Tein ihan hirveän mokan, varastin töistä
Tulin aamulla kahvihuoneeseen, jossa oli ollut edellisenä iltana pikkujoulut. Pöydällä oli pari paketillista pikkuleipiä ja päätin sujauttaa toisen kassiini. En ehtinyt ennen kun eräs työkaveri paukkasi sisään. Kun hän lähti, toteutin likaisen suunnitelmani ja häivyin itse paikalta. Sama työkaveri tuli vielä käytävällä vastaan, meni takaisin kahvihuoneeseen pain.
Kun muutaman tunnin päästä palasin kahvihuoneeseen, si elle ei puhuttu muusta juin kadonneesta keksipaketista. Siis ihan oikeasti. Asiasta oli noussut ihan hirveä haloo, koska keksit ei olleetkaan jääneet pikkujouluista, vaan ne oli toinen työkaveri samana aamuna ostanut kaikille yhteiseksi.
En VOINUT sanoa, että keksipaketti oli minun kassissani, joten esitin vaan tietämätöntä. Kuitenkin olen melko varma, että kollegat ovat laskeneet yhteen 1+1 ja päätyneet siihen, että minä olen syyllinen.
Olen ihan paniikissa. En ole mitenkään erityisen epärehellinen tyyppi. Olen mm. nähnyt, miten työkaverit ottaa toisten lokerosta kahvia ihan surutta ja ilman lupaa, mitä itse en ikinä tekisi.
Nyt on kahden viikon loma ja ajattelen asiaa varmaan joka päivä. En ikinä enää poli mitään, se on ihan varma, mutta olisiko teillä jotain rakentavaa kommenttia?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vain muutaman euro tähden...
Otan keksipaketin ja lähden?
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei sentään toivoton. Voi käydä hyvin, voi käydä huonosti, voi käydä hyvin huonosti ja jos hyvin käy, niin joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Toimimalla harkitusti ja määrätietoisesti voi kuitenkin vielä pelastaa paljon. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mu
Spämmäät tätä samaa juttua joka ketjuun.
Vain muutaman euro tähden...