rumuutta. 

Taiteella on keskeinen paikkansa kansakuntien sivistämisessä. Se herättelee ihmisyyden syvempiä tasoja, se on luomassa kulttuuriamme. Ilman taidetta ihmisyys ei toteutuisi, eikä kehittyisi kokonaisvaltaisesti. Ajatelkaahan ihmiskunnan historiaa, mitä meistä olisikaan tullut ilman kuvanveistäjiä, taidemaalareita, laulajia, säveltäjiä, somistajia, arkkitehteja, muusikkoja, tanssijoita, näyttelijöitä, runoilijoita, filosofeja ja niin edelleen. Ihmisyys ei toteudu täysimäärisesti ainoastaan täyttämällä arkipäiväisiä tarpeita mahdollisimman tehokkain työmenetelmin ja konein, vaikka niillä onkin oma ja erittäin tärkeä roolinsa. 

Taide tuottaa siis maailmaan mielihyvää ja kauneutta, se herättää tunteita, se luo uusia ajatuksia ja ideoita, joko suoraan tai epäsuorasti. Sillä on siis arvoa, mutta koska tuo arvo ei aina realisoidu rahaksi, on taidetta syytä tukea taloudellisesti. Taide ei saa pölyttyä pienen eliitin gallerioihin, ateljeiden varastoihin tai pöytälaatikkoihin, sen pitää saada näkyä ja kuulua monipuolisesti siellä, missä ovat ihmiset. Sitä pitää jakaa vapaasti, vaikka julkisesti tuettuna. Sen tulee olla yhdessä jaettua iloa, yhdessä jaettua ihmisyyttä. Taide on ihmisyyden eräs keskeinen elementti. Taide jalostaa niin yksilöitä kuin kansakuntia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään tietyistä taiteilijoista ja teoksista, eiköhän kaikilla ole oma maku mitä tykkää katsoa tai haluaa seinälleen.

Se että joku teippaa banaanin seinään ei ole minun käsitys taiteesta, nykytaiteilijoista monet tekevät kokeellisia töitä, interaktiivisia teoksia ja ääniteoksia, noilla on varmasti faninsa, mutta ei ole minun juttu.

Onko se taidetta että joku askartelee happy meal paketteja uuteen uskoon ja myy niitä muutamalla sadalla? Ja jonkun siivooja on viemässä niitä kierrätykseen, koska ne näyttävät roskilta. Tuollaisia juttuja kun lukee niin ei hirveästi arvosta kyseisen teoksen tehnyttä taiteilijaa.

Kierrätyshän on erittäin ekologista ja tuollainen lisää myös merkittävästi luovuutta. Taiteella on monta muutakin funktiota, kuin olla esteettistä tai palvell jotakin yksittäistä preferenssiä tai perversiota

Taidetta ei tulisi pyrkiä lokeroimaan, kategorisoimaan tai rajoittamaan liikaa. Taiteella on myös merkittävä kantaa ottava roolinsa. Taideteos voi olla materialisoitunut yhteiskunnallinen kannaotto. 

Taiteen tulisi rikkoa totunnaisia ajatusmalleja ja rajoja (toki lakien puitteissa), liiaksi kaavoihin kangistuvana tai ainoastaan tekniseen täydellisyyteen pyrkivänä se saattaa menettää elävyyttään. Silloin se ei ole enää välttämättä rajoittamattoman vapaata, siitä katoaa uuden luomisen viehätys. Se voi tosin silti olla kaunista ja tuoda iloa monille, mutta se saattaa lähinnä toistaa jotakin jo keksittyä. Se ei enää luo uutta.