Lue keskustelun säännöt.
Hs: ahdistuneisuushäiriöt yleisin pitkien poissaolojen syy julkisella alalla
17.12.2024 |
Johtajaylilääkäri Tuula Metsä toteaa Kevan tiedotteessa, että tällä hetkellä ahdistuneisuushäiriöiden ylitunnistaminen tuntuisi olevan suurempi ongelma kuin niiden tunnistamatta jääminen.
Kommentit (102)
Kärjessä on siis mm. raskasta vuorotyötä, ei yllätä. 'Pienetkin' asiat voivat vaikuttaa todella paljon. Omalla kohdalla olen huomannut ison pudotuksen hyvinvoinnissa ja jaksamisessa työvuorojärjestelyihin liittyvän muutoksen jälkeen.
Aiemmin meillä työvuorot teki esimies yhteisöllisen suunnittelun pohjalta. Saattoi olla varma, että kolme priorisointia toivetta toteutui ja työvuorolista oli pitkälti omien laajempienkin toiveiden mukainen. Jos halusi tehdä ergonomista listaa, pääasiassa sellaisen sai, jos halusi pitkät vapaat, ne sai, jos halusi aloittaa työputkensa illasta ja lopettaa aamuun, sekin onnistui. Vaihtui suunnittelija, toiveita saa jännittää viimeiseen asti, eikä mitään takeita, että sitä yhtä haluamaansa torstai-iltaa kuukaudessa saisi vapaaksi. Työvuoroputki voi olla 7 vrk pitkä ja siinä voi olla 65 h töitä, päättyä klo 7 aamulla ja sen jälkeen saattaa olla yksi vapaa ja paluu aamuun töihin. Tai vaihtoehtoisesti pyörit lyhennettyä päiviä töissä joka päivä yhden päivän vapailla. Nykysysteemissä on jopa enemmän työntekijöitä ja jopa mahdollisuuksia ylimääräisiin vuoroissa, kun ennen jaettiin niukkuutta, mutta silti työ on paljon raskaampaa ihan vain siksi, että työvuorojen teko ulkoistettiin jollekin, joka ei itse ole ikinä tehnyt vuorotyötä eikä ymmärrä pätkääkään työvuoroergonomiasta eikä joudu kohtaamaan ihmisiä, joiden lasten synttäreiksi järjesti äidin töihin tai jonka puoli vuotta jo otettu hammaslääkäriaika peruuntui, koska mitenkään sinä tiistaina ei voinut toiveesta huolimatta olla iltavuoro tai vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lorvikatarri on yleistynyt. Ken ei töitä tee, sen ei syömäänkään pidä. Onneksi saadaan ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi ja joku roti tähän hommaan.
Millä vuosisadalla elät? Meillå painetaan niska limassa töitä, ne entiset lusmuilijatkin joutuvat todellakin tekemään töitä. Näin asiantuntijahommissa, samoin parin läheisen aloilla. Yksi tekee 2-5 työtekijän työt nykyään.
Mitä tästä saa? Juurikin työuupumuksen. Itse jaksan, mutra olen nähnyt monen tippuvan matkalla. Minkä takia? Onko nyky-yhteiskunnassa enää mitään järkeä.
Tilastollisesti ottaen työtuntien määrä on laskenut selvästi Suomessa viimeisen 100 vuoden aikana. Ennen tehtiin selvästi enemmän töitä.
Jos virheen takia irtisanotaan, niin ehkä hyvä päästä sellaisesta työstä pois. Kukaan ei ole täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi osata valita parempia johtajia
Näinhän se on, mutta aina nasset tulevat kuitenkin valituksi, koska he osaavat verkostoitua vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miten joku voi nauttia ihmisläheisestä työstä.
Ihmiset ovat vallankäyttäjiä. Tulevat ylimielisiksi, kun osaavat jotakin toista paremmin, ja vittuilevat siitä. Laukovat ahdistavia vitsejä, ja välttelevät vastuuta sanomalla: "Se oli vaan vitsi!". Tiuskivat, kun vähänkin joku kiukuttaa.
En jaksaisi...
Kaikki eivät ole autistiretardeja kuten sinä.
Tässä pudotit tämän 💩
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lorvikatarri on yleistynyt. Ken ei töitä tee, sen ei syömäänkään pidä. Onneksi saadaan ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi ja joku roti tähän hommaan.
Millä vuosisadalla elät? Meillå painetaan niska limassa töitä, ne entiset lusmuilijatkin joutuvat todellakin tekemään töitä. Näin asiantuntijahommissa, samoin parin läheisen aloilla. Yksi tekee 2-5 työtekijän työt nykyään.
Mitä tästä saa? Juurikin työuupumuksen. Itse jaksan, mutra olen nähnyt monen tippuvan matkalla. Minkä takia? Onko nyky-yhteiskunnassa enää mitään järkeä.
Tilastollisesti ottaen työtuntien määrä on laskenut selvästi Suomessa viimeisen 100 vuoden aikana. Ennen tehtiin selvästi enemmän töitä.
Töitä. Jos kävisit töissä, tietäisit ehkä mistä monella alalla työpäivä koostuu. Sitå työtä on nik paljon, ettei ehdi tekemään kaikkea. Deadlinet painaa päälle, on yt-uhkaa, on sitä ja tätä. Työelämän vaatimuksen ovat aivan eri luokkaa kuin vanhemmillani oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole enää johtajista kiinni jos työkuorma on lähtökohtaisesti täysin kestämätön. Tämä esim lastensuojelussa koettu.
Tosiasia on se, että ennen tehtiin pidempää työpäivää ja työviikkoa. Nykyisin ihmiset pääsevät tässä suhteessa paljon helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lorvikatarri on yleistynyt. Ken ei töitä tee, sen ei syömäänkään pidä. Onneksi saadaan ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi ja joku roti tähän hommaan.
Millä vuosisadalla elät? Meillå painetaan niska limassa töitä, ne entiset lusmuilijatkin joutuvat todellakin tekemään töitä. Näin asiantuntijahommissa, samoin parin läheisen aloilla. Yksi tekee 2-5 työtekijän työt nykyään.
Mitä tästä saa? Juurikin työuupumuksen. Itse jaksan, mutra olen nähnyt monen tippuvan matkalla. Minkä takia? Onko nyky-yhteiskunnassa enää mitään järkeä.
Tilastollisesti ottaen työtuntien määrä on laskenut selvästi Suomessa viimeisen 100 vuoden aikana. Ennen tehtiin selvästi enemmän töitä.
Ei se tuntimäärä vaan laatu. Vielä 1980-luvulla osa porukasta pyöri päissään, kävivät tansseissa ja maksullisissa keskellä päivää. Eräässä miesvaltaisessa työpaikassa tuli tämäkin koettua. Naiset ahersivat ja miehet juhli ja nosti mojovat palkat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lorvikatarri on yleistynyt. Ken ei töitä tee, sen ei syömäänkään pidä. Onneksi saadaan ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi ja joku roti tähän hommaan.
Millä vuosisadalla elät? Meillå painetaan niska limassa töitä, ne entiset lusmuilijatkin joutuvat todellakin tekemään töitä. Näin asiantuntijahommissa, samoin parin läheisen aloilla. Yksi tekee 2-5 työtekijän työt nykyään.
Mitä tästä saa? Juurikin työuupumuksen. Itse jaksan, mutra olen nähnyt monen tippuvan matkalla. Minkä takia? Onko nyky-yhteiskunnassa enää mitään järkeä.
Tilastollisesti ottaen työtuntien määrä on las
Niinpä. Mun isovanhemmat jos eivät tehneet töitä tarpeeksi, niin sitten ei oikeasti syöty.
Isovanhempieni luona pienessä mökissä asuivat heidän vanhempansa, sekä omat lapsensa.
Mökki oli nykykäsityksen mukaan suunnilleen saunamökin kokoinen. Tämä tilanne oli monilla vuosina 1930-1950. Ja siihen tilanteeseen isoisäni sodasta palasi. Onneksi palasi. Sen jälkeen tilanne varmaan suuresti parantunut. Maaseudulla ehkä hitaammin.
Pointtina se, että mitä me tänään pidämme ahdistavana köyhyytenä ja työhön pakottamisen oli joskus normaalia arkea ja elämän edellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on niin heikkoja nykyään, kaikesta tulee mielipaha ja sitte saikutetaan koska ahdistaa
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on niin heikkoja nykyään, kaikesta tulee mielipaha ja sitte saikutetaan koska ahdistaa
Älä, tuntuu oikeesti pahalta olla niin usein töistä pois! 😭😭😭😭😭😭😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kevan selosteesta:
"Ahdistuneisuushäiriö oli tuolloin yleisintä sosiaalialan ohjaajilla ja lähihoitajilla, sosiaalityöntekijöillä, henkilökohtaisilla avustajilla, varhaiskasvatuksen opettajilla ja terveydenhoitajilla. Harvinaisin häiriö oli pelastajilla, upseereilla ja aliupseereilla, lääkäreillä, kiinteistöhuollon työntekijöillä ja keittiötyöntekijöillä."
Kyllähän tuossa kärjessä taitaa olla paskamaisimmat julkisen puolen alat.
Osaan vain sanoa opetusalalta, että jotkut vanhemmat ovat nykyään todella raskaita ja hyökkääviä. Sille lapselle pitäisi kaikkea mahdollista hommata, mutta koskaan ei uskota, että lapsi on esim. ollut väkivaltainen tai muuta. Opettajat aidosta haluavat lasten parasta ja ovat heistä huolissaan, mutta usein vanhemmat ovat esteenä.
Kevalle terveisiä ja iso kiitos minulle juuri myönnetystä työkyvyttömyyseläkkeestä! Oli todella paikallaan saada se noin 7 vuoden osatyöviikon, kuntoutustuen, kuntoutusjakson, työkokeilun, lukuisten, myös omaehtoisten, työhönpaluuyritysten jälkeen. Näihin vuosiin mahtuivat myös mm vakavat yksityiselämän traumat, terapiat, lääkitys ja vakavat uniongelmat sekä vakava ja pitkäaikainen työpaikkakiusaaminen silloisen esiNAISEN taholta, johon kukaan ei puuttunut. En ollut ainoa kiusattu isossa työyhteisössämme, mutta ehkä pahiten tämän akan hampaissa. Kauan sinnittelin ja yritin, mutta viimein oli pakko myöntää, että en enää töihin pysty. Tämä todettiin minulle myös usealta asiantuntijataholta mm työterveydessä. Yksityiselämän raskaiden asioiden osalta sinnittelin vielä pitkään töissä, mutta työpaikkakiusaaminen vei viimeiset voimani ja viimein halun tehdä rakastamaani työtä.
Terveisin naisopettaja 58 v, KIVA-koulusta...(Maallikoille: termi tarkoittaa kiusaamisen vastaista koulua)
Johtuisiko siitä, että työuupumus ei ole diagnoosi, vaan saikkua saa vain jollain ahdistus/masennusdiagnoosilla (vaikka olisi vain uupunut)
Burnoutin kokeneet kertovat rankasta menosta työpaikoilla - Voimat loppuvat kyllä jossain vaiheessa lähes jokaiselta
Lintsarit ovat kerääntyneet julkisille aloille. Masennus ja ahdistus on helppo valehdella jotta saavat makailla kotona. Lopputili vaan käteen. Saavat sitten lintsata omaan piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Lorvikatarri on yleistynyt. Ken ei töitä tee, sen ei syömäänkään pidä. Onneksi saadaan ensimmäinen sairauspäivä palkattomaksi ja joku roti tähän hommaan.
Niinpä! Se on ihan kätevää, kun kaikki saikuttavat samat taudit samaan aikaan!
Kukaan fiksu ei nimittäin ole ensimmäistä tautipäivää pois. Toivottavasti työpaikoilla on tarpeeksi vessoja, noroepidemioita ajatellen.
Siltä se vaikuttaa.