Lue keskustelun säännöt.
Miten oppisin pois piheydestä?
20.12.2024 |
Elin lapsuuteni todella köyhässä yksinhuoltajaperheessä. Ei ollut ollenkaan tavatonta, että ruoka tai hygieniatarvikkeet vain loppuivat kesken kuukauden ja niitä ei sitten saanut ennen seuraavaa palkkapäivää. Melkein tuntuu, että aina oli WC-paperi tms. lopussa.
Olen koko aikuisikäni työskennellyt ja kouluttautunut työn ohessa enemmän. Olen nykyisin vähän päälle 40 vuotiaana hyvin palkatussa työssä ja rahaa jää paljon käyttöön. Meillä on velaton omakotitalo, autot ja kesämökki ja silti olen nyt herännyt siihen, että säästän kaikessa edelleen ja jotenkin ehkä pelkään rahan loppuvan.
Etsin kaupassa aina edullisimmat tuotteet, säästän sähkössä ja olen ostanut esim. puhelimeni käytettynä. En jotenkin osaa käyttää rahaa itseeni tai nauttia siitä. Lapsiini osaan kyllä rahaa käyttää ja haluan mahdollistaa heille asioita, joita en itse voinut lapsena saada. Miten voisin päästä irti syyllisyydestä ja pelosta, jos käytän itse ansaitsemiani rahoja itseni hyväksi?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Mä tiedän kaikki hinnat kaupassa. Jos joku on alennuksessa, mutta vain yhden sentin, huomaan sen kyllä. Ihan kiusallani en osta.
Mäkin osaan hinnat aikalailla ulkoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli joskus toinen työ. Työtä tein ihan mielenkiinnosta ja oppimismielessä. Palkka oli pieni, ja pärjäsin hyvin ilmankin. Sovin itseni kanssa, että siitä tulevan palkan tuhlaan johonkin. Aluksi käytinkin, mutta lopulta mulla ei ollut mitään ostettavaa. Siispä raha kertyi tilille.
Nr11.
Jatkoitko toista työtä pitkäänkin, vaikka et rahoja käyttänyt? Ap.
Teillä on velaton koti, mökki ja auto, ja mielestäsi et osaa käyttää rahaa itseesi. Lapsesiko sillä autolla vain ajavat, etkä itse koskaan käy mökillä?
Itse olen hieman eri mieltä niiden kanssa jotka hehkuttaa että luonto kiittää jos on pihi. No vastaan heti että riippuu ehkä hieman mitä ostaa. Ainahan se kallis tuote ei ole luontoa enemmän tuhoava.
Se ulkomaalainen roina joka on huonolaatuinen tehty kenties huonoista materiaaleista kestää kenties muutaman käyttökerran, voi olla laadukasta tai siis kallista tuotetta paljon epäekologisempi!!
AP, ajateltavaa miten "tuhlaat" enemmän.
Esim osta laadukkaampaa, eli ei tarvitse ostaa enempää mitä aiemmin, ostat vaan hieman parempia tuotteita, kenties kotimaisia. Mistä tunnistaa laadukkaan tuotteen, ei välttämättä mistään, mutta ehkäpä kalliimpi on yleensä laadukkaampi.
Omaa terveyttä ei kannata pilata pihistelemällä, no tähän on vaikea sanoa mitä se tarkoittaa. Varmaan jokaisen kohdalla eri asioita.
Sitten yleisellä tasolla. Suomi oli köyhä maa aikoinaan. Omatkin vanhemmat oli köyhistä oloista. Eihän siellä maaseudulla pahemmin rikkaita ollutkaan. Sitten suomalaiset vaurastui, mutta edelleen meillä on muistissa miten sillo elettiin kun ei ollut tämmöistäkään yltäkylläisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Ahne en ole, enkä missään tapauksessa halua hyötyä toisista. Olen jopa liiankin kiltti muille ihmisille ja aina valmiina auttamaan. Se on totta, että hautaan en rahoja mukaani saa, enkä edes halua. Juuri siksi tahtoisin oppia käyttämään rahaa terveellä tavalla myös itseeni. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Köyhän lapsuuden jälkeen tienasin, sijoitin ja säästin kunnes täytin 50. Nyt käytän rahaa.
Miksi sitä säästäisi kuolinpäiville?
Sinä olisit saattanut kuolla jo 3-kymppisenä tai sairastua vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teillä on velaton koti, mökki ja auto, ja mielestäsi et osaa käyttää rahaa itseesi. Lapsesiko sillä autolla vain ajavat, etkä itse koskaan käy mökillä?
Autot ovat välttämättömyyksiä työssäkäyntiä varten. Kodista tosiaan nautin ja mökki ei minua hirveästi kiinnosta. Se on miehen perintömökki, jossa hän puuhaa omia projektejaan. Osaan käyttää rahaa perheen hyväksi, mutta en vain ja ainoastaan itseeni suoranaisesti. Myöskään perheeseen en tuhlaa, vaan kilpailuaan ja etsin parasta hinta - laatusuhdetta. Ap.
Olin köyhä 20-35-vuotiaana. Siis niin köyhä, että omaisuus mahtui välillä rinkkaan ja jouduin keräämään puistoista pulloja iltaisin. Sitten pääsin vakitöihin, tosin pienehköllä palkalla mutta minulle se oli elämää mullistava asia.
Kaikki isommat hankinnat (kuten 2000€ auto) pelottivat pitkään. Satasen puhelimen hajoaminen tuntui maailmanlopulta, tai jos erehdyin ostamaan kaupasta huonon vaatteen. Sairastuminen samoin, koska julkisen puolen lääkärikulut ja joku kympin lääke tuntuivat liian kalliilta. Jotenkin tajusin vähitellen, että elin edelleen työttömän mielenmaisemassa.
Aloin muuttaa kulutustottumuksiani vähitellen. Vei vuosia sisäistää, että voin käyttää rahaa itseeni ja huvitteluunkin. Harjoittelin pääsemään irti tavasta harkita jokaista hankintaa päiväkausia. Kai siinä auttoi se, että sisäistin pärjääväni, vaikka jokainen hankinta ei olisi 100% onnistunut tai harkittu. Ei siihen ollut mitään taikakonstia vaan samoin kuin esim. ruokavalion tai liikuntatottumusten kanssa, piti vaan tehdä riittävästi toistoja.
Nyt alan olla valmis omakotitalon hankintaan. Kerran täällä vain eletään. Turha varmistelu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti pihiys paistaa läpi ennemmin tai myöhemmin ihmissuhteissa ja antaa epämiellyttävän kuvan ihmisestä.
Pihiyteen yhdistyy ja yhdistetään ahneus, itsekkyys, itsekeskeisyys, laskelmointi ja kaavamaisuus vain muitakin mainitakseni ja mikään näistä ei kyllä ihmistä ylennä?
Lisäksi se on itselle ja ympäristölle todella rasittavaa.
Itse en koe ahneutta, itsekkyyttä, itsekeskeisyyttä ja laskelmointia omiksi piirteikseni. Ennemminkin olen toisia kohtaan erittäin kiltti ja pyrin auttamaan toisia jopa oman hyvinvointini kustannuksella.En pyri säästämään rahaa hyötymällä muista ihmisistä, vaan ongelmani on käyttää itse ansaitsemaani rahaa itseeni. Pystyn ongelmitta käyttämään rahojani muiden hyödyksi. Ap.
Olen tunnistanut tuon itsessäni jo nuorena. Siksi tarjoan baarissa aina ensimmäisen kierroksen, ettei lopputulema ole lokkeilu. Jatkuvasti pitää vahtia itseään, etten jää kellekään velkaa. Tämä on oikeasti inhottavaa ja hävettävää, jos nuukuus vie voiton järjestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti pihiys paistaa läpi ennemmin tai myöhemmin ihmissuhteissa ja antaa epämiellyttävän kuvan ihmisestä.
Pihiyteen yhdistyy ja yhdistetään ahneus, itsekkyys, itsekeskeisyys, laskelmointi ja kaavamaisuus vain muitakin mainitakseni ja mikään näistä ei kyllä ihmistä ylennä?
Lisäksi se on itselle ja ympäristölle todella rasittavaa.
Itse en koe ahneutta, itsekkyyttä, itsekeskeisyyttä ja laskelmointia omiksi piirteikseni. Ennemminkin olen toisia kohtaan erittäin kiltti ja pyrin auttamaan toisia jopa oman hyvinvointini kustannuksella.En pyri säästämään rahaa hyötymällä muista ihmisistä, vaan ongelmani on käyttää itse ansaitsemaani rahaa itseeni. Pystyn ongelmitta käyttämään rahojani muiden hyödyksi. Ap.
Mulla sama paitsi etten ostele muillekaan mitään 🤣 Varaudun johonkin katastrofiin ku en käytä rahaa ku kaikkeen pakolliseen.
Vierailija kirjoitti:
Olin köyhä 20-35-vuotiaana. Siis niin köyhä, että omaisuus mahtui välillä rinkkaan ja jouduin keräämään puistoista pulloja iltaisin. Sitten pääsin vakitöihin, tosin pienehköllä palkalla mutta minulle se oli elämää mullistava asia.
Kaikki isommat hankinnat (kuten 2000€ auto) pelottivat pitkään. Satasen puhelimen hajoaminen tuntui maailmanlopulta, tai jos erehdyin ostamaan kaupasta huonon vaatteen. Sairastuminen samoin, koska julkisen puolen lääkärikulut ja joku kympin lääke tuntuivat liian kalliilta. Jotenkin tajusin vähitellen, että elin edelleen työttömän mielenmaisemassa.
Aloin muuttaa kulutustottumuksiani vähitellen. Vei vuosia sisäistää, että voin käyttää rahaa itseeni ja huvitteluunkin. Harjoittelin pääsemään irti tavasta harkita jokaista hankintaa päiväkausia. Kai siinä auttoi se, että sisäistin pärjääväni, vaikka jokainen hankinta ei olisi 100% onnistunut tai harkittu. Ei siihen ollut mitään taikakons
Kuulostaa niin tutulta. En olisi koskaan uskaltanut ostaa omakotitaloa ilman miehen painostusta. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen hieman eri mieltä niiden kanssa jotka hehkuttaa että luonto kiittää jos on pihi. No vastaan heti että riippuu ehkä hieman mitä ostaa. Ainahan se kallis tuote ei ole luontoa enemmän tuhoava.
Se ulkomaalainen roina joka on huonolaatuinen tehty kenties huonoista materiaaleista kestää kenties muutaman käyttökerran, voi olla laadukasta tai siis kallista tuotetta paljon epäekologisempi!!
AP, ajateltavaa miten "tuhlaat" enemmän.
Esim osta laadukkaampaa, eli ei tarvitse ostaa enempää mitä aiemmin, ostat vaan hieman parempia tuotteita, kenties kotimaisia. Mistä tunnistaa laadukkaan tuotteen, ei välttämättä mistään, mutta ehkäpä kalliimpi on yleensä laadukkaampi.
Omaa terveyttä ei kannata pilata pihistelemällä, no tähän on vaikea sanoa mitä se tarkoittaa. Varmaan jokaisen kohdalla eri asioita.
Sitten yleisellä tasolla. Suomi oli köyhä maa aikoinaan. Omatkin vanhemmat oli köyhistä oloista. Eihän
Tuskin kukaan ajattelee, että halpa krääsä olisi järkevää ostamista. Päinvastoin. Mistä ihmeestä edes moisen keksit?
Ei turha kuluttaminen tee onnelliseksi. Pihiys on tavallaan ihan hyväkin. Mutta kun itse olen vuosien varrella vaurastunut on joitain asioitarahalla saatavia asioita, jotka ovat lisänneet hyvinvointiani.
Siivouspalvelujen ostaminen, hampaiden laittaminen kuntoon, yksityiset lääkärikäynnit, kuntosalit, ohjatut liikunnat, liikuntavalmennukset,oma auto. Mukavat liikuntalomat jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän lapsuuden jälkeen tienasin, sijoitin ja säästin kunnes täytin 50. Nyt käytän rahaa.
Miksi sitä säästäisi kuolinpäiville?
Sinä olisit saattanut kuolla jo 3-kymppisenä tai sairastua vakavasti.
Minä olen miettinyt koko elämäni vanhuuttani. Entä jos joku ei vaihdakaan paskavaippaani tarpeeksi usein, jolloin joku vaihtaa sen, kun maksan sen itse. Seuraava ajatus olikin, että entä jos kuolenkin suorilta jaloilta. Ei kai se kauhea ongelma vaimolle ja muille perillisille ole, jos en tuhlannutkaan kaikkea viinaan, huumeisiin ja uhkapeleihin.
Vähissä on ihmiset, joille ei peritty raha kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea kysymys, pitäisikö pihiydestä ylipäänsä luopua? Itsekin olen tarkka rahoistani, enkä saa iloa siitä, että joku on ihanan kallista.
Ja toisaalta, olisiko jotain rahalla saatavaa, mikä sinua ilahduttaisi?
Ehkä haluaisin pystyä käyttämään rahaa hyvällä mielellä itseeni. Nytkin harkitsin puoli vuotta uuden puhelimen ostoa, vaikka vanha oli rikkinäinen. En pysty harrastamaan mitään kallista, käyn lenkillä ja kuntosalilla, koska ne ovat halpoja harrastuksia. Uusia vaatteita ostan harvoin ja nekin alesta. En vaan pysty ostamaan mitään normihintaisia vaatteita. Säästäväisyys on toki hyvä asia, mutta ehkä se menee kohdallani liiallisuuksiin. Ap.
Jos tarve säästää häiritsee normaalia elämää, niin silloin kyseessä on sairaus. Tässä tapauksessa todennäköisesti lapsuuden niukkuudesta ja jatkuvasta "kohta loppuu tämä, kohta loppuu tuo" elämästä jäänyt trauma (käsittelemätön sellainen). Sisäistä turvallisuuden tunteen puutetta hoitaa pihistely ja siitä tuleva hallinnan tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti pihiys paistaa läpi ennemmin tai myöhemmin ihmissuhteissa ja antaa epämiellyttävän kuvan ihmisestä.
Pihiyteen yhdistyy ja yhdistetään ahneus, itsekkyys, itsekeskeisyys, laskelmointi ja kaavamaisuus vain muitakin mainitakseni ja mikään näistä ei kyllä ihmistä ylennä?
Lisäksi se on itselle ja ympäristölle todella rasittavaa.
Itse en koe ahneutta, itsekkyyttä, itsekeskeisyyttä ja laskelmointia omiksi piirteikseni. Ennemminkin olen toisia kohtaan erittäin kiltti ja pyrin auttamaan toisia jopa oman hyvinvointini kustannuksella.En pyri säästämään rahaa hyötymällä muista ihmisistä, vaan ongelmani on käyttää itse ansaitsemaani rahaa itseeni. Pystyn ongelmitta käyttämään rahojani muiden hyödyksi. Ap.
Mulla sama paitsi etten ostele muillekaan mitään 🤣 Varaudu
Tuo katastrofeihin varautuminen on niin tuttua ja mulla on aina varasuunnitelmat a, b ja c ja olen varautunut erilaisiin pulmatilanteisiin. En halua koskaan joutua tilanteeseen, että rahat loppuvat. Ap.
Miksi pitäisi oppia tuhlaamaan?
Voithan toki ostaa palveluita, joilla työllistät pienyrittäjiä. Mutta älä opettele ostamaan turhia tavaroita. Jätä ne punalappuiset ruoat meille köyhille.