Lue keskustelun säännöt.
Mistä te kuvittelette että nää kasvavat ahdistuneisuushäiriöt yms johtuu?
17.12.2024 |
Suurinosa teistä ei ees tiedä mikä sen ongelman juurisyy on, te vaan oletatte että jotkut ihmiset syntyy tänne maailmaan ihan sekasin ja et ne on hulluja tai jotain :D Mä tiedän tän koska mä oon kasvanut ympäristössä missä on katottu alaspäin mt-ongelmaisia. Se kuvitelma on että jotkut vaan on hulluja :D
Ei se mee niin.... Se on jatkumoa kokoajan siitä että kukaan ei tee omaa traumatyötään, ne kasvattaa omat lapsensa omien traumojensa kautta tiedostamatta edes koko asiaa.
Siihen tottakai kaikki muu skeida mitä tämä yhteiskunta puskee, koska mikään ei ole luonnollista eikä normaalia.
Siel on aivan älytön ongelmapesäke ja norsu huoneessa mitä kukaan ei edes ymmärrä.
Kukaan ei osaa kattoa pintaa syvemmälle koskaan missään asiassa
Hei me eletään ihmiskunnan huippua :DD oikeesti me eletään ihan päinvastaista, tää on alenemistila ollu jo tuhansia vuosia, ei täs oo missää vaiheessa mikää kehittyny, päinvastoin kaikki on menny huonommaks tuhansia vuosia.
Me ollaan teknologian kulussakin menty ihmiskuntana ihan väärään suuntaan
Tääl ei panosteta ihmisen sisäiseen kasvuun ollenkaan, vaikka jokainen meistä on spirituaalinen olento tässä universumissa.
Mut joo :D Lisää pilsuja, eiköhä se siitä :D
Kommentit (122)
Tekemätön traumatyö. Julkisissa mielenterveyspalveluissa, mielenterveystoimistoissa ja aklinikoilla ei mielellään puhuta traumoista. Puhutaan oireista ja lääkityksistä. Ite jäin sekamuotoinen masennus ja ahdistuneisuustila diagnoosilla viimeksi saikulle... Se kyseinen työ ei vaan sopinu mun luonteelle ja luonteeni sisältämille traumoille, minkä tämä nuori lääkäri ymmärsi. Siksi määräsi vain saikun. Jos olisi ollut oikeasti sitä mieltä, että mulla joku masennus tai ahdistushäiriö on, niin kaippa olisi määrännyt masennus ja ahdistuslääkkeitä... Olin tyytyväinen kun ei määrännyt. Olisin ahdistunut enemmän lisää vaatimuksista lääkkeiden käyttämiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vain yksi syy pitäisi mainita, se olisi ehdottomasti arvomaailman romahtaminen yhteiskunnassa. Mikään ei ole enää pyhää eikä hyvää, kaikki voi tehdä mitä mieli tekee, muista välittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pumpulissa kasvaminen helikopterivanhempien hellässä huomassa niin, että lapsi kasvaa maailmannapana. Ei opita sietämään pettymyksiä, joten kaikki vähänkin epämieluisa koetaan ahdistavana. Kaikelle halutaan myös diagnoosi. Esim. Hautajaisiin pyydetään rauhoittavaa lääkitystä, että voi mennä, ei olla valmiita kokemaan normaaleita surun tunteita.
Vanhemmat myös toivoo lapselle lääkitystä "arjen ja koulun haasteisiin" vaikka iso osa näistä haasteista johtuu huonosta vanhemmuudesta.
Tiedän tapauksen, jossa yläkouluikäisten ei voinut mennä kouluun koska se ahdisti joten pelasi vain tietokoneella. Vanhemmat eivät saaneet pleikkaria pois, koska lapsi olisi tästä äidin mukaan AHDISTUNUT lisää. Yrittivät vaatia, että ope tulisi kotiin opettamaan. En tiedä, mitä heille kuuluu nykyään. Tuollainen leijonaemoilu on sairasta.
Tämä on totta. Mutta tuossa
Tämä äiti ärhenteli kouluun ja terveydenhuoltoon mutta omassa kasvatuksessaan ei ollut mitään vikaa.
Nykyään myös tutkitaan enemmän mielenterveyttä kuin aiemmin.
Ahdistus tuntuu koulussa tarttuvan. Jos luokassa on yksi ahdistujia, on niitä kohta useampi. Tietä silotellaan heille liiaksi, jotteivat ahdistuisi enempää (kokeet erityisopettajan luona erikseen jne.), vaikka on näyttöä siitä, että pitäisi vaan altistaa itseään sille ahdistavalle tilanteelle, jotta siihen pikku hiljaa siedättyisi. Tämä on ollut kasvava ilmiö ihan peruskouluissakin jo useamman vuoden. Nyt sitten alkavat ahdistujia löytyä jo työelämästäkin.
Ja disclaimer: kyllä on myös oikeita vakavasti ahdistuneita, mutta suurin osa ei ole niitä.
T. Ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Media ja some. Huomaan itsestänikin kun aamulla luen ns uutisia ja mielipidekirjoituksia, niin päivä on pilalla.
Sota, saasteet, työttömyyden pelko, rahattomuus, osattomuus, sairaudet jne. Oikeastaan ihme jos jotain ei ahdista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskellut korkeakoulussa ja yliopistossa 2000 luvun alussa ja 2020 luvun taitteessa. Työelämässäkin olen ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 1999.
Väitän, että nykyään opiskelu on helpompaa ja vapaampaa, saat enemmän vaikuttaa siihen miten ja missä teet. Valinnanvapautta on enemmän. Heikkoja tuloksia katsotaan läpi sormien, kun mitään ei saa vaatia ja kaikkea pitää ymmärtää. Ennen piti tehdä just niinkuin kurssin vetäjä halusi, miellytti se sua tai ei.
Työelämässä sama, kaikki asiat on teoriassa keskusteltaessa, sovittavissa ja vaikka silti teet kaiken vastoin esihenkilön ohjeita, sua pitäis ymmärtää, koska "olit kenties epämukavuusalueellasi, eikä esihenkilösi osannut tunnistaa lisäkoulutuksen tarvetta työtehtäviesi asiakasrajapinnassa".
Ennen oli kuri töissäkin kovempi.
Mielestäni se, että ihmisten elämä on kuin pumpulia lapsesta lähtien, on karhunpalvelus. Sitten kun elämässä aletaan j
Täysin samaa mieltä tämän kommentoijan kanssa.
Olen itse 70 -luvulla syntynyt. Lapset sain 30+ ikäisenä ja olen kasvattanut heidät samalla reseptillä mitä äitini minut kasvatti. Vuosien aikana olemme saaneet puolisoni kanssa kuulla paljon kommentteja, kuinka vaadimme liikaa lapsiltamme. Meillä siis oli 70 -luvun tyyliin säännöt, ei tosin monia, mutta niistä harvoista pidettiin tarkasti kiinni. Ne koskivat mm. unta, ruokailua, liikuntaa, koulua ja käytöstä.
Tänä päivänä olemme ystäväpiirimme suoranainen kateuden kohde, sillä meidän nuoret ovat terveitä, hyvinvoivia ja suoraan sanottuna elämässään menestyneitä. Mutta rehellisesti sanottuna, se harvoista ja valituista rajoista kiinni pitäminen kävi kyllä neljän lapsen kanssa kokopäiväisestä työstä työpäivän jälkeen. Mutta nyt meillä on helppoa, kun he tietävät yhteiskunnan sääntöjen merkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelosta. Ja helposti saatavasta rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiskontaktien puute, some, helikopteri-vanhemmat ja ohjatut harrastukset - ilman luontaista kaveripiirin puuhastelua. Mt-puhe ja ylidiagnosointi. Yo-kirjoitusten painoarvo jatko-opinnoissa.
Tuohon some päälle niin soppa on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa pahoinvoinnista johtuu siitä, että ihmiset ovat yksilökeskeisiä ja perheet eivät kestä, vaan hajoavat.
Sitten tulee vielä sekavat uusperheet ja homma sen kun huononi.
Vierailija kirjoitti:
Sota, saasteet, työttömyyden pelko, rahattomuus, osattomuus, sairaudet jne. Oikeastaan ihme jos jotain ei ahdista.
Vaan eipä ole tuberkuloosia eikä tarvitse pelätä katovuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristinusko oli ihmisille hyväksi. Se kantoi perheitä ja antoi voimaa.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistus tuntuu koulussa tarttuvan. Jos luokassa on yksi ahdistujia, on niitä kohta useampi. Tietä silotellaan heille liiaksi, jotteivat ahdistuisi enempää (kokeet erityisopettajan luona erikseen jne.), vaikka on näyttöä siitä, että pitäisi vaan altistaa itseään sille ahdistavalle tilanteelle, jotta siihen pikku hiljaa siedättyisi. Tämä on ollut kasvava ilmiö ihan peruskouluissakin jo useamman vuoden. Nyt sitten alkavat ahdistujia löytyä jo työelämästäkin.
Ja disclaimer: kyllä on myös oikeita vakavasti ahdistuneita, mutta suurin osa ei ole niitä.
T. Ope
Tätä samaa oma koululaiseni on sanonut. Kaikki kuulemma menevät aina jonkun viimeisimmän tiktok -jutun mukaan. Ja sitten viilellään, tai olla 11 -vuotiaana muunsukupuolisia, jne., jne. (Ps. Omalla lapsellani on natsikuri ja mm. tiktok on puhelimessa kielletty)
Jatkuva epävarmuus työpaikalla. Ei oteta vakituiseksi, vaan pidetään koko työuran ajan varpaillaan. Jokavuotiset arvioinnit ja saavutettava tietty taso, vaikka ei itse voi siihen vaikuttaa.
Vi ttumaiset, julmat ja empatiakyvyttömät kanssaihmiset työpaikoilla, somessa ja hallituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sota, saasteet, työttömyyden pelko, rahattomuus, osattomuus, sairaudet jne. Oikeastaan ihme jos jotain ei ahdista.
Vaan eipä ole tuberkuloosia eikä tarvitse pelätä katovuosia.
Totta. Ennen saattoi kuolla koska vaan bakteeritauteihin.
Tosin se on kohta edessä taas, kun uusia antibiootteja ei viitsitä kunnolla etsiä (ei rahallisesti kannattavaa)
Ainainen kilpailuasetelma töissä.
Monet nuoret ei ole oppinut käsittelemään epäonnistumista osana normaalia elämää. Osa vanhemmista ja koulustakin silottelee liikaa lapsen elämää ja yrittää poistaa kaiken epäonnistumisen ja ennen pitkään siitä tulee mörkö.
On myös hyvä oppia jo nuorena, että maailmassa kaikki ei ole aina reilua, eikä koskaan tule olemaan ja asian kanssa on vain opittava elämään parhaansa mukaan.
Lisäksi some ja digilaitteet vie pitkäjänteisen keskittymiskyvyn ja passivoittaa.