Lue keskustelun säännöt.
Teini haukkuu meitä vanhempia tauotta siitä, että olemme liian köyhiä ja vaatii että meidän täytyisi tehdä enemmän töitä
19.12.2024 |
Koko pojan ajatusmaailma pyörii rahan ympärillä. Hän sanoo, että kuulemma hävettää miten surkeassa asunnossa asutaan ja miten täysin paskaa ja halpaa kaikki on ja syyttää minua että miten kehtasin edes synnyttää hänet tällaiseen köyhyyteen. Olen purskahtanut monta kertaa itkuun näiden raivokohtausten edessä ja isänsä ei sano oikeastaan mitään. Olemme molemmat työssäkäyviä ns. duunariammateissa ja tienataan sellaiset 2500 euroa kuussa kumpikin. Meidän mielestämme elintaso on ihan tyydyttävä, mutta pojan mielestä tämä kaikki on täysin luokatonta.
Kommentit (212)
Toi on pelkkää teinin kapinaa ja useasti teinit häpeävät kaikkea kotiinsa ja vanhempiinsa liittyvää jossain vaiheessa murrosikää. Oota rauhassa, hän huomaa olleensa vielä hölmö ! Tienaatte ihan normi duunariden tavoin, useammat tienaavat vielä vähempi kuin te ( allekirjoittanut esim ).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistat varmaankin itse, millaista oli olla teini. Olet itse ollut teini.
Ei teini-ikäisyys oikeuta olemaan kiittämätön p*ska. Teinejä on kyllä ihan fiksujakin yksilöitä.
En tiedä minkä ikäinen ap.n teini on, mutta mielestäni on syytä opettaa elämän realiteetteja, ihan vaan senkin vuoksi että hän itse pärjää elämässä aikuistuessaan.
Se on sitä itsenäistymistä ja rajanvetoa. Kun miehestä ei ole sitä tekemään, niin se jää sulle. Eli itkemisen sijaan sun pitää ottaa kova linja, vetää faktat pöytään, että kohta on teinin aika ihan itse ottaa vastuu elämästään ja ruveta tienaamaan ne omat rahansa.
Ja sitähän hän pelkääkin. Koska on liian pelottavaa se oma tuleva köyhyys, niin se ulkoistetaan vanhempien haukkumiseen.
Mutta nyt siis vastuuta teinille ja yhdessä budjettia laatimaan ja katsomaan. Mies vois myös ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta tunnekasvattamaan lastaan, varsinkin jos tämä on poika. Eli vastaamaan pojan tunteisiin fiksusti ja aikuisesti ja opettamaan päättäväisyyttä ja itsehillintää.
Meillä lapsi tuossa 12-14 -vuotiaana vertaili kotiamme kavereidensa koteihin. Asumme omakotitalossa, mutta pinnat ei ole kaikki kovin uusia ja osa on 2000-luvun alusta. Huonekalutkin on monet ysäriä tai ainakin aika vanhoja. Koti on siisti ja viihtyisä, muttei mistään sisustuslehdestä repäisty vaan sellainen arkinen peruskoti. Tyttärellä oli muutama kaveri, joiden kodit oli supertyylikkäitä ja valitteli aina, että miksei vaihdeta sohvaa, miksei remontoida sitä tai tätä tai muuteta sellaiseen taloon, jossa "on korkeat ikkunat". Sanottiin monesti, että meidän perhe matkustaa monta reissua vuodessa ja rempparahat menee sinne. Se on mun ja isänsä valinta, että arvostamme elämyksiä yhdessä enemmän kuin hienoa sisustusta. Sitä paitsi joskus isänsä taisi todeta, että "neiti hommaa vaan aikuisena sellaisen ammatin ja työn, että on varaa kaikkeen kivaan... me ei ole siihen kyetty". Tyttö hiljeni. On sen verran fiksu, että 13-vuotiaana tajusi jo menneensä liian pitkälle.
Tuo vaihe meni ohi, eikä enää vanhempana kehdannut tuollaista rutista. Ymmärsi kai kokonaisuuden.
Jos teini haluaa elämäänsä lisää mukavuuksia, niin nehän on helppo hankkia omalla työllä, kun ei tarvitse maksaa mitään aikuisten maksuja, eikä pienillä tuloilla verojakaan. Ei ole homma eikä mikään tienata muutaman satasen kuussa. Muutama satanen tuhlausrahaa henkilökohtaiseen käyttöön on monessa lapsiperheessä ihan utopiaa, vaikka molemmilla vanhemmilla olisi työpaikka.
Nyt jos koskaan on teinillä saumat elää hulppeaa elämää pienillä osa-aikatöillä! Karu arki on edessä kun aikuisuus koittaa, ja pitää maksaa oma asuminen, ruoka ja kaikki muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä itsenäistymistä ja rajanvetoa. Kun miehestä ei ole sitä tekemään, niin se jää sulle. Eli itkemisen sijaan sun pitää ottaa kova linja, vetää faktat pöytään, että kohta on teinin aika ihan itse ottaa vastuu elämästään ja ruveta tienaamaan ne omat rahansa.
Ja sitähän hän pelkääkin. Koska on liian pelottavaa se oma tuleva köyhyys, niin se ulkoistetaan vanhempien haukkumiseen.
Mutta nyt siis vastuuta teinille ja yhdessä budjettia laatimaan ja katsomaan. Mies vois myös ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta tunnekasvattamaan lastaan, varsinkin jos tämä on poika. Eli vastaamaan pojan tunteisiin fiksusti ja aikuisesti ja opettamaan päättäväisyyttä ja itsehillintää.
Harmi kun näitä ei ikinä kirjoita äiti ja isä yhdessä. Olisi ihan mahtavaa lukea toisenkin vanhemman ajatuksia.
Oliko isä alusta asti sellainen kyllä kultaseni, tehdään vaan niin kuin sanot, sinä tiedät paremmin. Vai yrittikö hän joskus olla eri mieltä tai tekikö aina jotain väärin, söikö lasten vanukkaat.
Olisin faijalta saanut turpaan jos olisin ruvennut kotiamme vertaamaan kavereiden koteihin ja muutenkin valittamaan kaikesta mahdollisesta. Opin jo lapsena että tunteet pitää tukahduttaa. Aikuisena sitten olen ollut ylimielistelijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei muuta kun mäkkärin tiskin taakse tienaamaan lisää taskurahaa, saattaa alkaa alahuuli vapisee jo ekojen tuntien jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt nyrkki pöytään kersalle . Sinä olet se aikuinen joka talossa määrää, tai miehen kanssa yhdessä. Älä anna kersan hyppiä silmille,
JOKA KURITTA KASVAA SE KUNNIATTA KUOLEE.
Mieluummin nyrkkiä tuolle kersalle:D ja silmään kiitos!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen pojan kanssa samaa mieltä siitä, että jos pinkka ei ole kunnossa, niin ei kannata hankkia lapsia.
Se pinkka voi olla kunnossa siinä vaiheessa kun niitä lapsia hankitaan. Myöhemmin voi tapahtua mitä tahansa. Mihin voi lapset palauttaa kun niin käy?
Voisit sanoa pojallesi, että käy koulua ja hankki itselleen kunnon ammatin, jotta voi haalia itselleen sellaisen elintason , kuin haluaa.
Eipä tullut pieneen mieleenkään syyllistää vanhempiani köyhyydestä, köyhyys ei ole häpeän asian, itse sanoisin ihan mielelläni kaikille ei oo rahaa eikä ehkä koskaan tuukkaan, niin paljoa, jotta rikas olisin tai varakas.
Nuorempana kaveri piiri oli jotakuinkin samaa elintasoa , kuin itsekkin, mutta silti aina huonompi. Harmittihan se vähän.
Olen kuusilapsisen perheen vanhin, silti sain usein vanhoja käytettyjä vaatteita tai kenkiä, mutta nuoremmat sai uusia, se oli kyllä hieman outoa. Onneksi näin ei ihan aina asiat mennyt.
Luulin , että ollaan nykyään enemmän suvaitsevimmassa aikakaudessa, kuin ennen? Nuoruudessani kuulin kerran, kuinka minusta sanottiin, että " miten toi menee osaketaloon, ei ne tossa voi asua, nehän on köyhiä". Tässä kohtaa ei älykkyydellä ollut osaa noiden nuorten näkemyksessä, osaketaloon ei ilmeisesti voi muuten mennä, kuinjos asuu siellä.😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi tuossa 12-14 -vuotiaana vertaili kotiamme kavereidensa koteihin. Asumme omakotitalossa, mutta pinnat ei ole kaikki kovin uusia ja osa on 2000-luvun alusta. Huonekalutkin on monet ysäriä tai ainakin aika vanhoja. Koti on siisti ja viihtyisä, muttei mistään sisustuslehdestä repäisty vaan sellainen arkinen peruskoti. Tyttärellä oli muutama kaveri, joiden kodit oli supertyylikkäitä ja valitteli aina, että miksei vaihdeta sohvaa, miksei remontoida sitä tai tätä tai muuteta sellaiseen taloon, jossa "on korkeat ikkunat". Sanottiin monesti, että meidän perhe matkustaa monta reissua vuodessa ja rempparahat menee sinne. Se on mun ja isänsä valinta, että arvostamme elämyksiä yhdessä enemmän kuin hienoa sisustusta. Sitä paitsi joskus isänsä taisi todeta, että "neiti hommaa vaan aikuisena sellaisen ammatin ja työn, että on varaa kaikkeen kivaan... me ei ole siihen kyetty". Tyttö hiljeni. On sen verran fiksu, että 13-vuotiaana tajusi jo menneens
Meillä täysin sama tilanne, huonekalut ja asunto 90-luvulta niin tyttöäkös se häiritsee. Ollaan muuten vain säästeliästä sorttia että vanhat huonekalut kelpaavat ja remontteja tehdään vain tarpeeseen.
Ei kukaan tarvitse eikä ansaitse juoppoja vanhempia, vaikka sitten parantaisivat maailmaa roskakuskeina. Häpeä itse.
-ohis.
***
Millä perusteella duunari = juoppo?
Mun vanhemmat olivat köyhiä duunareita, toinen lähes absolutisti (jouluna lasi viiniä) ja toinen joi ruuan kanssa 1 oluen viikossa
Vierailija kirjoitti:
Se on sitä itsenäistymistä ja rajanvetoa. Kun miehestä ei ole sitä tekemään, niin se jää sulle. Eli itkemisen sijaan sun pitää ottaa kova linja, vetää faktat pöytään, että kohta on teinin aika ihan itse ottaa vastuu elämästään ja ruveta tienaamaan ne omat rahansa.
Ja sitähän hän pelkääkin. Koska on liian pelottavaa se oma tuleva köyhyys, niin se ulkoistetaan vanhempien haukkumiseen.
Mutta nyt siis vastuuta teinille ja yhdessä budjettia laatimaan ja katsomaan. Mies vois myös ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta tunnekasvattamaan lastaan, varsinkin jos tämä on poika. Eli vastaamaan pojan tunteisiin fiksusti ja aikuisesti ja opettamaan päättäväisyyttä ja itsehillintää.
Hyvä mielipide. Suosittelisitko, että äiti keskustelee ensin isän kanssa ja tekee kunnolla selväksi, mitä odottaa häneltä? Kannattaako sanoa isälle suoraan, että nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja rupeat tunnekasvattamaan lastasi, fiksuunnut ja rupeat aikuiseksi? Vai pitäisikö isän mielipidettä kuunnella vaikka se tuntuisi huonolta, kuten joku sanoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi tuossa 12-14 -vuotiaana vertaili kotiamme kavereidensa koteihin. Asumme omakotitalossa, mutta pinnat ei ole kaikki kovin uusia ja osa on 2000-luvun alusta. Huonekalutkin on monet ysäriä tai ainakin aika vanhoja. Koti on siisti ja viihtyisä, muttei mistään sisustuslehdestä repäisty vaan sellainen arkinen peruskoti. Tyttärellä oli muutama kaveri, joiden kodit oli supertyylikkäitä ja valitteli aina, että miksei vaihdeta sohvaa, miksei remontoida sitä tai tätä tai muuteta sellaiseen taloon, jossa "on korkeat ikkunat". Sanottiin monesti, että meidän perhe matkustaa monta reissua vuodessa ja rempparahat menee sinne. Se on mun ja isänsä valinta, että arvostamme elämyksiä yhdessä enemmän kuin hienoa sisustusta. Sitä paitsi joskus isänsä taisi todeta, että "neiti hommaa vaan aikuisena sellaisen ammatin ja työn, että on varaa kaikkeen kivaan... me ei ole siihen kyetty". Tyttö hiljeni. On sen verra
somekupla nyt uudistaa kämpän kerran vuodessa tai tiheämmin ja kaikki on esteettistä sisustamista. Osa aikuisista toki lähtee tähän samaan kierteeseen ja sitten lapset ihmettelee että miksi kaikilla ei ole yhtä modernia..paitsi että se "moderni" on äkkiä vanha tai epätrendikäs jo 2 vuoden päästä viimeistään. Hyvänä esimerkkinä tää villinnyt boho-trendi..
Non nih, taas tämä sepustus. Avauduit tästä jo viime kuussa, eikö riittänyt? Silloin se pentu juoksi sun perässäs ja haukkui sinua. Nyt olet ilmeisesti köyhäkin.
Teini-iässä moni näkee vanhemmat eri näkökulmasta kriittisesti ja irtautuu. Ja muistaa kun häntä kohdeltiin ikävästi ja jos ei luota. Ei pitäisi ottaa liian vakavasti teinin sanoja itseensä. Ehkä jos on mahdollisuus, niin vanhempi saa enemmän tuloja, ei niitä väkisin saa. Nuorihan voi itse löytää rahakkaan alan joskus. Vanhempien kannattaa aina pitää hyvä itsetunto ja kaikille omaa tilaa. Ja jos ei jaksa kuunnella, lähtee ja sanoo että ei jaksa nyt sitä samaa asiaa taas.
Niinkö? Onko outoa pohtia tässä kontekstissa? Onko outoa pohtia, mikä perheympäristössä voi olla vialla, kun
opettajat ovat uupuneita vanhempiin, jotka häiritsevät koulutyötä ja vaativat erityiskohtelua, jopa haistattelu ja nimittely on kuulemma tavanomaista?
muutaman viime vuoden aikana on ollut monia uutisjuttuja, joissa hyvän perheen aikuinen lapsi on sur, mannut vanhempansa. Vanhemman, joka on aina niin ystävällinen naapureille, pidetty työkaveri, ihana ihminen, joka on majoittanut, rahoittanut ja ruokkinut lapsensa?
On tosiaan outo sepustus. Ihan sairasta miettiä sellaisia juttuja. Hölmöä ajatella, että hyvät vanhemmat voisivat tehdä jotain väärin. Eihän niin tapahdu ikinä laa-laa-maassa?