Miten suhtautuisitte, että teitä on 4:n äitikaverin porukka, ja Instasta näet että muut ovat tapaamisella ravintolassa, ja vain sinua ei ole

Vierailija kirjoitti:

On eri asia, jos on 8 hengen porukka kuin neljän. Pointti tässä oli se, että on hyvin pieni porukka ja YKSI jätettiin ulos. Se on ihan eri asia kuin että 8 hengen porukasta vaikka kaksi käy jossain lenkkeilemässä keskenään. Niin kuin varmaan hyvin itsekin ymmärsit, mutta halusit vain tulla jotenkin pätemään tähän ketjuun.

No kyllä on omituiset säännöt kaveruudelle, jos asia on näin. Neljän hengen ja sitä pienempien ryhmien on aina tavattava koko porukalla? Mitä jos opettelisitte sosiaalisia taitoja mielensäpahoittamisen sijaan?

Tyttärellä oli tiivis kahdeksan tytön kaveriporukka lukioaikaan. Kohtalo heitti heidät opiskelemaan eri puolille Suomea välille Helsinki-Rovaniemi. Vuosittain lomien aikana pyrkivät järjestämään tapaamisen, johon kaikki osallistuu ja whatsapp-ryhmäkin löytyy.  Kuitenkin arjessa eniten on yhdessä se porukka ,joka asuu  lähekkäin samassa kaupungissa.  Muut on alkaneet etääntyä kun se tärkeämpi oma kaveriporukka muodostuu sinne oman opiskelupaikan ympärille. Tämähän on täysin luonnollista. 

Tuntuu että suurin osa ketjuun kommentoineista on introverttejä, joilla on vaikeuksia rakentaa ystävyyssuhteita. Sitten kun mahdollisuus siihen tulee, se pilataan draamailemalla (Miksi mua ei kutsuttu! Olen aina ulkopuolinen! Ne kiusaavat ja jättävät mut yksin!). Olen ollut itse ihan samassa tilanteessa ja vieläpä monta kertaa. Lopetin tuon turhan itsesäälin. Nykyään oma kaveripiiri on löytynyt, emme kyttää toistemme tekemisiä ja olemme pitäneet yhtä jo vuosia.

Ai nytkö jo taaperoa kiusataan kun kolmen muun äidit kävivät syömässä keskenään? No kannattaa äitykän kehittää sosiaalisia taitojaan, ettei ole lapsen kaverisuhteet kolmen ihmisen varassa. Pistäkää muksunne päivähoitoon ja harrastuksiin- niistä löytyy kavereita. 

Viihdyn miesporukassa. Niissä vallantavoittelu on kaveriporukan ulkopuolella. Naiset keskittyvät oman pienen piirinsä hallitsijoiksi, syrjäyttäen aina jonkun porukasta valtansa osoitukseksi. Kannattaisi keskittyä laajempiin asioihin. 

"On eri asia, jos on 8 hengen porukka kuin neljän. Pointti tässä oli se, että on hyvin pieni porukka ja YKSI jätettiin ulos. Se on ihan eri asia kuin että 8 hengen porukasta vaikka kaksi käy jossain lenkkeilemässä keskenään. Niin kuin varmaan hyvin itsekin ymmärsit, mutta halusit vain tulla jotenkin pätemään tähän ketjuun."

Vaikka olisi kolmen ihmisen porukka, niin miksi tuon porukan pitää olla jokin aina yhdessä toimiva kollektiivi? Ihmisillä saa olla muitakin kavereita ja muiden ihmisten kanssa saa tehdä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi tänä jouluna täsmälleen näin. 4:n äidin porukka, josta kaikilla muilla pojat ja meillä tytär. Ensin lopettavat meidän perheen jutuista tykkäämisen somessa, mutta samaan aikaan tykkäilevät toistensa jutuista. Näen tämän ja arvaan että minä olen se jota ollaan hylkäämässä. En välitä, ja kutsun heitä yhteiseen tekemiseen, yhteisessä WA-ryhmässä. Kaikki vastaavat lyhyesti että ei pääse, mutta eivät ehdota mitään. Ihmettelin vain tätä, kun joka joulu on kuitenkin ollut tapana tavata. Ajattelen heistä hyvää että ovat niin kiireisiä varmaan! Sitten huomaan tosiaankin sieltä somesta, että Ai, tavattu on, mutta kolmestaan. Sitten ihmetellään, kun lapset kiusaavat koulussa.

No tämä nyt on selvä merkki. Jättäydy pois. Minä sanoisin lyhyesti ryhmässä, että parempi, että jään suosista pois, tai vain antaisin kuivua kokoon kommentoimatta kenellekään mitään. Voit tietysti estää koko ryhmänkin. Reilua olisi ollut, jos olisivat kertoneet sinulle, että mikä tökkii. Toisilla vain ei ole käytöstapoja. Välillä näihin törmää. 

Vierailija kirjoitti:

Minä suuttuisin ja alkaisin etsiä muita kavereita. Pitäköön turkkinsa, prkle! 

Jos tämä porukka perustuu siihen, että lapset ovat kavereita niin aika todennäköistä on, että vanhemmat ei oikeasti ole kavereita keskenään. WA-ryhmä on helpottamassa leikkitreffejä ym. yhteistä toimintaa. Ne omat ystävät kannattaa etsiä muualta. 

Miten voitte opettaa lapsillenne jakamista ja sosiaalisia taitoja, jos itse olette noin onnettomia niissä? Harva halua olla ripustautuvan ja omivan henkilön ystävä. 

Minulla on lasten harrastusten myötä äitien WA-ryhmä. Käymme enää kerran vuodessa syömässä ja vaihtamassa kuulumisia. Kaikki saavat näin kutsun. Muutenhan siitä pitäisi poistaa jäsen. Vain kuoleman vuoksi olen poistanut.

Ulos porukasta jättäminen sattuu, mutta hyvä puoli on että asia on nyt paljastunut. Tuollaisiin ihmisiin ei kannata omaa arvokasta aikaa tuhlata. Ulkopuolelle jättäminen on kiusaamista ja kannattaa hankkiutua sellaisten ihmisten pariin jotka eivät sitä harrasta. 

Itselle kävi vähän samantapaisesti, mutta ryhmässä oli muitakin jotka jäivät tämän porukan ulkopuolelle. Saattaa hetken harmittaa, mutta sitten muistaa ettei tosiaan kiinnosta ottaa omaan kaveripiirin tuollaista porukkaa 

Ehkä tapaamisen edellytys oli se, että osaa otsikoida. Näin ollen luonnollista, että et tullut kutsutuksi.

En noteeraisi mitenkään. Ainahan kaikki tapaamiset eivät ole niin ennakolta sovittuja ja ei sillä olisi mitään merkitystä itselleni jos ryhmän kokoonpano elää. En itsekään ole liimattu johonkin tiettyyn ryhmään. Toisaalta en laita instaan juuri mitään koska aina joku voi ymmärtää jotain väärin. 

Onkohan minussa jotain vikaa, kun en kyttäile kavereiden tekemisiä? Enkä ihmeemmin edes mieti, että kuka ja miten nopeasti liketti instassa ja ketä. Kun mennään porukalla syömään, niin en kysele, että missä on X ja Y, miksi ei kutsuttu mukaan tms. Minulle kaveriporukka ei ole mikään kiinteä tietynkokoinen yksikkö, vaan muuntuva ja sopeutuva ihmisjoukko.

Aina joskus törmää ap:n kaltaisiin ripustautujiin, joilla on tarkat säännöt ystävyydelle. Tai siis sille, mitä he pitävät ystävyytenä. Kiitos ei, aika nopeasti yhteydenpito loppuu. En halua selitellä, miksi tykkäsin jostain Miian postauksesta, mutta en hänen lomakuvistaan.

Siis apua miten mustasukkaisia ihmiset ovat KAVEREISTA. Ei ihme, että ovat ihan hulluja myös parisuhteissaan.

Ihan normaalia, että joskus tavataan vain osalla porukasta.. onhan he voineet vaikka törmätä jossain tai ihan mitä vaan. En minä ainakaan kyttää kenen kanssa ja milloin kaverini käyvät syömässä tai kahvilla. Eri asia jos AINA tehdään noin, että yksi jätetään ulkopuolelle, se on ikävää.

Tässä oli kuitenkin kyse yhdestä kerrasta ja porukka täällä käskee katkomaan välit ja "se on kerrasta poikki!!". Ihan sekopäistä.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta en laita instaan juuri mitään koska aina joku voi ymmärtää jotain väärin. 

Onneksi kaveripiirissäni ei ole tällaisia väärinymmärtäjähenkilöitä. Kuulostaa todella rasittavalta.

No kyllä ihmettelisin. Olisit kommentoinut jotain kivaa siihen kuvaan.

En omista ystäviäni. Aika kamala olisi sellainen ihmissuhde, jossa olisi toisen tunteiden vankina ja pitäisi pyytää lupa siihenkin, saako tuntemansa ihmisen kanssa mennä syömään.

Ap, ne eivät koe kanssasi läheistä kaveruutta kuten muiden kanssa. Teitkö jotain vai oletko vain erilainen? 

Minulla oli muutama äituporukka ja niissä oli aina mukana sellaisia, joista hieman juoruttiin eikä pidetty kuten muista. Heidät kuitenkin kutsuttiin isompiin juhliin jne. 

Ei ydinporukkaan pääseminen ole itsestäänselvyys. Sinä et kuulu tuohon porukkaan, vaikka haluat. Olet yksinäinen ja standardisi ovat matalat. Ne muut ovat löytäneet parhaat ystävät, joiden kanssa resonoi. Kuulostaa julmalta, mutta ei olisi yhtään julmaa jos ap tajuaisi, ettei oikeaan ystävyyteen kuulu tuollainen. Kaveruuteen kyllä ja ap on kaveri, ei muuta. Sydänystävyys on harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että suurin osa ketjuun kommentoineista on introverttejä, joilla on vaikeuksia rakentaa ystävyyssuhteita. Sitten kun mahdollisuus siihen tulee, se pilataan draamailemalla (Miksi mua ei kutsuttu! Olen aina ulkopuolinen! Ne kiusaavat ja jättävät mut yksin!). Olen ollut itse ihan samassa tilanteessa ja vieläpä monta kertaa. Lopetin tuon turhan itsesäälin. Nykyään oma kaveripiiri on löytynyt, emme kyttää toistemme tekemisiä ja olemme pitäneet yhtä jo vuosia.

Niin, mitäpä voi odottaakaan av-palstalle kirjoittavalta? Täällä on niitä yksinäisiä, eristäytyneitä ja varautuneita tyyppejä ja ongelmatapauksia vaikka kuinka. Yllä hyvä esimerkki siitä, miten sitä omaa ajattelutapaa voisi muuttaa, jotta se kärsimys ei vaan koko ajan lisääntyisi. Todennäköistä kuitenkin on, että jatkavat vain samaan malliin katkeroitumista hamaan tulevaisuuteen asti.