Lue keskustelun säännöt.
Tein ihan hirveän mokan, varastin töistä
20.12.2024 |
Tulin aamulla kahvihuoneeseen, jossa oli ollut edellisenä iltana pikkujoulut. Pöydällä oli pari paketillista pikkuleipiä ja päätin sujauttaa toisen kassiini. En ehtinyt ennen kun eräs työkaveri paukkasi sisään. Kun hän lähti, toteutin likaisen suunnitelmani ja häivyin itse paikalta. Sama työkaveri tuli vielä käytävällä vastaan, meni takaisin kahvihuoneeseen pain.
Kun muutaman tunnin päästä palasin kahvihuoneeseen, si elle ei puhuttu muusta juin kadonneesta keksipaketista. Siis ihan oikeasti. Asiasta oli noussut ihan hirveä haloo, koska keksit ei olleetkaan jääneet pikkujouluista, vaan ne oli toinen työkaveri samana aamuna ostanut kaikille yhteiseksi.
En VOINUT sanoa, että keksipaketti oli minun kassissani, joten esitin vaan tietämätöntä. Kuitenkin olen melko varma, että kollegat ovat laskeneet yhteen 1+1 ja päätyneet siihen, että minä olen syyllinen.
Olen ihan paniikissa. En ole mitenkään erityisen epärehellinen tyyppi. Olen mm. nähnyt, miten työkaverit ottaa toisten lokerosta kahvia ihan surutta ja ilman lupaa, mitä itse en ikinä tekisi.
Nyt on kahden viikon loma ja ajattelen asiaa varmaan joka päivä. En ikinä enää poli mitään, se on ihan varma, mutta olisiko teillä jotain rakentavaa kommenttia?
Kommentit (64)
Kaikki te, jotka ehdotatte, että AP vie jotain tilalle. Ei tuollaiset hunsvotit ikinä mitään anna, ottavat vaan. Nytkin riekkuu täällä, ja toivoo, että voisi tosielämässä nauraa asialle jonkun kanssa. No, toivottavasti joku nyysii sun joululahjan AP, ja olkoon se paljon arvokkaampi kuin paketti keksejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä otit keksipaketin salaa, Ap? Jos mielesi teki keksejä, olisit voinut jutella työkavereiden kanssa, että saisikos näitä ottaa mukaan tai jaetaanko? Korvaat pöllimäsi paketin viemällä toisen samanlaisen tai vastaavan tilalle.
Ihmettelen samaa, että miten ihmeessä sait päähäsi tehdä tuollaista. Itse olen korkeintaan joskus ottanut töistä lähtiessä kahvihuoneen pöydältä suklaata palan tai pari, että jaksan kotiin asti jos on energiatasot vähissä ja verensokeri alhaalla. Jonkun keksipaketin sujauttaminen oman laukkuun ei tulisi mieleenkään. Vie todellakin toinen keksipaketti
Juu, respoista olen varastanut kyniä, kumeja, buranaa, post it-lappuja, suklaakonvehteja, kakkupaloja, ylijääneitä leipiä. Työkaverini varasti ilmeisesti jonkun löytyneen lompakon sisällön=)
Siivouskohteista olen varastanut kyniä, kumeja, kierrelehtiöitä, kalustepyyhkeitä, ikkunanpesuainetta, vessapaperia, saippuaa, vessatuoksuja, tamppooneja, lattialta löytyneitä tavaroita kuten suklaapatukoita, kolikoita, lompakon sisällön siis rahaa jne.
Ai niin ja muutama koru siivouskohteesta, hienon sormuksen löysin ja muutaman korviksen, jota asiakas kaipaili, en antanut takaisin=)
Ah, löysin siivouskohteesta ihanan sormuksen, hopean, jossa tummansinin kivi, jotenkin näpsäkästi tippui mystisesti ei mistään kun pyyhin peiliä, jännä juttu=)
Luulen olevani rehellinen ja näin. Kerran kuitenkin kioskilta varastin karkkipussin. Myöhemmin ihmettelin miksi tein niin? Tuli voimakas ajatus, että tämä oli muisto / käyttäytymismalli jostain aiemmasta elämästä jossa olin ollut kerjäläisenä. En väitä, että olisin mitenkään erityisen hyvä ihminen tai mitään. Mutta tuollaistakin voi tapahtua. Monenlaisia kokemuksia ollaan täällä kokemassa, armollisuutta myös itselle. Kaikesta opitaan, tai niin ois ainakin tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon keksipaketin voi viedä takaisin. Itse olen varastanut työpaikoilta myynnissä olleita tuotteita ja kavaltanut kassasta rahaa sekä varastin yhden matonkin työpaikalta. Töihin kuljin pummilla matkustaen. Sitten se varastaminen vaan loppui. Viimeksi olen varastanut 30 vuotta sitten. Mutta kyllä siitä jäi sellainen hermostunut olo, että "varas tässä hei". Koskaan en jäänyt kiinni. Sitten parikymmentä vuotta myöhemmin minua epäiltiin myymälävarkaudesta ja oli kyllä metkaa, kun mitään en enää siihen aikaan varastanut. En halunnut sanoa, että "aiemmin olin kyllä ihan varas". Tuli vaan oma menneisyys mieleen näitä lukiessa.
Alaikäisenä varastin paljonkin kaupoista kaverieni kanssa tavaraa, mukaan lähti korvakoruja, meikkejä, vöitä, vaatteita. Kirjastosta varastettiin paljon lehtiä ja kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee jokin juustokakku samanlaisista kekseistä ja vie se töihin. Kerro, että joulun/vuodenvaihteen vuoksi halusit yllättää, kun näit töissä noita keksejä.
Ai niin ja omenavarkaissa käytiin aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä kun muut varastaa / valehtelee / juonii selkäsi takana, niin siinä voi itsekin vähän niinkuin korruptoitua myös. Koska muutkin tekee, niin minäkin voin. Varsinkin jos kokenut paljon vastoinkäymisiä ja heikommassa vaiheessa elämässä. Siinä jos pystyy tekemään sen rajavedon, että minä en ole kuin muut, eikä mene siihen tietynlaiseen massahypnoosiin / korruptioon mukaan, niin se jo helpottaa. Vaikka kaikki muut tekisikin, niin minä en. Minä valitsen oman polkuni.
Siis haloo, no vie ne keksit heti takaisin. Ongelma ratkaistu. Tsupi tsupi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran minua syytettiin kahvipaketin viemisestä töissä vaikka en ole koskaan juonut kahvia mutta en kertonut siitä. Olin kuulemma ainoa paikalla joten olin syyllinen. Pomo uhkasi potkuilla ja kysyin oletko nyt ihan varma ja sanoin että sitten haastan oikeuteen ja se on laiton irtisanominen. Sanoin sitten että en ole koskaan juonut kahvia joten se en ollut minä. Anteeksi pyyntöä ei tullut joten haastoin sitten kunnianloukkauksesta ja pomo hyvitteli minua 500 eurolla joten unohdin asian.
Vierailija kirjoitti:
Kerran minua syytettiin kahvipaketin viemisestä töissä vaikka en ole koskaan juonut kahvia mutta en kertonut siitä. Olin kuulemma ainoa paikalla joten olin syyllinen. Pomo uhkasi potkuilla ja kysyin oletko nyt ihan varma ja sanoin että sitten haastan oikeuteen ja se on laiton irtisanominen. Sanoin sitten että en ole koskaan juonut kahvia joten se en ollut minä. Anteeksi pyyntöä ei tullut joten haastoin sitten kunnianloukkauksesta ja pomo hyvitteli minua 500 eurolla joten unohdin asian.
Jos kerran olit ainoa paikalla, niin miten tiedettiin, että olit ainoa paikalla? Jos siellä katsottiin jotain turvakameramateriaalia, niin niitä ei saa ihan kuka vain katsella, ja jos niissä näkyy varkaus, niin se on poliisijuttu, eikä mikään "minä pomo nyt vähän uhkailen, kun olit turvakamerassa jossain lähettyvillä suunnilleen samoihin aikoihin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko tätä, tän ketjunhan voisi nähä kuka tahansa sun työpaikalta ja tunnistaa keissin heti.
Vierailija kirjoitti:
En usko tätä, tän ketjunhan voisi nähä kuka tahansa sun työpaikalta ja tunnistaa keissin heti.
Tää palsta on täynnä "true story, bro" -tason kertomuksia.
Ap:n tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei sentään toivoton. Voi käydä hyvin, voi käydä huonosti, voi käydä hyvin huonosti ja jos hyvin käy, niin joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Toimimalla harkitusti ja määrätietoisesti voi kuitenkin vielä pelastaa paljon. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei sentään toivoton. Voi käydä hyvin, voi käydä huonosti, voi käydä hyvin huonosti ja jos hyvin käy, niin joskus voi käydä ihan päinvastoinkin.
Toimimalla harkitusti ja määrätietoisesti voi kuitenkin vielä pelastaa paljon. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mu
Mummo oli kyllä viisas jo lapsena. Upea mummo 👵🏻🙏🏻💕
Tuo oli kyllä noloa, että aamulla otit paketin. Eikö tosiaan tullut mieleen, että joku on sen äsken tuonut?
Mutta silti. Älä tunnusta, vaan vie samanlainen paketti x2 johonkin kaappiin kun menet töihin seuraavan kerran. Ja katso ettei kukaan näe! Nimittäin luottamus voisi mennä tosi pahasti ihan turhasta, eli älä vaaranna työpaikkaasi.
Äläkä ikinä enää varasta.