Miten oppisin pois piheydestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti pihiys paistaa läpi ennemmin tai myöhemmin ihmissuhteissa ja antaa epämiellyttävän kuvan ihmisestä. 

Pihiyteen yhdistyy ja yhdistetään ahneus, itsekkyys, itsekeskeisyys, laskelmointi ja kaavamaisuus vain muitakin mainitakseni ja mikään näistä ei kyllä ihmistä ylennä?

Lisäksi se on itselle ja ympäristölle todella rasittavaa.

Itse en koe ahneutta, itsekkyyttä, itsekeskeisyyttä ja laskelmointia omiksi piirteikseni. Ennemminkin olen toisia kohtaan erittäin kiltti ja pyrin auttamaan toisia jopa oman hyvinvointini kustannuksella.En pyri säästämään rahaa hyötymällä muista ihmisistä, vaan ongelmani on käyttää itse ansaitsemaani rahaa itseeni. Pystyn ongelmitta käyttämään rahojani muiden hyödyksi. Ap.

Mulla sama

Haluaisko aloittaja vähän avata elämäntilannettaan? Kiinnostaa, millainen ihminen on samanlaisessa varautumiskierteessä itseni kanssa.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kysymys,  pitäisikö pihiydestä ylipäänsä luopua? Itsekin olen tarkka rahoistani, enkä saa iloa siitä, että joku on ihanan kallista. 

Ja toisaalta,  olisiko jotain rahalla saatavaa, mikä sinua ilahduttaisi?

Ehkä haluaisin pystyä käyttämään rahaa hyvällä mielellä itseeni. Nytkin harkitsin puoli vuotta uuden puhelimen ostoa, vaikka vanha oli rikkinäinen. En pysty harrastamaan mitään kallista, käyn lenkillä ja kuntosalilla, koska ne ovat halpoja harrastuksia. Uusia vaatteita ostan harvoin ja nekin alesta. En vaan pysty ostamaan mitään normihintaisia vaatteita. Säästäväisyys on toki hyvä asia, mutta ehkä se menee kohdallani liiallisuuksiin. Ap.

Jos tarve säästää häiritsee normaalia elämää, niin silloin kyseessä on sairaus. Tässä tapauksessa todennäköisesti laps

Jotakin tällaista varmasti on. Jotenkin köyhän identiteetti on jäänyt minuun pysyvästi ja vaikuttaa valintoihini. Mutta miten tästä voisi päästä eteenpäin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti pihiys paistaa läpi ennemmin tai myöhemmin ihmissuhteissa ja antaa epämiellyttävän kuvan ihmisestä. 

Pihiyteen yhdistyy ja yhdistetään ahneus, itsekkyys, itsekeskeisyys, laskelmointi ja kaavamaisuus vain muitakin mainitakseni ja mikään näistä ei kyllä ihmistä ylennä?

Lisäksi se on itselle ja ympäristölle todella rasittavaa.

Itse en koe ahneutta, itsekkyyttä, itsekeskeisyyttä ja laskelmointia omiksi piirteikseni. Ennemminkin olen toisia kohtaan erittäin kiltti ja pyrin auttamaan toisia jopa oman hyvinvointini kustannuksella.En pyri säästämään rahaa hyötymällä muista ihmisistä, vaan ongelmani on käyttää itse ansaitsemaani rahaa itseeni. Pystyn ongelmitta käyttämään rahojani muiden

Hmm. Olen käynyt ammattikoulun ja siirtynyt työelämä heti sen jälkeen. Jatkoin kouluttautumista korkeammalle työn ohessa ja olen siirtynyt uuden alani töihin. Myös mieheni kävi nuorena ammattikoulun ja on myöhemmin kouluttautunut työn ohella. Menimme yhteen todella nuorena ja tavallaan teimme yhdessä luokkahypyn eli kouluttauduin enemmän kuin vanhempamme ja ansaitsemme hyvin. Saimme lapset todella nuorena ja nyt elämän luulisi olevan ns. huoletonta ja helppoa, mutta edelleenkin rahan käyttöni on ongelmallista ja tavallaan en ole sisäistänyt sitä, että en ole enää köyhä vaan hyvin toimeen tuleva. Millainen sinun tarinasi on? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ei turha kuluttaminen tee onnelliseksi. Pihiys on tavallaan ihan hyväkin. Mutta kun itse olen vuosien varrella vaurastunut on joitain asioitarahalla saatavia asioita, jotka ovat lisänneet hyvinvointiani.

Siivouspalvelujen ostaminen, hampaiden laittaminen kuntoon, yksityiset lääkärikäynnit, kuntosalit, ohjatut liikunnat, liikuntavalmennukset,oma auto. Mukavat liikuntalomat jne.

Varmaankin olisi ihanaa oppia helpottamaan oma elämää juurikin palveluiden ostamisella esim. hieronta, kampaaja ja siivous. Ap.

Minä elin rahallisesti niukan lapsuuden.  Koskaan ei ollut rahaa käytettävissä. 16-vuotiaana menin kesätöihin, ja siitä se säästäminen alkoi.  Kesän hankkeilla jouduin  kustantamaan opiskeluni.  Niukkuudesta varmaankin kumpusi jonkinlainen turvattomuuden tunne.  Elän vieläkin tavallaan tulevaisuudessa tai siihen varautumisessa.  En oikein osaa elää vapaasti tätä päivää

Huomaan, että minulla on monia asioita ja tavaroita kaksin kappalein.  Eli varakappale, jos toinen loppuu tai rikkoutuu.  Ja yleensä yritän korjata rikkoutuneen jos suinkin pystyn.  Osaisinpa relata enemmän ja nauttia tästä päivästä.

Kuulostaa hankalalta kyllä ja tunnistan tuosta myös itseäni. Itse yritän ajatella asiaa niin, että jos voin itse hyvin, se heijastuu myös perheeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Minä elin rahallisesti niukan lapsuuden.  Koskaan ei ollut rahaa käytettävissä. 16-vuotiaana menin kesätöihin, ja siitä se säästäminen alkoi.  Kesän hankkeilla jouduin  kustantamaan opiskeluni.  Niukkuudesta varmaankin kumpusi jonkinlainen turvattomuuden tunne.  Elän vieläkin tavallaan tulevaisuudessa tai siihen varautumisessa.  En oikein osaa elää vapaasti tätä päivää

Huomaan, että minulla on monia asioita ja tavaroita kaksin kappalein.  Eli varakappale, jos toinen loppuu tai rikkoutuu.  Ja yleensä yritän korjata rikkoutuneen jos suinkin pystyn.  Osaisinpa relata enemmän ja nauttia tästä päivästä.

Minulta löytyy myös kaikkea kaksin kappalein. On varalta toinen hammastahna, dödö, suihkusaippua, shampoo jne. Minulla on valtaisa varasto ihan kaikkea. On tärkeää ettei mikään pääse loppumaan kesken. Myöskään lapsilta ei saa mikään loppua koskaan kesken ja ruokaa on kotona suorastaan liikaakin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli joskus toinen työ. Työtä tein ihan mielenkiinnosta ja oppimismielessä. Palkka oli pieni, ja pärjäsin hyvin ilmankin. Sovin itseni kanssa, että siitä tulevan palkan tuhlaan johonkin. Aluksi käytinkin, mutta lopulta mulla ei ollut mitään ostettavaa. Siispä raha kertyi tilille.

Nr11.

Jatkoitko toista työtä pitkäänkin, vaikka et rahoja käyttänyt? Ap.

Nelisen vuotta. Irtisanouduin kun muutin toiselle paikkakunnalle. Se työ oli netissä asiantuntijatyötä, eli olisin voinut jatkaakin, mutta halusin vaihtelua. 

Luin vain muutaman viestin, voi tulla toistoa. 

Tee päätös, että satsaat itseesi, vaikka päivä kuukaudessa. Se voi olla se haluamasi vaate tai aineetonta iloa. 

Käy hierojalla, uimahallissa, kylpylässä. Miniloma viikonlopuksi.

Mieti sinun varoillesi sopiva budjetti, niin kulutuksesi ei ole täysin rajatonta ja nautit siitä enemmän. Kalliimman törsäilyn voit toteuttaa muutaman kuukauden säästämällä törsäilyrahastoa. 

Voihan huvittelu olla myös yhteistä perheen kanssa, jolloin ehkä saat siitä enemmän iloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä elin rahallisesti niukan lapsuuden.  Koskaan ei ollut rahaa käytettävissä. 16-vuotiaana menin kesätöihin, ja siitä se säästäminen alkoi.  Kesän hankkeilla jouduin  kustantamaan opiskeluni.  Niukkuudesta varmaankin kumpusi jonkinlainen turvattomuuden tunne.  Elän vieläkin tavallaan tulevaisuudessa tai siihen varautumisessa.  En oikein osaa elää vapaasti tätä päivää

Huomaan, että minulla on monia asioita ja tavaroita kaksin kappalein.  Eli varakappale, jos toinen loppuu tai rikkoutuu.  Ja yleensä yritän korjata rikkoutuneen jos suinkin pystyn.  Osaisinpa relata enemmän ja nauttia tästä päivästä.

Minulta löytyy myös kaikkea kaksin kappalein. On varalta toinen hammastahna, dödö, suihkusaippua, shampoo jne. Minulla on valtaisa varasto ihan kaikkea. On tärkeää ettei mikään pääse loppumaan kesken. Myöskään lapsil

Elämääsi hallitsee köyhyyden pelko ja siihen jatkuva varautuminen, eikä niinkään pihiys. Pelko johtuu varmaan lapsuuden kokemuksista.onko sinulla sisaruksia? Miten lapsuus on vaikuttanut mahdollisiin sisaruksiin? Voiko lapsuuden perheen kanssa puhua lapsuuden kokemuksista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kysymys,  pitäisikö pihiydestä ylipäänsä luopua? Itsekin olen tarkka rahoistani, enkä saa iloa siitä, että joku on ihanan kallista. 

Ja toisaalta,  olisiko jotain rahalla saatavaa, mikä sinua ilahduttaisi?

Ehkä haluaisin pystyä käyttämään rahaa hyvällä mielellä itseeni. Nytkin harkitsin puoli vuotta uuden puhelimen ostoa, vaikka vanha oli rikkinäinen. En pysty harrastamaan mitään kallista, käyn lenkillä ja kuntosalilla, koska ne ovat halpoja harrastuksia. Uusia vaatteita ostan harvoin ja nekin alesta. En vaan pysty ostamaan mitään normihintaisia vaatteita. Säästäväisyys on toki hyvä asia, mutta ehkä se menee kohdallani liiallisuuksiin. Ap.

Jos tarve säästää häiritsee normaalia elämää, niin silloin kyseessä on

Täällä toinen, jolla sama identiteetti ja kovasti koitan pyristellä siitä eroon. Uskon että köyhän identiteetissä on kaksi ääripäätä. Me supersaiturit ja sitten ne, jotka tuhlaavat heti kaiken. Heti kun rahaa tulee tilille se täytyy käyttää johonkin. Surullisinta jos se menee oman identiteetin kohotukseen ja vakutteluun siitä että rahaa kyllä löytyy. 

Vierailija kirjoitti:

Minä elin rahallisesti niukan lapsuuden.  Koskaan ei ollut rahaa käytettävissä. 16-vuotiaana menin kesätöihin, ja siitä se säästäminen alkoi.  Kesän hankkeilla jouduin  kustantamaan opiskeluni.  Niukkuudesta varmaankin kumpusi jonkinlainen turvattomuuden tunne.  Elän vieläkin tavallaan tulevaisuudessa tai siihen varautumisessa.  En oikein osaa elää vapaasti tätä päivää

Huomaan, että minulla on monia asioita ja tavaroita kaksin kappalein.  Eli varakappale, jos toinen loppuu tai rikkoutuu.  Ja yleensä yritän korjata rikkoutuneen jos suinkin pystyn.  Osaisinpa relata enemmän ja nauttia tästä päivästä.

Aika jännä koska mä taas en ole varautunut mihinkään. Syystä että jos varaudun katastrofiin A, B tai C ja tapahtuukin katastrofi D, niin mun kaikki rahat ovat menneet varautumiseen vääriin asioihin 🤣 N32

Mä myös ajattelen, että jos tulee katastrofi niin se tarkoittaa että pitää lähteä pois. Silloin tavara on vain viiväste.