Mistä te kuvittelette että nää kasvavat ahdistuneisuushäiriöt yms johtuu?
Suurinosa teistä ei ees tiedä mikä sen ongelman juurisyy on, te vaan oletatte että jotkut ihmiset syntyy tänne maailmaan ihan sekasin ja et ne on hulluja tai jotain :D Mä tiedän tän koska mä oon kasvanut ympäristössä missä on katottu alaspäin mt-ongelmaisia. Se kuvitelma on että jotkut vaan on hulluja :D
Ei se mee niin.... Se on jatkumoa kokoajan siitä että kukaan ei tee omaa traumatyötään, ne kasvattaa omat lapsensa omien traumojensa kautta tiedostamatta edes koko asiaa.
Siihen tottakai kaikki muu skeida mitä tämä yhteiskunta puskee, koska mikään ei ole luonnollista eikä normaalia.
Siel on aivan älytön ongelmapesäke ja norsu huoneessa mitä kukaan ei edes ymmärrä.
Kukaan ei osaa kattoa pintaa syvemmälle koskaan missään asiassa
Hei me eletään ihmiskunnan huippua :DD oikeesti me eletään ihan päinvastaista, tää on alenemistila ollu jo tuhansia vuosia, ei täs oo missää vaiheessa mikää kehittyny, päinvastoin kaikki on menny huonommaks tuhansia vuosia.
Me ollaan teknologian kulussakin menty ihmiskuntana ihan väärään suuntaan
Tääl ei panosteta ihmisen sisäiseen kasvuun ollenkaan, vaikka jokainen meistä on spirituaalinen olento tässä universumissa.
Mut joo :D Lisää pilsuja, eiköhä se siitä :D
Kommentit (122)
Hoitavalla puolella on traumaymmärrys ihan minimaalista siihen verrattua, kuinka paljon traumoja on ja kuinka paljon ongelmia ne aiheuttavat. Keskitytään vain masennukseen ja masennuslääkkeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unen vähyys.
Niin totta. Terveen elämän yksinkertainen resepti:
1. riittävä uni
2. terveellinen ruoka
3. runsas liikunta
4. sosiaalinen elämä
Paitsi että tuo kohta neljä ei ole mikään yksinkertainen juttu. Suomessa on todella vaikea saada ystäviä aikuisiällä. Siis ystäviä eikä tuttuja, joiden kanssa jutellaan säästä jossain harrastuksen parissa. Kohdat 1-3 ovat helppoja ja niitä noudatan.
Tuosta listasta puuttui yksi oleellinen asia, koska mielestäni sosiaalinen elämä ei ole sama kuin se, että ihmisellä on läheisiä ja läheisten muodostama turvaverkosto ja se riittää sosiaaliseksi elämäksi, jos muuhun ei ole mahdollisuutta, mutta sosiaalinen elämä ilman läheisiä ei riitä.
Vierailija kirjoitti:
Lukeminen loppuu siihen, jos joku kirjoittaa tarpeettoman pitkästi tai käyttää sanaa juurisyy.
Sori siitä.
No nyt kyllä onkin pumpulissa kasvatettu keskustelija.
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että ihmiset eivät enää ymmärrä, että ahdistus on ihan normaali tunne. Ollaan omassa kuplassa ja sitten, kun kohdataan vastakkaisia mielipiteitä, kyseenalaistetaan tai jopa kritisoidaan, niin maailma romahtaa.
Somen syytä siis toisin sanoen.
Nyt haluaisin hieman kyseenalaistaa tätä kommenttia.
Migreenikin on normaali kokemus, mutta sekin haittaa normaalia toimintakykyä. Kukaan tuskin valitsee mieluummin olla ahdistunut ja toimintakyvytön kuin ilman ahdistusta ja elinkelpoinen.
Suorituskeskeisyys ja rahan palvonta. Jo päiväkoti-ikäiset laitetaan suorittamaan milloin mitäkin. Erilaisuutta mukamas hyväksytään, mutta silti kaikki yritetään puristaa samaan muottiin. Kilpaillaan jo lapsesta lähtien, kuka on paras, kaunein ja suosituin. Siihen vielä päälle, kenellä on eniten, hienointa ja kalleinta. Jos oletkin tavis, pitää yrittää enemmän tai muuten olet luuseri. Itseensä ja elämäänsä ei saa olla tyytyväinen, jos millä tahansa osa-alueella on parantamisen varaa. Jos tästä ajattelutavasta ei osaa hypätä pois, varmasti ahdistaa.
Lapsikeskeisen/ narsistisen kasvatustyylin tulosta. Lasta pyritään viimeiseen asti suojelemaan pahan olon tunteilta. Vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta lapsi ei tuntisi huonommuutta.
Mutta kun todellisessa maailmassa nuori ei olekaan enää kaikkeuden keskipiste. Muiden ensisijainen intrsessi ei olekaan toimia hänen etunsa mukaan, vaan hän on vain yksi muista. Itsetunnon perusta on laskettu täysin tyhjän päälle.
Ahdistus on "suojatunne", joka syntyy, kun ne oikeat tunteet ovat liikaa tai niitä ei tunnista tai niitä joutuu painamaan alas.
Jos lapsi saa ilmaista suuttumuksensa ja rajansa vapaasti, ahdistussairastumisen todennäköisyys laskee huomattavasti.
Myös ympäristön ärsykkeet voivat ahdistaa ja tällaisia ahdistuneita on kaupunkiympäristössä paljon enemmän kuin väljemmin asutuilla alueilla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsikeskeisen/ narsistisen kasvatustyylin tulosta. Lasta pyritään viimeiseen asti suojelemaan pahan olon tunteilta. Vanhemmat tekevät kaikkensa, jotta lapsi ei tuntisi huonommuutta.
Mutta kun todellisessa maailmassa nuori ei olekaan enää kaikkeuden keskipiste. Muiden ensisijainen intrsessi ei olekaan toimia hänen etunsa mukaan, vaan hän on vain yksi muista. Itsetunnon perusta on laskettu täysin tyhjän päälle.
Tuosta syntyy narsisteja tai muita mulkkuja. Ahdistuneita ei ole yleensä hyysätty vaan jätetty liikaa oman onnensa nojaan ja vaadittu liikaa sietämistä.
Syitä ahdistuneisuushäiriöiden kasvuun on useita eikä antamani vastaus ole kattava.
Mietin tällaistakin puolta, osaavatko ihmiset enää erottaa mikä on elämään kuuluvaa ahdistusta ja mikä ei ole? Ahdistus on inhimillistä ja kuuluukin elämään. Voisiko taipumus huolia asioista liittyä persoonallisuuteen? Pohdiskelen vain asiaa pitkään ahdistuneisuudesta kamppailevana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unen vähyys.
Niin totta. Terveen elämän yksinkertainen resepti:
1. riittävä uni
2. terveellinen ruoka
3. runsas liikunta
4. sosiaalinen elämä
Paitsi että tuo kohta neljä ei ole mikään yksinkertainen juttu. Suomessa on todella vaikea saada ystäviä aikuisiällä. Siis ystäviä eikä tuttuja, joiden kanssa jutellaan säästä jossain harrastuksen parissa. Kohdat 1-3 ovat helppoja ja niitä noudatan.
Onko kohta 4 todella vaikea, vai onko kyse siitä, miten ihmiset sosiaalisen elämän näkevät??
Jos ei vaadi ystäviltä tai tuttavilta tiettyjä kriteereitä ja on valmis antamaan itsestään, niin sosiaalinen elämä on mahdollista suurimmalle osalle meistä. Itse olen miettinyt esim. alkamista yksinäisten vanhusten ystävätoimintaan, mutta vielä minulla ei ole ollut siihen riittävästi aikaa, jotta voisin sitoutua pitkäksi aikaa.
Elämme harhassa, että mielenterveysongelmien määrä on kasvanut. Siitä ei ole pienintäkään todistetta. Voimme kyllä päästä tutkimaan ennen eläneiden ihmisten kroppaa, mutta emme sitä, mitä mielessä liikkui. Ihminen ei ole onnellisuuskone. Ihminen on hengissäselviämiskone.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ ja koulu on nykyään todella vaativaa. Kenelläkään ei ole enää aikaa tai jaksamista työn tai koulun ulkopuolella. Työttömyys.
Lapseni käy nyt lukiota. Pitkässä matematiikassa vaaditaan paljon vähemmän kuin 90-luvun lopulla, myös fysiikka on huomattavasti helpompaa nykyään. Koulusta tekee kuormittavan älyttömät projektityöt, jolloin aikaa ei jää laaja-alaiselle opiskelulle.
Oma lapseni on Helsingin eliittilukiossa. Koulu sujuu ja on kuulemma helppoa. Ainoa asia mistä jaksaa ärsyyntyä on jatkuva ahdistuksesta jauhaminen ja varoittelu. Hänen mukaansa ei mikään ihme, että kaikki ahdistuu, kun koulussa ei muusta puhuta, kun mistä voisi ahdistua.
Sama. Kolmas lapsi nyt kyseessä, kaksi jo aikuisia. Eivät ole ahdistuneita ja onnettomia, tosin eivät myöskään käytä sosiaalista mediaa ihan omasta tahdostaan. Ei ole kukaan heistä sortunut lukiotaakan tai muutenkaan koulutaakan alle, ja hyvin ovat pärjänneet, vaikka koululaitoksen pitäisi muka nykyään olla NIIIIIIN vääränlainen pojille. No ei ole, ongelma on vanhemmat, jotka eivät enää osaa muuta kuin lussuilla ja nössöillä ja antaa penskojensa hyppiä silmille.
Lapset tarvitsee alusta asti hyvin selkeät rajat ja viestin siitä, että aikuinen on aina vahvempi ja kantaa lopullisen vastuun. Mutta aina oikeudenmukaisesti, ei koskaan mielivaltaisesti.
Jos ahdistaa mene liikkumaan. Kun liikut vaikka tunnin ja treenaat rankasti, kysy itseltäsi sen jälkeen että ahdistaako? Voin sanoa ettei ahdista. Sitten toistat samaa aina kun alkaa ahdistaa, pian huomaat ettei enää ahdistakkaan. Eli liikkukaa hyvät ihmiset, omien rajojen puitteissa.
Ihmekös jos ahdistaa kun on paljon energiaa muttei mitään johon suunnata sitä, sitten ahdistuneena miettii miksi ahdistaa.
Nuorten elämä on niin kapeaa. Viihde, some, pelit, mainokset. Eivät tiedä oikeasta elämästä, kun enää ei kyläillä, eikä nuoret välitä tavata sukulaisia tai muita vanhempia ihmisiä. Heiltä voisi oppia paljon ja ymmärrystä vanhempia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Siitä ettei lapsien anneta kokea vastoinkäymisiä. Siis ihan sillä tasolla että aina ei ole kivaa tai kaikkea ei voi saada. Sitten kun niitä sattuu niin nuori (aikuinen) on ihan hukassa tunteidensa kanssa.
Ei helvetti mitä paskaa selität.
Voisi selittää paljonkin psykologista eri syistä ja sukupolvien kierteistä ym. Ja sitten voisi kertoa pähkinänkuoressa hengellisen totuuden: Jeesusta ja hänen rakkauttaan ei tunneta.
psykologi
Ahdistus kuuluu nuoruuteen koska useimmat ihmiset eivät siedä ääretöntä epävarmuutta. Aikuisetkaan eivät siedä sitä mutta usein se unohtuu jos omaa elämää on onnistunut vuosien mittaan rakentamaan ja on selvinnyt vaikeuksista.
Trauman avulla on helppo halkita ihmisiä katso esim. Stockholm Syndrome.
Tämän takia kaikki uutiset ovat pelkkää negatiivistä ja pienistä asioista tehdään tarkoituksella valtavia ongelmia, koska jatkuva stressi ja eritasoiset traumat, vaikka koko Covid-sekoilu ja nyt ylläpyörivä sodan uhka, ahdistaa ihmisiä joka pitemmän päälle aiheuttaa eritasoisia mielenterveysongelmia. Näihin sitten haetaan (tehotonta) hoitoa eli tänä päivänä pääosin pillereitä jotka auttavat hetkellisesti, mutta eivät poista pohjalla olevaa juurisyytä.
Väitän, että, jos tämän päivän ahdistunut ihminen laitettaisiin vaikka vuodeksi luostarimaiselle alueelle missä ei ole sähköisiä mukavuuksia kuin ehkä sähkövalot, ei mahdollisuutta minkäänlaiseen uutisiin ja nettiin ja päivä kulutetaan vaikka polttopuita tekemällä tai hoitamalla puutarhaa ja vapaa-aikaa saa kuluttaa käsitöihin,liikuntaan, lukemiseen tai soittamisen harjoitteluun yms. niin uskon, että hyvin nopeasti alkaisi ahdistus vähenemään.
Yksinäisyys.