Miten suhtautuisitte, että teitä on 4:n äitikaverin porukka, ja Instasta näet että muut ovat tapaamisella ravintolassa, ja vain sinua ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi tänä jouluna täsmälleen näin. 4:n äidin porukka, josta kaikilla muilla pojat ja meillä tytär. Ensin lopettavat meidän perheen jutuista tykkäämisen somessa, mutta samaan aikaan tykkäilevät toistensa jutuista. Näen tämän ja arvaan että minä olen se jota ollaan hylkäämässä. En välitä, ja kutsun heitä yhteiseen tekemiseen, yhteisessä WA-ryhmässä. Kaikki vastaavat lyhyesti että ei pääse, mutta eivät ehdota mitään. Ihmettelin vain tätä, kun joka joulu on kuitenkin ollut tapana tavata. Ajattelen heistä hyvää että ovat niin kiireisiä varmaan! Sitten huomaan tosiaankin sieltä somesta, että Ai, tavattu on, mutta kolmestaan. Sitten ihmetellään, kun lapset kiusaavat koulussa.

No tämä nyt on selvä merkki. Jättäydy pois. Minä sanoisin lyhyesti ryhmässä, että parempi, että jään suosista pois, tai vain antaisin kuivua kokoon kommentoimatta kenellek

Sinulla ei ole. Ap, et tietenkään pilaa mainettasi olemalla näin katkera. Hyväksy asemasi tuttavana ja ole ystävällinen tai karkoitat loputkin ympäriltäsi.

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin ryhmästä. Niin pieni porukka, että tosi törkeää jättää yksi ulkopuolelle. Jos olisivat esim. sattumalta törmänneet toisiinsa kaupungilla ja päätyneet ravintolaan, niin oikeat ystävät laittaisivat sinne ryhmään vaikka jonkun viestin tyyliin "arvaa ketkä törmäs sattumalta kaupungilla ja päätyivät ravintolaan X. Harmi, kun et oo täällä! Ens kerralla sit koko porukalla, sä niiin tykkäisit tästä jälkkäristä (kuva)!" 

Tämä. Jos teillä on WA ryhmä, siellähän tälläiset sovitaan. Onko noilla sitten oma ryhmä...Ei ole kivaa...

Jos sinulla on kaveruudelle tai ystävyydelle tiukat kriteerit tai olet mustasukkainen ja kyttäät kaveriesi tekemisiä, et todennäköisesti onnistu ylläpitämään elämässäsi kaverisuhteita.

Mulla ei ole koskaan ollut tuollaista ryhmää ja en sellaista ole kaivannutkaan. Ihmiset rasittaa liikaa, enkä taida olla kovin iloista seuraa muutenkaan. Viihdyn hyvin yksin ja töiden kautta saan sosiaalisuutta enemmän kuin tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin jäät wa-ryhmään. Älä välitä. Jatka samaa rataa. Ovat saattaneet törmätä puolisattumalta ja sopineet treffeistä sen kummemmin ajattelematta.

Mutta jos pidät heistä, älä menetä heitä lapsellisella eroamisella ryhmästä. Ystäviä ei ole koskaan liikaa. Voisit itse kutsua heidät kylään tai syömään ja olla aloitteellinen.

Mä en jäisi. Arvaan, että Ap on aina itsenäinen, valovoimainen ja varmaan neuvonutkin näitä muita. Vielä asutaan lähekkäin. Sitten palkaksi jätetään yksi tapaamiselta ulos. Todella, todella noloa käytöstä Ei ystäviä todellakaan.

Tämän arvauksen teille toi AP.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin että missä kohtaa tuollaisesta on sovittu kun minulta meni ohi?

Älä missään nimessä alistu tämmöiseen, saat itsesi vaikuttamaan vaan epätoivoiselta.

Ei, vaan noin ei ole alistuvainen hiiri hiirulainen vaan vaatii ihmisiltä selitystä huonolle käytökselle. Vaikka ei seura enää kiinnostaisikaan. Ei pidä olla ylikiltti lapatossu joka ei koskaan pidä puoliaan. -eri

Kerrotko vielä mikä siinä oli huonoa käytöstä?

Miten tämä omituinen kertomus liittyi aloitukseen? Tuskin on edes totta, kirjoittaja keksi tämän päästään voidakseen jotenkin mollata uusperheitä. Sehän tässä paistaa rivien välistä, eikä edes liity millään tapaa ap:n ongelmaan.

Ei mummoni koskaan mollannut uusperheitä. Sanoi monelle neuvoja kysyneelle, että joskus on parempi erota kuin jatkaa huonoa avioliittoa. Ja lohdutti, että kyllä se uusi rakkaus tulee, kun on tullakseen.

Uskottomuutta mummo ei hyväksynyt. Siinä hän oli vanhan kansan ihminen.

Aika keskeisellä tavallahan tuo mummon tarinan yhteisöllisyys/yhteidöllisyyden särkyminen liittyy myös ap:n tilanteeseen. Mutta jos ei halua asiaa ymmärtää, ei myöskään sitä ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Viihdyn miesporukassa. Niissä vallantavoittelu on kaveriporukan ulkopuolella. Naiset keskittyvät oman pienen piirinsä hallitsijoiksi, syrjäyttäen aina jonkun porukasta valtansa osoitukseksi. Kannattaisi keskittyä laajempiin asioihin. 

Mikä ihmeen vallantavoittelu? En koe mitään tarvetta hakea valtaa kaveriporukassa, työelämässä tai vapaa-aikana.

Kyllä minäkin komppaan tässä mummoa. Jolla ymmärrys on, se ymmärtää. Ja jos ei ymmärrystä ole, ei sitten myöskään ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin että missä kohtaa tuollaisesta on sovittu kun minulta meni ohi?

Älä missään nimessä alistu tämmöiseen, saat itsesi vaikuttamaan vaan epätoivoiselta.

Ei, vaan noin ei ole alistuvainen hiiri hiirulainen vaan vaatii ihmisiltä selitystä huonolle käytökselle. Vaikka ei seura enää kiinnostaisikaan. Ei pidä olla ylikiltti lapatossu joka ei koskaan pidä puoliaan. -eri

Kerrotko vielä mikä siinä oli huonoa käytöstä?

No suomalaiselle nyt pitää vääntää rautalangasta, mikä oli sitä huonoa käytöstä. Jos porukka tapaakin sattumalta ja menee syömään yhdessä, tulee jollekin kyllä mieleen, että yksi puuttuu, lähetetäänkö vaikka terveiset. (Kysehän oli jostain mammaryhmästä, johon unohdettu kuuluu.) Täällä on näitä ripustautujiksi haukkujia ja muita kunmävoin-julistautujia taas liikkeellä. Ihmisiä voi kohdella hyvin, ilman että omat oikeudet siitä vaarantuu. Minä sanoisin unohdettuna suoraan, että olisi ollut kiva olla mukana, tai mikäli tällaisesta kehitetään oikein poissulkemiskivaa muille väistyisin ryhmästä. Oikeita ystäviä ja kavereita kyllä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä omituinen kertomus liittyi aloitukseen? Tuskin on edes totta, kirjoittaja keksi tämän päästään voidakseen jotenkin mollata uusperheitä. Sehän tässä paistaa rivien välistä, eikä edes liity millään tapaa ap:n ongelmaan.

 

Ei mummoni koskaan mollannut uusperheitä. Sanoi monelle neuvoja kysyneelle, että joskus on parempi erota kuin jatkaa huonoa avioliittoa. Ja lohdutti, että kyllä se uusi rakkaus tulee, kun on tullakseen.

Uskottomuutta mummo ei hyväksynyt. Siinä hän oli vanhan kansan ihminen.

Aika keskeisellä tavallahan tuo mummon tarinan yhteisöllisyys/yhteidöllisyyden särkyminen liittyy myös ap:n tilanteeseen. Mutta jos ei halua asiaa ymmärtää, ei myöskään sitä ymmärrä.

 

Yhteisöllisyys ei tarkoita sitä, että omistaa kaverinsa ja voi määritellä kenen kanssa kukakin saa käydä syömässä.  Mitä muuta ap haluaa määrätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtisin ryhmästä. Niin pieni porukka, että tosi törkeää jättää yksi ulkopuolelle. Jos olisivat esim. sattumalta törmänneet toisiinsa kaupungilla ja päätyneet ravintolaan, niin oikeat ystävät laittaisivat sinne ryhmään vaikka jonkun viestin tyyliin "arvaa ketkä törmäs sattumalta kaupungilla ja päätyivät ravintolaan X. Harmi, kun et oo täällä! Ens kerralla sit koko porukalla, sä niiin tykkäisit tästä jälkkäristä (kuva)!" 

Tämä. Jos teillä on WA ryhmä, siellähän tälläiset sovitaan. Onko noilla sitten oma ryhmä...Ei ole kivaa...

Tai sitten ihmisillä on monia erilaisia WA-ryhmiä, joihin kuuluu. Kukaan ei omista ihmisiä, jotka kuuluu johonkin samaan WA-ryhmään. Jos ollaan lasten vuoksi samassa ryhmässä niin se ei sulje pois kuulumista muihin ryhmiin ja estä olemasta oikeita ystäviä joidenkin muiden  kanssa

Vierailija kirjoitti:

Ihmissuhteet ovat toisinaan monimutkaisia. Sinänsä on ihan ok, jos suuremman tuttavapiirin jäsenet ajoittain tapaavat toisiaan pienemmällä porukalla. Mutta yhden jättäminen ryhmän ulkopuolelle, kun muut tapaavat, on kyllä tökeröä käytöstä.

Tilannne muistuttaa aika lailla tapausta, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinä

Luulen, että mummon tarinassa on oppimista meille kaikille. Kannattaa hieman tutkiskella itseään ja miettiä, mistä ne vahvat negatiiviset tunteet meissä oikein kumpuavat.

Mean Girls- ryhmä.

Kuuluisin jatkossakin, mutta varauksella. Itse kyllä kysyisin suoraan, että onko kutsu syömään unohtunut lähettää minulle, vai miksi minua ei ole pyydetty mukaan?

Juuri tämän takia en ole enää somessa. En halua pahoittaa mieltäni tuollaisista tilanteista. Joskus ihmiset tapaa sattumalta ja sopii tapaamisesta, joskus suunnitellusti jätetään ulkopuolelle, joskus epähuomiossa. Kun ei tapaamisesta tiedä, ei tarvi arvuutella ja kokea paskaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin että missä kohtaa tuollaisesta on sovittu kun minulta meni ohi?

Älä missään nimessä alistu tämmöiseen, saat itsesi vaikuttamaan vaan epätoivoiselta.

Ei, vaan noin ei ole alistuvainen hiiri hiirulainen vaan vaatii ihmisiltä selitystä huonolle käytökselle. Vaikka ei seura enää kiinnostaisikaan. Ei pidä olla ylikiltti lapatossu joka ei koskaan pidä puoliaan. -eri

Kerrotko vielä mikä siinä oli huonoa käytöstä?

No suomalaiselle nyt pitää vääntää rautalangasta, mikä oli sitä huonoa käytöstä. Jos porukka tapaakin sattumalta ja menee syömään yhdessä, tulee jollekin kyllä mieleen, että yksi puuttuu, lähetetäänkö vaikka terveiset. (Kyseh

Ei ihmiset ole tapaamisistaan tilivelvollisia kaikille ihmisille, joiden kanssa on samoissa WA-ryhmissä. Kannattaa pistää muksut hoitoon ja mennä itse töihin, että saa muuta mietittävää kun WA-ryhmän muiden jäsenten tekemiset.

Monesti ystävystutään jonkin tietyn elämäntilanteen vuoksi esim. Työ, harrastukset, opiskelu ja tässä tapauksessa äitiys. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikista näistä kaveruuksista muodostuisi merkittäviä ja pitkäaikaisia ystävyyssuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tämä omituinen kertomus liittyi aloitukseen? Tuskin on edes totta, kirjoittaja keksi tämän päästään voidakseen jotenkin mollata uusperheitä. Sehän tässä paistaa rivien välistä, eikä edes liity millään tapaa ap:n ongelmaan.

 

Ei mummoni koskaan mollannut uusperheitä. Sanoi monelle neuvoja kysyneelle, että joskus on parempi erota kuin jatkaa huonoa avioliittoa. Ja lohdutti, että kyllä se uusi rakkaus tulee, kun on tullakseen.

Uskottomuutta mummo ei hyväksynyt. Siinä hän oli vanhan kansan ihminen.

Aika keskeisellä tavallahan tuo mummon tarinan yhteisöllisyys/yhteidöllisyyden särkyminen liittyy myös ap:n tilanteeseen. Mutta jos ei halua asiaa ymmärtää, ei myöskään sitä ymmärrä.

 

Yhteisöllisyys ei tarkoita sitä, että omistaa kaverinsa ja voi määritellä kenen kanssa kukakin saa käydä s

Joojoo. Eikö kenellekään tullut mieleen, että vain yksi puuttuu? Edes laittanut kuvaa? Kai nyt jokainen tajuaa, ettei ketään omisteta, ei sitä tarvitse täällä julistaa. Kyse ei aina ole siitä, miten (huonosti) VOI käyttäytyä muita kohtaan.

Tässä nähdään somen negatiivisen vaikutuksen, tässä tapauksessa naisiin.  Siis ei laitettu edes kuvaa! Onko AP entinen koulukiusattu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin että missä kohtaa tuollaisesta on sovittu kun minulta meni ohi?

Älä missään nimessä alistu tämmöiseen, saat itsesi vaikuttamaan vaan epätoivoiselta.

Ei, vaan noin ei ole alistuvainen hiiri hiirulainen vaan vaatii ihmisiltä selitystä huonolle käytökselle. Vaikka ei seura enää kiinnostaisikaan. Ei pidä olla ylikiltti lapatossu joka ei koskaan pidä puoliaan. -eri

Kerrotko vielä mikä siinä oli huonoa käytöstä?

No suomalaiselle nyt pitää vääntää rautalangasta, mikä oli sitä huonoa käytöstä. Jos porukka tapaakin sattumalta ja menee syömään yhdessä, tulee jollekin kyllä mieleen, että yks

Näin sen myös ymmärrän. Olen silti sitä mieltä, että se olisi ollut pieni vaiva muistaa edes viestillä tätä yhtä ulkopuolelle jätettyä. Tilanne on eri, jos ryhmä on isompi ja useampia jätetään kutsumatta. Tiedettiinkö, että ryhmä oli kyseiselle mammalle ehkä tärkeäkin, ja silti ketään ei liikauttanut? Nämä tilanteet ratkaisuineen ovat suhteellisia. Kyllä minulla on oikeus-asenne on aika tylsää pitkäaikaisissa, löyhemmissäkin suhteissa.

He voivat tuntea toisensa muutenkin kuin vain ryhmän kautta. Ehkä kuuluvat johonkin toiseenkin harrasteryhmään ja sen kautta tapasivat.