Lue keskustelun säännöt.
Mistä te kuvittelette että nää kasvavat ahdistuneisuushäiriöt yms johtuu?
17.12.2024 |
Suurinosa teistä ei ees tiedä mikä sen ongelman juurisyy on, te vaan oletatte että jotkut ihmiset syntyy tänne maailmaan ihan sekasin ja et ne on hulluja tai jotain :D Mä tiedän tän koska mä oon kasvanut ympäristössä missä on katottu alaspäin mt-ongelmaisia. Se kuvitelma on että jotkut vaan on hulluja :D
Ei se mee niin.... Se on jatkumoa kokoajan siitä että kukaan ei tee omaa traumatyötään, ne kasvattaa omat lapsensa omien traumojensa kautta tiedostamatta edes koko asiaa.
Siihen tottakai kaikki muu skeida mitä tämä yhteiskunta puskee, koska mikään ei ole luonnollista eikä normaalia.
Siel on aivan älytön ongelmapesäke ja norsu huoneessa mitä kukaan ei edes ymmärrä.
Kukaan ei osaa kattoa pintaa syvemmälle koskaan missään asiassa
Hei me eletään ihmiskunnan huippua :DD oikeesti me eletään ihan päinvastaista, tää on alenemistila ollu jo tuhansia vuosia, ei täs oo missää vaiheessa mikää kehittyny, päinvastoin kaikki on menny huonommaks tuhansia vuosia.
Me ollaan teknologian kulussakin menty ihmiskuntana ihan väärään suuntaan
Tääl ei panosteta ihmisen sisäiseen kasvuun ollenkaan, vaikka jokainen meistä on spirituaalinen olento tässä universumissa.
Mut joo :D Lisää pilsuja, eiköhä se siitä :D
Kommentit (122)
- epävarma työelämä (onko parin kuukauden päästä enää töitä?)
- kalliit elinkustannukset (onko varaa elää?)
- sodan uhka
- somessa näyttää että 'kaikilla muilla' menee hyvin
- kilpailu kumppaneista/töistä/asunnoista/kaikesta ei ole enää oma kylän nuorison kanssa vaan globaalisti, ja hiiren klikkauksella näkee toinen toistaan lahjakkaampia/parempia/hoikempia/kauniimpia/onnellisempia ihmisiä kuin itse on
- rikkoinaiset perhesuhteet esim. avioerot
- tinderkulttuuri, parisuhteiden muodostumisen vaikeus
- 'kaiken' epämääräinen vaikeutuminen, esim. terveydenhuoltoon pääsy, hammashoidot, apupalvelut, jne.
- tehostaminen
- globaali tehotalous ja voittojen maksimointi, ihmiset on vain jotain kapuloita rattaissa
jne.
Hyi, en jaksa enää miettiä mikä kaikki muu on pielessä. Itse olen saavuttanut jo jonkun ahdistuneisuusnirvanan eli totaalisen apatian maailman tasoa kohtaan. Nautin omista pienistä asioistani ja vetäydyn pieneen pikku kuplaani. Yllämainituista en jaksa enää stressata, kun se tarkoittaisi että minulla olisi vielä jäljellä jotain pelkoa jostain menetettävästä, eli joku utopistinen toivo että jotain ylläolevista olisi vielä korjattavissa. En ala itkemään kaatuneita maitoja ja menen silmälaput silmillä, keskittyen vain hyviin asioihin joista omat aivot saavat edes jonkun tussahduksen dopamiinia.
Nyt menen leipomaan uunipiirakan ja halimaan pehmeää kissaani joulukuusen alle. Jaksamisia muillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisen median saasta, ylisuojeleva kasvatus, rikkinäiset perheet, koulujen kurittomuus ja vanhemmuuden alennustila ovat murskanneet nuorten mielet ja henkisen kestokyvyn.
Lainattu teksti, mutta niin totta.
Siitä ettei lapsien anneta kokea vastoinkäymisiä. Siis ihan sillä tasolla että aina ei ole kivaa tai kaikkea ei voi saada. Sitten kun niitä sattuu niin nuori (aikuinen) on ihan hukassa tunteidensa kanssa.
Tehdäänpä koe. Otetaan some ja pelit pois kaikilta, ja katsotaan mitä tapahtuu. Siinä on syy ahdistuneisuuteen. Se ja lasten käytöshäiriöt ovat räjähtäneet käsiin näiden myötä. Miksi kukaan ei sano tätä?
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut korkeakoulussa ja yliopistossa 2000 luvun alussa ja 2020 luvun taitteessa. Työelämässäkin olen ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 1999.
Väitän, että nykyään opiskelu on helpompaa ja vapaampaa, saat enemmän vaikuttaa siihen miten ja missä teet. Valinnanvapautta on enemmän. Heikkoja tuloksia katsotaan läpi sormien, kun mitään ei saa vaatia ja kaikkea pitää ymmärtää. Ennen piti tehdä just niinkuin kurssin vetäjä halusi, miellytti se sua tai ei.
Työelämässä sama, kaikki asiat on teoriassa keskusteltaessa, sovittavissa ja vaikka silti teet kaiken vastoin esihenkilön ohjeita, sua pitäis ymmärtää, koska "olit kenties epämukavuusalueellasi, eikä esihenkilösi osannut tunnistaa lisäkoulutuksen tarvetta työtehtäviesi asiakasrajapinnassa".
Ennen oli kuri töissäkin kovempi.
Mielestäni se, että ihmisten elämä on kuin pumpulia lapsesta lähtien, on karhunpalvelus. Sitten kun elämässä aletaan j
Olen eri mieltä tuosta työpaikan kurista. Synnyin 60-luvulla ja menin kesätöihin 80-luvulla. Töitä oli todella helppo löytää ja työpaikoilla oli leppoisaa. Etenkin kesäapulaisilla oli joskus jopa puutetta tekemisestä. Piti odottaa pöydän ääressä tekemistä ja sitä että kello tulee niin paljon, että voi lähteä kotiin.
Sitten vakituinen työpaikka 90-luvulla, uuden opettelua, välillä kiirettä ja välillä leppoisampaa. Tietotekniikkaa, joka oli vielä niin selkeää ja alkeellista, että sen käyttö oli helppo oppia ja se tuntui oikeastikin helpottavan ja nopeuttavan työntekoa.
Kunnes siirryttiin eteenpäin ajassa ja noin vuoden 2017 tienoilla yhä uudempia ja uudenlaisia opeteltava ohjelmia, aiempaa monimutkaisempia, opettelu työlästä, ohjelmat sekavia, opettelu kestää entistä kauemmin, yhden kirjeen laatimiseenkin saattaa mennä yksi työpäivä, kaikki ajankäyttö tarkkaillaan minuutin tarkkuudella, pitää olla tehokas ja tuottava...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on oikeilla linjoilla siinä, että tuhansia vuosia sitten tuskin oli ahdistuneisuushäiriöitä. Varmaksihan emme voi tietää, mutta todennäköisesti aika meni hengissä selviytymiseen. Niin meni vielä omien isovanhempien aikaankin. Aamulla oli herättävä kukonlauluun, lypsettävä lehmät ja siitä se työpäivä jatkui, kunnes aurinko laski. Ruuan eteen oli tehtävä töitä, ihan kauaskantoisesti. Jos et kylvänyt perunaa oikeaan aikaan tai tuli huono vuosi, elit nälässä.
M47 kirjoittaa kerrankin asiaa. Elämä nykyään on pumpulia. Kun ei ole oikeita ongelmia, niitä tulee siitä, kun aletaan vatvoa toisten sanomisia ja pahoitetaan mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Siitä ettei lapsien anneta kokea vastoinkäymisiä. Siis ihan sillä tasolla että aina ei ole kivaa tai kaikkea ei voi saada. Sitten kun niitä sattuu niin nuori (aikuinen) on ihan hukassa tunteidensa kanssa.
Täällä oikesti kirjoitti joku nuori nainen, että on nyt aikuisena huomannut että poikaystävä tekee myös asioita jotka EIVÄT OLE KIVOJA. Ja että hän nyt opettelee sitä myös. Tätä ennen kaikki on jäänyt kesken jos se ei ole ollut kivaa.
Eli tällaista ajattelua on ihan oikeasti olemassa. Sitä on vaikea käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisen median saasta, ylisuojeleva kasvatus, rikkinäiset perheet, koulujen kurittomuus ja vanhemmuuden alennustila ovat murskanneet nuorten mielet ja henkisen kestokyvyn.
Lainattu teksti, mutta niin totta.
Tämä vanhemmuuden alennustila on mielestäni suurin tekijä tähän sotkuun. Ja se ei edes johdu tämän päivän vanhemmista, vaan sitä miten tämän päivän yhteiskunta, some ja media vanhemmuuden määrittelevät! Vaatimukset ovat mahdottomia toteuttaa, vanhemmat uupuvat, lapset ahdistuu ja avot tämä soppa on valmis.
Aikoinaan sanottiin, että "ahkera äiti kasvattaa laiskoja lapsia". Olen usein miettinyt tätä sanontaa. Kumpi äiti on lopulta ahkera, se joka ei vaadi lapsilta mitään, vaan tekee itse kaiken? Vaiko se joka päivä toisensa jälkeen vaatii, perustelee, vahtii ja riitelee lapsensa kanssa, jotta lapsi tekee vaaditut asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Määrittelemätön ahdistuneisuus ja masennus" on yleisdiagnoosi, jonka lääkäri laittaa saikkulappuun, jos potilas on selvästi sairausloman tarpeessa, mutta lääkäri ei tiedä, mikä potilasta oikeasti vaivaa, tai oirekuvaan sopivaa sairauskoodia ei ole.
Itse olen saanut tuon diagnoosin tilanteessa, jossa lääkäri erikseen kysyi, onko ahdistuneisuutta tai masennusta, ja kumpaakaan ei ollut. Oireina oli väsymys, ajoittaiset kommunikointivaikeudet, hengitys- ja muistikatkokset. Eli en ollut työkykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on oikeilla linjoilla siinä, että tuhansia vuosia sitten tuskin oli ahdistuneisuushäiriöitä. Varmaksihan emme voi tietää, mutta todennäköisesti aika meni hengissä selviytymiseen. Niin meni vielä omien isovanhempien aikaankin. Aamulla oli herättävä kukonlauluun, lypsettävä lehmät ja siitä se työpäivä jatkui, kunnes aurinko laski. Ruuan eteen oli tehtävä töitä, ihan kauaskantoisesti. Jos et kylvänyt perunaa oikeaan aikaan tai tuli huono vuosi, elit nälässä.
M47 kirjoittaa kerrankin asiaa. Elämä nykyään on pumpulia. Kun ei ole oikeita ongelmia, niitä tulee siitä, kun aletaan vatvoa toisten sanomisia ja pahoitetaan mielensä.
"Kyllä suomalaisilla on rankkaa, kun ei ole riittävän rankkaa". Näin totesi suomalaisista eräs itäblokin maassa nuoruutensa ja pääosan aikuisuuttaan elänyt henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja on oikeilla linjoilla siinä, että tuhansia vuosia sitten tuskin oli ahdistuneisuushäiriöitä. Varmaksihan emme voi tietää, mutta todennäköisesti aika meni hengissä selviytymiseen. Niin meni vielä omien isovanhempien aikaankin. Aamulla oli herättävä kukonlauluun, lypsettävä lehmät ja siitä se työpäivä jatkui, kunnes aurinko laski. Ruuan eteen oli tehtävä töitä, ihan kauaskantoisesti. Jos et kylvänyt perunaa oikeaan aikaan tai tuli huono vuosi, elit nälässä.
M47 kirjoittaa kerrankin asiaa. Elämä nykyään on pumpulia. Kun ei ole oikeita ongelmia, niitä tulee siitä, kun aletaan vatvoa toisten sanomisia ja pahoitetaan mielensä.
"Kyllä suomalaisilla on rankkaa, kun ei ole riittävän rankkaa". Näin totesi suomalaisista eräs itäblokin maassa nuoruutensa ja pääosan aikuisuuttaan elänyt henkilö.
Onko lääke siis se, että elämämme on saatava taas rankemmaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä ettei lapsien anneta kokea vastoinkäymisiä. Siis ihan sillä tasolla että aina ei ole kivaa tai kaikkea ei voi saada. Sitten kun niitä sattuu niin nuori (aikuinen) on ihan hukassa tunteidensa kanssa.
Täällä oikesti kirjoitti joku nuori nainen, että on nyt aikuisena huomannut että poikaystävä tekee myös asioita jotka EIVÄT OLE KIVOJA. Ja että hän nyt opettelee sitä myös. Tätä ennen kaikki on jäänyt kesken jos se ei ole ollut kivaa.
Eli tällaista ajattelua on ihan oikeasti olemassa. Sitä on vaikea käsittää.
Eilen kävimme juuri alakoululaisen kanssa keskustelua siitä, että enkun kokeisiin on luettava, vaikka ei huvita. Hän kovin yritti perustella, ettei voi oppia mitään, koska minä pakotan hänet lukemaan. Siis mitä ihmettä!? Mistä tuon ikäinen on oppinut tuon tyyppistä argumentointia? Noh, ei mennyt läpi, kokeisiin luettiin, vaikka kiukuttelun kera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtä kaikille vaan niin paljon, ettei kukaan ehdi ajatella mitään.
Tyhmyys on lisääntymisen edellytys ja väestön ÄO laskee sukupolvesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Pumpulissa kasvaminen helikopterivanhempien hellässä huomassa niin, että lapsi kasvaa maailmannapana. Ei opita sietämään pettymyksiä, joten kaikki vähänkin epämieluisa koetaan ahdistavana. Kaikelle halutaan myös diagnoosi. Esim. Hautajaisiin pyydetään rauhoittavaa lääkitystä, että voi mennä, ei olla valmiita kokemaan normaaleita surun tunteita.
Vanhemmat myös toivoo lapselle lääkitystä "arjen ja koulun haasteisiin" vaikka iso osa näistä haasteista johtuu huonosta vanhemmuudesta.
Tiedän tapauksen, jossa yläkouluikäisten ei voinut mennä kouluun koska se ahdisti joten pelasi vain tietokoneella. Vanhemmat eivät saaneet pleikkaria pois, koska lapsi olisi tästä äidin mukaan AHDISTUNUT lisää. Yrittivät vaatia, että ope tulisi kotiin opettamaan. En tiedä, mitä heille kuuluu nykyään. Tuollainen leijonaemoilu on sairasta.
Samaa mieltä. Ja usein tuo "tien siloittelu" aloitetaan jo ihan pienestä pitäen. Esimerkiksi kaupassa usein näkee tilanteita missä lapsille annetaan heti periksi vaikka niissä ns, lapsikärryissä, mitä näkee monessa kaupasssa. Ehkä voidaan kerran tai kaksi sanoa, ei, mutta sitten myönnytään ottamaan se pikkukärry.
Sitten vielä ihmetellään näitä ahdistus- tai burnoutjuttuja nuorilla kun hyvässä lykyssä se työpaikka on ensimmäinen paikka missä sille nuorelle sanotaan se sana inhottava, ei.
Nuorten naisten muoti- ja luulosairaus.
Vierailija kirjoitti:
Vi ttumaiset, julmat ja empatiakyvyttömät kanssaihmiset työpaikoilla, somessa ja hallituksessa.
Nämä vielä osaavat hyödyntää näitä kaikesta ahdistuvia ihmisiä kun niitä on helppo manipuloida. Pumpulissa kasvattaminen tekee ihmisestä todella helposti höynäytettävän eikä sellainen meinaa tajuta millään tulleensa huijatuksi.
Eikös tuo ollut Suomessa suurin ongelma sote-aloilla?
Sanoisin siis että vuorotyö. Nukkuu huonosti, niin ottaa päähän helpommin. Tähän lisäksi väsyneet työkaverit, liikaa töitä, arvoristiriita töissä (ei ole resursseja tehdä työtä niin hyvin kuin haluaisi), huono johto, huonot työolot... Ja tässä oli vasta työelämä.
Yllättävämpää olisi jos ei ahdistaisi.
Just näin! Meillä on teini-ikäiset lapset, eikä olla tingitty tietyistä vaatimuksista. Nuoren täytyy käydä koulu kunnolla, täyty syödä hyvin, täytyy liikkua eikä yöunia tuhota ruutuajalla iltaisin. Ruokaa pitää osata laittaa ja pyykit pestä jne. Kiukuttelua asiasta on toki ollut, mutta nyt mukulat ovat hoksanneet etteivät heidän pullamössöä syövät ja autokyydeillä kulkevat kaverit oikein pärjää koulussa eikä elämässä muutenkaan.